Ecoblogi – A Blog by Daniel Elkama

Inkluusio tarkoittaa sitä, että kaikki otetaan mukaan, on ihmisten diversiteetti eli monimuotoisuus, eikä voida tehdä jakoa ”normaaleihin” ja ”epänormaaleihin” ihmisiin. Kaikki ovat erilaisia ja yhdenvertaisia.  YK:n Salamancan julistuksessa 1994 inkluusio asetettiin tavoitteeksi kaikessa opetuksessa. Inkluusio ei koske pelkästään koulutusta, vaan on paljon laajempi käsite, joka käsittää kaikkien ihmisten yhdenvertaisen mukaan ottamisen yhteiskuntaan. Inkluusio on yksi liberaalin demokratian kulmakivistä.

Turusta noin 30 km päässä sijaitsee Seilin saari, jolla on synkkä historia, ensin leprasiirtolana, sitten 1840-luvulta mielisairaalana, jonne eristettiin sairaat ihmiset ajatukseella ”poissa silmistä, poissa mielestä”.  Seiliin muuttaessaan potilaalla tuli olla mukana ruumisarkku, sillä elävänä hän ei sieltä palaisi. Hoidot olivat kamalia ja ihmisoikeuksia rikkovia, usein täysin tehottomia. Potilaille aiheutettiin esim insuliinishokkeja ja heitä saatettiin pitää kahleissa tyrmässä. Tämä on inkluusion täydellinen vastakohta. Varsinkin 1600-luvusta eteenpäin uudella ajalla syntynyt ajatus ihmisestä ja yhteiskunnasta koneena johti kauheisiin toimenpiteisiin ”erilaisille”. Tämä jatkui aina natsi-Saksaan, Neuvostoliittoon ja toiseen maailmansotaan. Konemaailmasta löytyy oma postaus.

Inkluusion vastakohta on segregaatio ja syrjintä, jotka näkyivät pahimmillaan Holokaustina. Holokausti oli järjestetty tieteellisen tehokkaasti logistiikkoineen ja suoraan keskitysleireille kulkevine psyykkisesti sairaita, juutalaisia, romaneja, homoja, vasemmistolaisia, kristittyjä ym. kuljettavine junineen. Nämä ovat ihmiskunnan historian synkimpiä sivuja. Natsit, kuten Holokaustin organisoinut Eichmann, usein väittivät loppuun saakka olevansa moraalisia ihmisiä, mikä tekee tästä kaikesta entistä kauheampaa. Natsien tavoite oli ”puhdistaa arjalainen rotu”. Kaikki erilainen nähtiin heikkoutena, vikana tai sairautena, josta oli päästävä eroon.

Kun puhutaan ”toiseudesta” tai ”toiseuttamisesta” tarkoitetaan yhteiskunnassa usein vallitsevaa ajattelua ”me ja muut”, ”normaalit ja epänormaalit” Lääketieteen ja biologian mukaan ei ole epänormaaleja lapsia, nuoria tai ihmisiä, vaan on ihmisiä, jotka ovat kaikki erilaisia ja muodostavat ihmisten diversiteetin. Läpi historian on syrjitty, kaltoinkohdeltu ja eristetty muusta yhteiskunnasta jollain tavoin erilaisia, kuten vammaisia, mielenterveyden häiriöistä kärsiviä, autistisia tai neuroepätyypillisiä ihmisiä, maahanmuuttajia, eri ”rotuihin” kuuluvia ym. Suomessa vielä 60-luvulla laitettiin esim. romaneita, ”irtolaisia” ja naisia työleireille ja homoseksuaalisuus oli rikos vuoteen 1971 asti. Vuoteen 1981 asti homoseksuaalisuus luokiteltiin mielisairaudeksi. Homoseksuaalisuus ei ole lääketieteellisesti tai biologisesti sairaus, vaan tavallinen seksuaalinen suuntaus.

Yhä edelleen yhteiskunnassamme täällä Suomessa on paljon syrjintää. Yhä edelleen ihmisiä, esimerkiksi vammaisia ja psyykkisesti sairaita, suljetaan laitoksiin ja kohdellaan epäinhimillisesti. Maahanmuuttajat, nepsyt ym. ovat usein omilla luokillaan jne. NIMBY-ilmiö on yleinen: vammaisten, sairaiden, maahanmuuttajien läsnäoloa, esim pakolaiskeskuksia tai mielenterveyskuntoutujien kerhotiloja omassa naapurustossa, vastustetaan usein voimakkaasti. Maailmalla tilanne on vielä paljon pahempi. Lähes 3/4 maailman maista ei ole vapaita ja liberaaleja demokratioita. YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 1945 mukaan: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaiksi ja tasavertaisiksi arvoltaan ja oikeuksiltaan” Tässä on jo siis 80 vuotta sitten määritelty inkluusio.  Kaikilla on yhtäläinen ihmisarvo ja oikeus osallistua yhteiskunnan toimintaan. Jos oppilailla on erityistarpeita, ne voidaan huomioida normaalissa operuksessa tavallisella luokalla.

Keskeistä on inkluusio koulutuksessa. Koulutus on tärkein asia, joka muodostaa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Jos lapsia ja nuoria jaetaan jo ala-asteella erillisiin luokkiin ja ryhmiin, edistää tämä heidän syrjäytymistään. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus opetukseen omassa lähikoulussaan, ”normaalilla” luokalla. Esim. maahanmuuttajien laittaminen omalle luokalleen heikentää heidän kielitaitoaan ja edistää syrjäytymistä; samoin esim. psyykkisistä häiriöistä kärsivien, autistien tai muiden nepsyjen  laittaminen omalle luokalleen heikentää voimakkaasti heidän sosiaalisia taitojaan. Lapsesta ja nuoresta voi tuntua todella kurjalta ja itsetuntoa heikentävältä, kun heidät on eristetty ”epänormaalien luokalle” ja he alkavat jopa itsekin pitää itseään ”epänormaaleina”. Erityisluokat luovat erillisyyttä ja osattomuutta. Itse olin yläasteen ns. eliittiluokalla, luonnontiedeluokalla, jonne haettiin todistuksen keskiarvon perusteella. Tällaiset ”eliittiluokat”, kuten tiedeluokka, musiikkiluokka ym tukevat kyllä sitä että lahjakkaat voivat kehittää oppimistaan, mutta ovat ongelmallisia tasa-arvon kannalta. Siksi lähtökohtaisesti tulisi olla vain tavallisia luokkia, jossa annettaisiin oppilaille mahdollisimman laajat oikeudet valita opintoja vapaasti.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tulisi olla kaikilla yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa kuntansa, kaupunkinsa ja maansa asioihin. Inkluusiossa otetaan kaikki ihmisryhmät ja yksilöt mukaan päättämään esimerkiksi uuden alueen käytöstä. Vamma, kielitaidottomuus tai psyykkinen tai fyysinen sairaus ei tee ihmisestä tyhmempää tai huonompaa kansalaista tai kyvytöntä osallistumaan yhteiskuntaan. Sairaudet ovat vieläpä hyvin yleisiä, esim. 20-25 % ihmistä saa psykiatrisen diagnoosin elämänsä aikana. Tämä ei tee heistä avuttomia, osaamattomia tai tyhmiä. Mielenterveyskin itse asiassa tulkitaan nykyään lääketieteessä ja psykologiassa siten, että ei ole ”mieleltään terveitä” ja ”sairaita” vaan on erilaisia ihmisiä, joilla on kaikilla mielenterveys ja hyvinvointi, jotka (joiden tila) vaihtelevat tunnista tai päivästä toiseen. Kaikilla on ajoittain mielenterveyteen liittyviä haasteita, esim. itsetunto, sosiaalisuus, empatia, luovuus, oppiminen ja kyky iloita elämästä, ovat tärkeitä mielenterveyden palasia ja osatekijöitä, joiden tila vaihtelee. Psyykkisestä häiriöstä tai vammasta kärsivän persoonaa ei voi määrittää hänen sairautensa tai vammansa puolesta. Ihminen on paljon muutakin kuin sairaudesta kärsivä, eikä hän ole ensisijassa ”vammainen” tai ”sairas”. Luokittelun käyttö ja leimaaminen puheessa ym voi olla vakavaa rasismia tai ableismia.

On parannettava kaikkien yhteiskunnan palvelujen saavutettavuutta niin, että ne ovat koko ihmisyyden diversiteetin, aivan jokaisen ihmisen, tavoitettavissa. On edistettävä osallisuutta ja sitä että koko ihmisyyden diversiteetti pääsee osallistumaan yhteiskunnallisiin asioihin ja yhteiskunnan kehittämiseen.