6.5.1937 natsi-Saksasta Frankfurt Am Mainista matkaan lähtenyt vedyllä täytetty ilmalaiva Hindenburg on laskeutumassa New Jerseyn Lakehurstin lentokentälle. Ilmassa on ukkosen tuntua ja tihkusadetta. Klo 19.25 yhtäkkiä aluksen perä syttyy tuleen ja pian liekit nielevät koko aluksen ja se rysähti maahan. Yli 30 matkustajaa kuoli onnettomuudessa. Tämä päätti ilmalaivojen aikakauden. Ihmiskunta ei ollut vielä valmis vedyn aikakauteen. Hindenburg oli rakennettu huonosti ja teknologia oli alkeellista. Tämän vuoksi onnettomuusriski oli suuri.
Ajat ovat muuttuneet paljon noista päivistä. Vetyä pidettiin pitkään suurena onnettomuusriskinä. Sen takia esimerkiksi vetyautojen kehittely oli hidasta. Syynä on, että esimerkiksi vuodon takia ilman kanssa reagoidessaan pienikin kipinä voi aiheuttaa ison räjähdyksen. Vety palaa yhdistyessään happeen ja tämän reaktion saa aikaiseksi yksi kipinä. Vedyssä on suuri määrä energiaa ja nykyään voimme hyödyntää vedyn palaessa vapautuvaa energiaa sähkön ja -lämmöntuotannossa sekä kulkuvälineiden ja teollisuuden voimanlähteenä. Hindenburgin onnettomuuden aikana ihmiskunta ei ollut vielä valmis teknisesti hallitsemaan vedyn riskejä. Sen sijaan nykyään vetyteknologia ei ole vaarallista. Tärkeää on se, että vuotoja ei pääse syntymään, eikä kosketusta ilman kanssa, eikä kipinöitä. Hyvä tiivistäminen ja eristäminen sekä monitorointi ja valvonta ovat tärkeitä. Nykyään teknologia on niin korkealaatuista, että vetyyn liittyviä onnettomuuksia tapahtuu hyvin harvoin. Vuodot havaitaan yleensä heti ja onnettomuudet estetään. Vetyyn ei liity sen suurempaa riskiä kuin muiden kaasujen käyttöön, varastointiin ja käsittelyyn, kuten kaasujen, joita käytetään esimerkiksi teollisuudessa.
Vety siis palaa ja tästä palamisesta vapautuu suuri määrä energiaa, jota voimme hyödyntää. Vety eli 2 H2 reagoi ilman eli O2 kanssa ja näin syntyy 2 H2O:ta. Eli päästönä tulee pelkkää vettä. Vetyteknologia on siis äärimmäisen puhdasta. Vetyä saadaan erotettua helposti elektrolyysin avulla esimerkiksi merivedestä, jossa sivutuotteena syntyy pelkkää happea. Palaessaan, se muuttuu taas vedeksi ja sataa takaisin mereen. Vety voidaan säilötä tai kuljettaa sinne, missä sitä tarvitaan ja polttaa tarvittaessa.
Vetyteknologia ratkaisee tuulivoimaan ja aurinkovoimaan liittyvät varastointiongelmat täydellisesti. Silloin, kun ei tuule tai aurinko ei paista, poltetaan vetyä ja näin saadaan sähköä ja lämpöä. Silloin, kun tuulesta ja valosta on ylitarjontaa, valmisetaan elektrolyysilaitteistolla sähkön avulla vetyä, joka säilötään ja mahdollisesti kuljetetaan toisaalle. Tulevaisuuden kaukolämmöntuotannossa, vetyvoimalat ovat avainasemassa. Vetyä voidaan käyttää myös teollisuudessa, esimerkiksi terästeollisuus tarvitsee hyvin korkeita lämpötiloja, joita voi vedyllä saada aikaiseksi. Vedyn polttoa voidaan käyttää sähkön tasauksessa. Lentokoneet, laivat ja monet ajoneuvot todennäköisesti kulkevat tulevaisuudessa vedyllä ja sähköllä. Vety on erittäin kannattava investointi tulevaisuuden energianlähteenä. Onkin tärkeää, että nyt alamme rakentaa tulevaisuuden vetyinfraa.
Öljyn ja maakaasun käyttö energianlähteenä loppuu 2030-luvulla. Näin jää käyttämättömäksi suuri määrä öljy- ja maakaasuputkia. Esimerkiksi Pohjanmereltä mantereelle kulkevia tai Venäjältä Itä-Eurooppaan kulkevia. Nämä putket voidaan kuitenkin ottaa käyttöön uudelleen vedyn kuljettamista varten. Pohjanmerelle ym. voimme perustaa suuria offshore -tuulipuistoja, joissa valmistetaan myös elektrolyysillä suuria määriä vetyä ja kuljetetaan tämä vety mantereelle entisiä öljy- ja maakaasuputkia pitkin. Vetyteknologia yhdistettynä tuuli- ja aurinkovoimaan on voittamattoman hyvä leino toteuttaa vihreä siirtymä ja siirtyminen puhtaaseen energiantuotantojärjestelmään. Lähitulevaisuudessa, jo 2030-luvulla, lähes kaikki energia tuotetaankin lähinnä näillä kolmella tavalla. Esimerkiksi Saksalla, Hollannilla ja Tanskalla on tarkoitus kasvattaa tuuli- ja aurinkovoiman osuus 70% tasolle vuoteen 2030 mennessä ja uuden infran rakentamisvauhti onkin tällä hetkellä huima. Paikallisesti tulevaisuudessa hyödynnetään myös vesivoimaa, vuorovesivoimaa, merivirtaturbiineita, geotermistä energiaa sekä aaltovoimaa. Jonkin verran myös biovoimaa, esimerkiksi jätteenpoltto ja metsähakkuiden hakkuutähteiden, paperiteollisuuden liemien, maatalouden sivutuotteiden ym. poltto. Energiajärjestelmä sopeutetaan aina paikalliseen maantieteeseen ja ilmastoon sopivaksi ja etsitään sopiva kombinaatio. Vedyn potentiaali on suuri ja se on yksi keskeisimpiä asioita vihreässä siirtymässä.
Daniel Elkama
Ecoblogi - A Blog by Daniel Elkama 
Vastaa