Maailmassa elää tuhansia alkuperäiskansoja. Pelkästään eri kieliä on yli 6000. Iso osa niistä häviää joka vuosikymmen. Esimerkiksi viimeinen liivinkieltä äidinkielenään puhunut Grizelda Kristina kuoli 2013 yli 100-vuotiaana. Joillain kielillä on vain muutama puhuja jäljellä. Turjansaamen kieltä puhuu enää 2 ihmistä Kuolan niemimaalla. Raamatussa Babylonin kuningas rakensi mahtavan Baabelin tornin saavuttaakseen taivaan jumalat. Rangaistukseksi Jumala tuhosi tornin ja sekoitti kaikki maailman ihmiset eri kansoiksi ja laittoi heidät puhumaan eri kieliä. Todellisuudessa eri kansat syntyivät, kuten eri eliölajitkin, siitä että ihminen levittäytyi eri puolille maailmaa ja sopeutui erilaisiin ympäristöihin, luoden omaleimaisen kulttuurin ympäristön ehdoilla. Alkuperäiskulttuurit lähes aina elivät sopusoinnussa rinnakkain luonnon kanssa.
Nämä maailman omaleimaiset kulttuurit ja alkuperäiskansat omaavat suuren määrän erityistä tietoa ympäristöstään ja niiden edustajat usein tietävät, miten elää hyvässä ja harmonisessa vuorovaikutuksessa ympäristön ja luonnon kanssa. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa Andien alkuperäisväestöllä ja Saharan aavikon beduiineilla on omalaatuisia tapoja sadeveden talteenottoon ja veden säästämiseen viljelyssä. Usein alkuperäiskansoilla on tietoa ympäristöstä, jota voidaan käyttää ympäristönsuojeluun (tietoa esimerkiksi eläimistä, kasveista, maantieteestä ja säästä) ja usein tämä tallentuu myös kieleen. Esimerkiksi saamelaisilla on 300 eri sanaa lumelle. Jos saamelaisten kielet katoaisivat, menetettäisiin suuri määrä heidän kulttuurinsa tietoa. Alkuperäiskansoilla ja -kulttuureilla ja paikallisilla asukkailla on usein myös suuri halu pitää huolta omasta elinympäristöstään ja sen luonnosta. Nobelisti Elinor Ostromin mukaan paikallisilla on suurin intressi hyvinvoivaan ympäristöön. Näistä johtuen alkuperäiskansojen ja heidän kulttuuriensa suojelu ja päätäntävallan antaminen poliittisissa kysymyksissä heille, usein edistää suuresti ympäristönsuojelua. Kuitenkin länsimaat ovat historian kuluessa ylivoimaisen teknologiansa avulla alistaneet lähes koko maailman ja sen kansat, tehneet kallonmittauksia muille ”roduille” ja pakottaneet Amerikan alkuperäisväestön ja Australian aboriginaalien lapset sisäoppilaitoksiin oppimaan pakolla länsimaalaisen kulttuurin. Kolonialismilla pyrittiin hävittämään ”vääränlaiset” kulttuurit. Aluksi kolonialismi liittyi imperiumien luomiseen, sitten länsimaiseen kulttuuriin ja uskontoon, lopulta aatteelisiin utopioihin, kommunismiin ja fasismiin. Lopulta humanismin kehittyessä ja voittaessa II maailmansodan jälkeen kolonialismia alettiin tietoisesti purkamaan, mutta nykyäänkin monikansalliset suuryritykset ja kaupallisuus ovat suurena tuhona ja uhkana alkuperäiskulttuureille.
8.11.1852 joukko erääseen herätyskristilliseen lestadiolaiseen lahkoon kuuluvia saamelaisia nousi kapinaan Guovdageaidnussa (Norjan Kautokeino) ja tappoivat paikallisen viinakauppiaan ja ottivat vangiksi papin ja muita norjalaisia. Papin, opettajan ja viinakauppiaan nähtiin edustavan Norjan kolonialismia. Saamelaisia pakotettiin ottamaan kristillinen usko, opiskelemaan länsimaista elämäntapaa ja viinakauppa aiheutti alkoholiongelmaa, kuten Amerikan alkuperäiskansojenkin kohdalla. Kapina kukistettiin verisesti.
24.10.1865 Paul Bogle, jamaikalainen baptistisaarnaaja hirtettiin Jamaikalla niin kutsutun Morant Bayn kapinan päättyessä Britannian joukkojen toimesta; brittiarmeija teloitti 400 muuta kapinaan osallistunutta. Kapinan olivat aloittaneet Jamaikan köyhä väestö kolonialistista sortoa vastaan. Boglesta tuli Jamaikan kansallissankari. Myöhemmin reggaeyhtye Third World teki tapahtumista kappaleen ”96 Degrees in the Shade”. Samanlaisia esimerkkejä on lukuisia ympäri maailmaan. Paikallinen väestö nousi kapinaan ja kolonialistit kostivat kapinaan nousun raa’asti.
Baabelin torni viittaa kolonialismin sortoon. Babylon oli maailman ensimmäinen imperiumi ja sortovalta. Babylonissa syntyivät yhteiskuntakuokat, ylä- ja alaluokka, köyhien ja orjien sorto ja se aloitti ensimmäsenä laajamittaiset sodat ja imperiumin rakentamisen. Yksi Babylonin pääjumala oli järjettömästi sekä sodan että rakkauden jumala. Babylonissa palvottiinkin pahoja jumalhahmoja, kuten monissa muissakin muinaisissa kuningaskunnissa ja imperiumeissa: ihmisen omaksi kuvakseen tekemiä jumalia. Eittämättä Babylon oli kaunis loistavine temppeleineen, Riippuvine puutarhoineen, basaareineen täynnä kultaa ja musiikkia, muta kaikki tämä oli rakennettu perustuen sortoon ja orjuuteen.Sama pätee Eurooppaan ja USA:han, niiden vauraus rakennettiin pitkälti siirtomaasorron varaan: kapitalismikin syntyi orjaplantaaseista ja näiden logistiikkaan vaadittavista laivayhtiöistä, kuten Itä-Intian kauppakomppania. Etenkin Jamaikalla syntyneessä rastafariliikkeessä on käytetty Babylonia kolonialismin, imperialismin ja sorron vertauskuvana. Niin Hitlerin natsi-Saksa kuin Neuvostoliitto ovat esimerkkejä Baabelin tornin rakentamisesta, päättyen tuhoon suuruudenhulluuden seurauksena.
Berliinin konferenssissa 1884 Euroopan maat kokoontuivat Portugalin kutsumana ja Saksan järjestämässä Berliinin konferenssissa, ja jakoivat Afrikan viivottimella siirtomaa-alueiksi. Afrikasta mikään maa ei välttänyt kolonialismia. Liberia perustettiin 1822 entisten orjien valtioksi, mutta sekin oli aiemmin Brittien siirtomaa. Etiopia oli aina 1930-luvulle asti itsenäinen, kunnes Mussolinin johtama Italia valloitti maan ajaen sen keisarin Haile Selassie I:n maanpakoon. Haile Selassien etiopialainen suku oli hallinnut maata kuningas Salomon ajoista. Ainoa maa maailmassa, joka välttyi eurooppalaisten totaaliselta kolonialismilta on Thaimaa eli Siam. Tosin sekin menetti alueitaan Ranskalle ja Britannialle. Kolonialismi ei toki tarkoita vain eurooppalaisten suorittamaa kolonialismia, vaan kolonialisteja olivat myös Intian, Kiinan ja arabien imperiumit. Esimerkiksi arabit kävivät yhtä suurta orjakauppaa Intian valtamerellä kuin eurooppalaiset kävivät Atlantin valtamerellä.
Kautokeinon ja Morant Bayn esimerkeissä juuri kristityt nousivat kapinaan. Kristinusko oli usein mukana kolonialismin juurruttamisessa paikalliseen väestöön, mutta ei suinkaan aina. Kristinusko on ollut usein paikalliselle väestölle voimavara. Aidossa kristinuskossahan julistetaan orjien vapautumista ja kaikkien ihmisten, miesten, naisten, köyhien, rikkaiden, ulkomaalaisten ja pakolaisten tasa-arvoa. Usein kristityt olivat puolustamassa paikallisväestön oikeuksia ja vaatimassa orjuuden lakkauttamista. Yhdysvalloissa Mississippi kuvastui Jordan-jokena jonka toiselle puolelle pohjoiseem ”enkelit” eli entiset orjat ja orjia auttaneet valkoiset kristityt auttoivat Etelävaltioiden orjia pakenemaan. 1600- ja 1700-luvuilla jesuiitat perustivat Paraguayihin vapaavaltion entsille orjille ja alkuperäisasukkaille. He puolustautuivat asein orjakauppuaita ja uudisasukkaita vastaan puolustaakseen alueen väestöä. Kuuluisa on John Newtonin tarina. Hän oli 1700-luvulla aluksi työssä orjalaivalla ja päätyi orjalaivan omistajaksi, mutta koki suuressa myrskyssä merellä kristillisen herätyksen ja uudestisyntymän, minkä jälkeen hän omisti loppuelämänsä orjien auttamiseksi ja työskentelyyn orjuuden vastustamiseksi. Hän on sanoittanut kuulun Jumalan armosta kertovan virren Amazing Grace. Newton pääsi juuri ennen kuolemaansa 1807 näkemään samana vuonna annetun päätöksen lakkauttaa orjakauppa Britannian siirtomaissa. Tosin orjuus yhä jatkui tämän jälkeenkin myös Britanniassa. Orjakaupan lakkauttaminen oli kuitenkin merkittävä tapahtuma. Atlantin yli Amerikan mantereen plantaaseille vietiin vuodesta 1492 aina 1800-luvulle yhteensä 12 miljoonaa afrikkalaista orjaksi. Plantaaseista ja orjakaupasta syntyi kapitalismi ja tähän perustuen (rahakasvien myynti ja Amerikan luonnonvarat) Euroopan valtiot loivat imperiuminsa.
Orjuuden vähenemisessä merkittävää oli teollinen vallankumous ja höyrykoneen keksiminen. Kapitalismi ei enää tarvinnut niin paljoa työvoimaa ja usein työläiset olivat paikallisia ihmisiä Euroopassa. Kuitenkin kolonialismin huippu oli vasta 1880-1945. Esimerkiksi auton keksiminen johti hirveyksiin Kongossa: autonrenkaat vaativat kumia ja Belgian Kongoon istutettiin valtavia kumipuuplantaaseja 1900-luvun alussa. Belgian kuningas Leopoldin hirmuhallinnon takia kuoli yli miljoona kongolaista. Lopulta siirtomaat alkoivat kapinaan, mikä johti kolonialismin laajamittaiseen purkuun 1960-luvulla. Kolonialismi on kuitenkin jatkunut taloudellisena uuskolonialismina. Yhä edelleen esimerkiksi Afrikan köyhät kaivavat vaarallisissa oloissa kaivoksissa mineraaleja länsimaisille suuryrityksille. Ympäristötuhot ja muut haotalliset ulkoisvaikutukset jäävät Afrikkaan. Länsimaissa rakennetaan hienoja Babylonian Riippuvia puutarhoja muun Globaalin etelän köyhän maailman kustannuksella.
Kolonialismin historia ei ole vain sortoa: kristityt lähetyssaarnaajat toivat moniin maihin terveydenhuoltoa ja kouluja ja paransivat paikallisten hyvinvointia monin tavoin. Monet tutkimusmatkailijat olivat samalla lähetystyöntekijöitä ja vastustivat orjuutta, kuten David Livingstone. Suomen Lähetysseura on tehnyt jo 1800-luvulla Namibiassa lähetystyöt ja kehitysapua, sairaaloiden ja koulujen rakentamista, jota paikallinen väestö yhä suuresti arvostaa. Monet paikalliset ovat antaneet lapsille suomalaisia nimiä, kuten Martti. Suomen presidentti ja CMI:n, konfliktien ratkaisemiseen erikoistuneen järjestön perustaja, Martti Ahtisaari myös auttoi maata itsenäistymään Etelä-Afrikan valkoisten apartheidhallinnosta.
Länsimaat ovat sitoutuneet kehitysavun antamiseen. Tähän on vaikuttanut erityisest II maailmansodan jälkeinen humanismi. YK ja EU erityisesti ovat antaneet paljon kehitysapua Afrikkaan, Aasiaan ja muualle Globaaliin etelään. Kehitysapu ei ole kolonialismia, vaikka joku voi sen niin nähdä. Afrikassa ja muualla Globaalissa etelässä paikalliset yleensä itse toivovat apua. On naivia ja romantisointia väittää, että esimerkiksi afrikkalaiset itse haluaisivat asua savesta ja lannasta ja oljista tehdyissä majoissa. Tutkitusti he haluavat itse asua paremmissa taloissa. Toki jos jotkut haluavat asua alkeellisissa taloissa, niin se heille suotakoon. Kukaan ei pakota ”kehitystä” eikä näe tällaista alkeellisemman elämäntavan valintaa huonompana. Kehitysyhteistyössä mennään paikallisten ehdoilla ja lähestytään heitä heidän tarpeidensa mukaan: mitä paikalliset haluavat ja tarvitsevat ja miten tämä toteutetaan kestävästi. Kuitenkin alkeellisissakin oloissa elävät haluavat ja kaipaavat jotain toisenlaista apua, esimerkiksi tappavia sairauksia parantavista lääkkeistä tai puhtaasta vedestä tuskin kukaan kieltäytyy. Kehitysavulla autetaan lapsia pääsemään kouluun ja saamaan ammatin, parannetaan lukutaitoa, autetaan kaikkia ihmisiä pääsemään lääkäriin ja saamaan terveydenhuoltoa ja pääsyn puhtaaseen veteen. Samalla edistetään ihmisoikeuksia ja demokratiaa. On isoja ongelmia, kuten tyttöjen ympärileikkaus tai ehkäisyn puute, joita voidaan saada parannettua valistuksen ja koulutuksen avulla. Tarkoitus ei ole hallita paikallista väestöä, vaan kasvattaa heidän hyvinvointiaan ja onnellisuuttaan. Kehitysavun päämääränä ei ole talouskasvu, vaan yksinkertaisesti se, että ihmiset voivat hyvin ja pääsevät elämässä eteenpäin. Jokainen kouluun päässyt lapsi tai kylään saatu puhdasta vettä tarjoava kaivo ovat voittoja kehitysyhtestyössä. Kehitys ei ole ensisijassa taloudellista kehitystä, vaan hyvinvoinnin lisäämistä ja kärsimyksen vähentämistä maailmassa. Tärkeää on myös osallistaa ja voimauttaa paikallisia asukkaita mahdollisimman paljon. Näin saadaan mahdollisimman paljon pysyvää kehitystä ja edistystä. YK:n kestävän kehityksen määritelmään kuuluu myös kulttuurinen kestävyys. On edistettävä kehitystä niin että kulttuurissa säilyvät sen omaleimaiset ja arvokkaat ominaispiirteet. Kehitysapu ei pyri siis muuttamaan paikallista kulttuuria, vaan säilyttämään sitä. Yksi tunnettu professori väitti minua kolonialistiksi, kun puhuin tuulivoimasta ja aurinkovoimasta Afrikassa. Ei se ole kolonialismia. Afrikkalaiset itse haluavat sähköä ja jotenkin se on tuotettava: tuulivoima ja aurinkovoima ovat puhtaimmat ja parhaimnat tavat tuottaa sähköä Afrikassa. Savanni ei mene pilalle siitä, jos siellä on jossain paikoissa pari tuulivoimalaa tai siitä että talojen tai majojen katoilla on pari aurinkopaneelia. Päinvastoin olisi kolonialismia tai välinpitämättömyyttä jättää Afrikan köyhät ilman hyvää teknologiaa ja vaurautta, jota heille kehitysavussa ja kaupankäynnissä annamme, jos he sitä tahtovat. Globaalia etelää ei voi olla tarkoitus vain jättää reservaatiksi. Paikallisdemokratian tukeminen on tärkeää: alkuperäiskansoille, pienviljelijöille ym. tulisi lisätä valtaa vaikuttaa omiin asioihinsa. Tämä palvelee myös ympäristön parasta. YK myös maksaa biodiversiteetin ylläpidosta rahaa alkuperäiskansoille. Nobelisti Ronald Coasen ralousteotiassa nähdään tärkeäksi antaa paikalliselle väestöllä omistusoikeudet hengittämäänsä ilmaan, käyttämäänsä veteen ja viljelemäänsä maaperään. Jos joku taho, esimerkiksi monikansallinen suuryritys, tuhoaa näitä, se joutuu siitä oikeudelliseen vastuuseen, joutuu korjaamaan aiheuttamansa vahingot ja maksamaan korvauksia.
Globaalin etelän oikeuksia maailmankaupassa sekä muuten on tärkeä edistää. Ehdottoman tärkeää olisi antaa kaikki Globaalin etelän maiden velat anteeksi. Ne maksavat näitä yleensä takaisin enemmän kuin saavat kehitysapua. Tämä on täysin kestämätöntä. EU:ssa hyväksyttiin 2023 yritysvastuulaki, joka velvoittaa yritykset toimimaan eettisemmin ja ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästi. Jos yritys esimerkiksi käyttää lapsityövoimaa tai tuhoaa sademetsiä, se voidaan asettaa oikeudelliseen vastuuseenja esimerkiksi maksamaan satojen miljoonien eurojen korvaukset. Tälläinen yritysvastuulaki tarvittaisiin globaalisti. Olisi myös säädettävä laki turvaamaan, että länsimaiset yritykset saavat tehdä vain kestävän kehityksen mukaisia ja eettisiä investointeja Globaalin etelän maihin. EU:ssa on käsittelyssä nyt myös ns. ecocide-laki eli laki laajamittaisen luonnontuhonnan kriminalisoinnista. Lain sana on paras tapa turvata luonnon ja ihmisten oikeudet, koska tällöin oikeuksien rikkojat vvoidaan haastaa oikeuteen ja sattaa vastuuseen. Luonnon suojelu ja eettisyys ei voi olla kiinni vapaaehtoisiuudesta. Ennen taloudessa nähtiin kaupankäynti lähinnä kahden osapuolen, myyjän ja asiakkaan, käymänä vaihtona, jossa raha ja hyödykkeet liikkuvat, työntekijät tekevät työn ja saavat palkkaa ja ympäristö on loputon raaka-ainevarasto. Sittemmin alettiin nähdä työntekijöiden hyvinvointi tärkeänä, alettiin miettiä jätteitä ja lopulta alettiin nähdä myös muut ulkoisvaikutukset ympäristölle ja ihmisille. Ja se, ettei maapallo ole rajaton luonnonvaroiltaan, vaan suhteellisen pieni ja rajallinen. Nykyään ymmäretään, että taloudellisen toiminnan tulee olla kestävää ja positiivista ekologisilta ja sosiaalisilta vaikutuksiltaan. Jos haluamme globaalisti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän talouden, on saatava kattavat reilun kaupan ja yritysvastuun periaatteet säädettyä koskemaan koko maailmaa. Tämä onnistuu vain kansainväisten instituutioiden, YK ja WTO puitteissa. Kun ongelma on globaali, myös sen ratkaiseminen onnistuu vain globaalilla tasolla, kansainvälisissä pöydissä. Tarvitaan samat reilut säännöt koskemaan koko maailmaa. Viime vuosina onkin tehty useita kestävyyden kannalta merkittäviä kansainvälidiä sopimuksia.
Aluksi puhuin tässä postauksessa yksittäisten kansojen elämäntavan ja oikeuksien suojelun merkityksestä, kansojen omaleimaisuudesta, kulttuurisesta diversiteetistä. Se onkin ehdottoman tärkeää resilientin maailman luomisessa ja säilyttämisessä. Kulttuurinen monimuotoisuus on kuin luonnon monimuotoisuus ja biodiversiteetti, se tekee maapallosta vahvemman ulkoisille uhille. Kuitenkin jo tämän kulttuurisen diversiteetin säilyttäminen, ihmisoikeuksien ja demokratian ja reilun kaupankäynnin ja muun hyvän kanssakäymisen turvaaminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä, yhteisiä sopimuksia ja instituutioita. Liiallinen erillaisten kansojen ja kansallisen identiteetin suojelu johtaa helposti kansojen väliseen kilpailuun, nationalismiin ja sotiin. Samoin se, jos ei opita muilta kansoilta voi johtaa tuhoon. Tarvitaan kansainvälistä rauhantyötä ja yhteyden vaalimista eri kansojen välillä. On myös kaikkien hyväksi, että jaamme teknologiaa ja muita innovaatioita muiden kanssa ja teemme tieteellistä yhteistyötä. Tämä saa aikaiseksi suurta synergiaa ja auttaa kaikkia selviytymisessä ja luo parempaa yhteistä maailmaa. Usein tätä kuvaamaan käytetty lause on: ”unity in diversity”. Ykseys moninaisuudessa toteutuu luonnossakin harmoniana, kun ekosysteemin moninaiset osaset toimivat koko ekosysteemin parhaaksi, kukin omalla paikallaan. Samoin tämän tulisi toteutua ihmisyhteiskunnassa.
Maailma on ihmiskunnan ja muun luonnon yhteinen, ei millekkään tietyille kansoille jaettu. Rajat ovat keinotekoisia. Maailma on tehty meitä varten. Jokaisen ihmisen ja myös muiden luontokappaleiden onni ja hyvinvointi tulisi olla kaiken politiikan lähtökohta. Baabelin torni symboloi toisaalta kolonialismia ja sortoa, mutta on myös toisenlainen Baabelin torni, joka kuvaa kansojen yhteyttä. Tällaisen toisenlaisen Baabelin tornin rakentaminen, joka perustuu yhteistyöhön orjuuden sijaan ja jakamiseen ahneuden sijaan, olisikin äärimmäisen hyvä. Me olemme rakennusmiehiä ja maailma on rakennettavissa paremmaksi. Ilman yhteistyötä maailma on vihamielinen ja matkalla kadotukseen. Pariisin ilmastosopimuksen, Agenda 2030 ja Montrealin biodiversiteettisopimuksen kaltaiset instituutiot ovat viime vuosien tärkeimpiä edistysakelia. Ne mahdollistavat planeettamme säilymisen elinkelpoisena tuleville ihmissukupolville, kasveille ja eläimille.
Daniel Elkama