Olin juuri nyt elokuussa reissussa Ayia Napassa, Kyproksen saarella Välimerellä. Kompensoin kaikki lentomatkan aiheuttamat hiilipäästöt. Tässä mietteitäni matkalta.
Välimerta on kuvattu Välimeren tulikehäksi: joka kevät ja kesä alueella on valtavasti metsä- ja maastopaloja. Aiemmin keväällä olin pakolaisten auttamistyössä Ateenassa pääsiäisen aikaan ja tuolloin junamatkalla kylään, jossa pakolaisleiri on, näimme valtavat metsäpalot vuorilla aivan junaradan vieressä. Ilmastonmuutos on eskaloitunut uudelle äärimmäisen vakavalle tasolle. Rodoksen saaren metsistä paloi toissa vuonna kerralla noin kymmennesosa. Australiassa ja Kaliforniassa on samoin entistä tuhoisempia metsäpaloja vuodesta toiseen. Nämä kaikki ovat biodiversiteetin hot spot -alueita. Usein karuilla ja kuivilla alueilla on kauneimpia ja ihmeellisimpiä kasveja ja erikoisia eläimiä. Saarille kehittyy yleensä omaleimainen lajisto.
Kyproksella ei näkynyt metsä- tai maastopaloja ja elämä ja luonto näytti rauhalliselta. Ei vesipulaa tai vakavaa kuivuutta. Luonnostaan saari on aridia eli kuivaa ilmastoa, jossa sataa lähinnä talvella, jolloin saari on on paljon vihreämpi. Saarelta on vain parisataa kilometriä Saharan aavikolle ja Libanoniin ja Syyriaan. Saaren luonto, kasvit ja eläimet ovat sopeutuneet eviluution myötä kuivuuteen ja niukkiin vesivaroihin. Täällä on luonnollista että ilman lämpötila on yli 35 celsiusastetta, kuten nyt matkalla oli 30-35 astetta lämmintä päivön kuumimpaan aikaan. Kuitenkin ilmastonmuutos on enenevissä määrin nostanut useita yli 40 asteen helleaaltoja viime kesinä. Joskus jopa 45 asteen lämpötiloja. Tämä on vanhoille ihmisille, lapsille ja sairaille usein vaarallista. Tehokkain tapa ihmisiltä suojautua kuumuudelta on varjossa oleminen, runsas veden juonti, ilmastointilaitteet ja erityisesti puut asutusalueilla. Puut voivat varjostamalla ja vettä haihduttamalla viilentää jopa 12 astetta ilman lämpötilaa ja yli 20 astetta maanpinnan lämpötilaa. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on nyt äärimmäisen tärkeää, koska monia muuttuneen ilmaston aiheuttamia ongelmia emme voi enää estää, vaan meidän on sopeuduttava muuttuneeseen ilmastoon. Ilmastonmuutos on tässä ja tänään. Pahimpia sen aiheuttamia ongelmia Välimerellä ovat metsä- ja maastopalot, kuivuus, vesipula, helleaallot ja aavikoituminen.
Turisti voi olla myös ekologisesti. Päästöt voi kompensoida, käyttää vähän ja puhdasta energiaa, liikkua mahdollisimman päästöttömästi, säästää vettä ym. Matkalla Ayia Napassa oli hienointa Cape Grekon kansallispuisto, joka oli niemellä aivan Ayia Napan turistikohteen vieressä. Cape Grekolla oli upeaa eroosion muodostamaa maisemaa: rantakalliot olivat jylhiä, osa oli raukkeja ja kaaria, kuten upea Crow’s Arc. Oli myös erityisen hienoja luolia meren rannan kallioilla. Niemen kärjessä oli upea Blue Lagoon, jonka vesi on syvän sinistä.
Patikoimme ensi kansallispuiston läpi ja myöhemmin tulimme katsomaan maisemia venesafarilla. Pääsimme veneretkellä näkemään harvinaisia kaloja ja merikilpikonnia. Korkeuserojakin on, vaikeakukuista kivikkoa ja niihin ja paahtavaan helteeseen pitää varautua hyvillä kengillä ja riittävällä määrällä vettä ja muuta jotain sokerillista juotavaa. Hieno näköalapaikka ja pinjamäntymetsikköä löytyy myös. Iso osa alueesta on suorastaan aavikkomaista piikkipensaineen. Luonnostaan aavikkomaista. Cape Greko osoittaa, miten aivan vilkkaan turistikohteen vieressä voi olla arvokasta luontoa. Jo Ayia Napan rannoilla on kylttejä joissa kerrotaan uhanalaisista kasvilajeista. Ihminen ja luonto voivat elää rinnakkain, kun ihminen kunnoittaa luontoa ja ottaa sen huomioon toiminnassaan.
