Karjalaisaktivistirymä Rushkiemustu töhri Elias Lönnrotin patsaan Helsingissä Karjalan värein punaisella ja mustalla maalilla. He kirjoittivat patsaaseen tekstin: kolonialisti. He ajattelevat Lönnrotin edustavan suomalaista kolonialismia suhteessa Karjalaan. Patsaiden töhriminen on ollut viime vuonna yleinen aktivismin muoto, joskus pätevästä syystä, joskus väärinkäsitysten takia.

Elias Lönnrot on Suomen ja Karjalan kansalliseepoksen Kalevalan suomalainen kokoaja. Hän teki 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla useita runonkeruumatkoja Suomessa ja Karjalassa. Jos tarkkoja ollaan niin on olemassa kaksi Karjalaa: Suomen Karjala ja Venäjän puolella oleva  karjalan kieltä puhuvan karjalaisen kansan (karjalazet) asuttama Itä-Karjala. Osa Karjalaa on siis myös ollut karjalan murteita puhuvien suomalaisten asuttama. Stalinin Neuvostoliitto valloitti väkivalloin ison osan Suomen Karjalaa ja sadattuhannet suomalaiset evakot joutuivat pakolaisina muuttamaan muualle Suomeen turvaan vihamielisen hyökkääjän vallatessa heidän kotiseutunsa.

Lönnrot keräsi enemmän runoja Suomen Karjalasta kuin Itä-karjalasta, hän keräsi niitä myös niin Pohjanmaalla, Lapissa kuin Keski-Suomessa. Voidaan siis sanoa, että Kalevala on Suomen ja Karjalan yhteistä kulttuuriperintöä. Kalevalassa ei siis ole kyse kolonialismista.

Itä-Karjala ei ole ollut koskaan Suomen kolonialismin alla. Sen sijaan Venäjä ja Neuvostoliitto ovat kolonialisoineet Karjalaa tuhat vuotta. Suomalaiset sen sijaan taistelivat 1918-1922 heimosodissa karjalaisen kansan puolesta ja yli 660 suomalaista kuoli näissä sodissa, joissa taisteltiin Leniniä ja bolsevismia vastaan. Viron itsenäistymisessä 1918 oli suomalaisilla heimosotureilla iso merkitys. Rushkimustun voi siis sanoa haukkuvan väärää puuta. Suomi on Karjalan ystävä. Edes Suur-Suomi ideologian aikana Suomen tarkoitus ei ollut alistaa veljeskansojamme, vaan vapauttaa ne. Venäjä on maailman suurin kolonialisti joka sortaa yli 100 eri vähemmistökansaa, mukaanlukien monia suomalaisten sukukansoja.