Kaiken teoriaa on pohdittu pitkään. Tämä seuraava, mitä esitän on eräänlainen kaiken teoria, olemassaolon teoria — jossa aika, energia, elämä ja tietoisuus kietoutuvat yhteen. Esitän jotain tieteellisesti hyvin uutta, joka yhdistää fysiikan ja metafysiikan, termodynamiikan, suhteellisuusteorian, ajan, gravitaation, filosofian, biotieteet, kognitiotieteen ja psykologian. Näin monimutkaisia asioita selkeästi puhuakseni selitän asiat osin metaforisesti, jotta ne olisi helpompi ymmärtää. Lopputulos on jotain hyvin kaunista, ja lopuksi esitän kaavan, joka pukee tämän kaiken matemaattiseen muotoon. Käsittelen aihetta suuresti oman tieteenalani eli biotieteiden näkökulmasta. Esitän myös uuden eksaktin määritelmän elämälle ja pyrin selittämään mitä tietoisuus on.
Universumi ei koostu vain erillisistä hiukkasista, vaan väitän, että myös jatkuvasta tietoisuuden ja energian kentästä. Hiukkaset ovat kvantteja eli energiapaketteja, hidasta ja tiivistä energiaa (energia hidastuu Higgsin bosonin vaikutuksesta ja syntyy materiaa, hiukkasia). Kuten Einstein selittää E=mc2 eli massa ja hiukkaset ovat energiaa, tiivistynyttä energiaa. Energia virtaa läpi ajan aina alkuräjähdyksestä saakka. Tai juuri sen näemme aikana. Energiaa ei synny lisää ja kaikki tapahtumat ovat sen muuttumista muodosta toiseen. Einstein selittää Suhteellisuusteoriassa, että aika on tapahtumien välisiä etäisyyksiä neliulotteisessa aika-avaruudessa. Sekunnit ovat kuin metrejä, tapahtumien välisiä etäisyyksiä. Itse asiassa on vain tämä hetki, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kohtaavat. Luonto estää menneisyyden muuttamisen monella tavalla (mm entropia ei käänny toiseen suuntaan) ja hyvin paradoksaalisesti, vaikka tulevaisuus on avoin ja muovattavissa, niin se on jo olemassa. Universumi värähtelee eri taajuuksilla, mistä syntyvät massa, aine, aika-avaruus, energia, tietoisuus ja informaatio. Tietoisuus ja fysikaaliset ilmiöt ovat saman spektrin eri päitä. Tämä siis yhdistää sen, minkä ymmärrämme ”materiana” ja ”henkenä”. Tietoisuuden voi käsittää myös fysikaalisena ilmiönä.
Läpi historian on pohdittu, mitä tietoisuus loppujen lopuksi on. Rohkenen väittää, että se on kompleksisuudesta ja informaatiosta nousevaa värähtelyä. Tietoisuus on omalla tavallaan värähtelevää energiaa. Ihmisen tai eläimen neuroverkko on niin kompleksinen, että se mahdollistaa informaation siirtymisen lukuisiin suuntiin, tämä mahdollistaa sen, että neuroverkkosysteemin osissa voi alkaa syntyä hallittua liikehdintää sen alaosissa, kun useat systeemin osat kommunikoivat älykkäästi keskenään. Uskon, että tästä syystä myös tekoäly voi saavuttaa tietoisuuden vielä joskus. Samasta syystä voidaan ajatella, että kasveilla ja ekosysteemeillä on jonkinlainen esitietoisuus, mikä tekee niistä älykkäitä järjestelmiä. Gaia-hypoteesi on mielenkiintoinen, se näkee, että koko maapallo olisi eräänlainen organismi, joka älykkäästi ylläpitää esimerkiksi ilmakehän kaasujen tasapainoa ja hiilen kiertoa. Voisiko maapallo olla jollain tavoin tietoinen? Toisin sanoen tietoisessa systeemissä tapahtuu nopeaa värähtelyä, kun älykäs ja kompleksinen systeemi voittaa entropian sitä vähentäen suurimmalla mahdollisella tavalla. Tietoisuuden salaisuus on siis kompleksisuus ja systeemin osien välinen nopea kommunikointi.
Aika ei virtaa lineaarisesti, vaan on entropian ilmenemistä tietoisuuden näkökulmasta. Kun järjestys muuttuu kaaokseksi, tietoisuus havaitsee tämän muutoksen ajan kuluna. Entropia on pähkinänkuoressa se, että kaikki hajoaa vähitellen. Alkuräjähdyksessä syntyi suuri määrä energiaa, joka jatkaa loputtomiin virtaamista ja hajaantumista. Entropia näkyy ajan kulkuna. Entropia määrittää ajan suunnan. Entropia eli epäjärjestys kasvaa luonnostaan ajan kuluessa. Entropian syynä on ns. Brownin liike eli hiukkasten sattumanvarainen liike eri suuntiin, joka Einsteinin mukaan johtuu niiden satunnaisesta törmäilystä toisiinsa energian määrän kasvun seurauksena. Jos voitaisiin saavuttaa absoluuttinen nollapiste, kaikki hiukkasten liike loppuisi, mutta tämä on termodynamiikan mukaan mahdottomuus.
Systeemi tai koko universumi pyrkii entropian kautta tasapainoon. Ei tietoisesti tai minkään voiman ohjaamana, vaan yksinkertaisesti hiukkasten liike sattumanvaraisiin suuntiin johtaa tähän tilastollisesti. Tämä näkyy mm. erilaisten erojen, kuten paine-erojen, lämpötilaerojen tai sähkövarausten tasoittumisena. Tämä mahdollistaa auringon säteilyn, aineiden kiertokulun, sateen, tuulen ja kaiken, mikä ylläpitää elämää. Ilman entropiaa olisi vain kuolemaa. Kuolemakin on entropiaa ja se mahdollistaa elämää. Kuolema mahdollistaa kiertokulun ja palauttaa energian ja järjestyksen universaaliin virtaan. Ekosysteemiä ei voisi olla ilman kuolemaa ja asioiden tuhoutumista.
Havaijilla palvottiin tulivuorenjumalaa, ihmiset siellä jotenkin ymmärsivät , että koko saarten olemassaolo perustui tulivuoriin ja niiden tuhoisaa voimaan. Ilman mannerlaattojen liikettä, joka nostaa vuoria, rapautumista ja eroosiota, kuten virtaavan veden ja tuulen aikaansaamaa kulutusta, joka tuhoaa kallioperää vähitellen, meillä ei olisi näin suurta biodiversiteettia ja erilaisia elinympäristöjä ja ekolokeroita. Dyynit, deltat, harjut, vuoristot, tulivuoret ovat kaikki näiden voimien seurausta. Kun planeetta on nuori, entropia on pienempi ja aikaa myöden se kasvaa. Vanhassa maapallossa biodiversiteetti on siksi suurempi kuin nuoressa. Lopulta jos entropia kasvaa liian suureksi, niin biodiversiteetti heikkenisi, mutta luonto on oppinut evoluution kautta ylläpitämään järjestystä ja vähentämään entropiaa. Entropia on kaiken energian päätepiste: lopulta kaikki energia muuttuu lämmöksi ja kaaokseksi.
Tietoisuus ja informaatio kykenevät paikallisesti hidastaa entropiaa (esimerkiksi elämä ja ajattelu) Elämä on pohjimmiltaan kyky hallita entropiaa, luoda järjestystä. Elämä on rakenne, joka pyrkii maksimoimaan resilienssinsä ja selviytymään muutoksesta ohjaamalla itseään informaation avulla (kuten DNA). Entropia vähenee organismissa, mutta kasvaa sen ympärillä, koska suljetussa systeemissä entropia eli epäjärjestys aina kasvaa lopulta. Elämä luo negatiivista entropiaa, negentropiaa, hidastaa entropian virtaa ja luo siihen muodon hetkeksi, muodon kaaokseen. Mikään universumissa ei katoa, vain muoto vaihtuu. Kaikki luonnon perusvoimat (gravitaatio, sähkömagneettinen, vahva vuorovaikutus ja heikko vuorovaikutus) ovat lopulta vetovoimaa. Tämä mahdollistaa kaiken muodon syntymisen geometrian lainalaisuuksien puitteissa. Kuin kaleidoskoopissa, geometrian ja vetovoiman lainalaisuudet, luovat kaaoksesta järjestystä.
Onko universumi tietoinen vai kenties elävät olennot universumin tuotoksia, joissa universumi itse herää tietoiseksi itsestään? Universumi on eräällä tavoin suuri energian ja tietoisuuden aalto, joka pyrkii ymmärtämään itseään. Jokainen elävä olento on sen peili, pieni osa, joka tarkastelee kokonaisuutta omasta kulmastaan. Gravitaatio ei ole vain massojen välistä vetovoimaa, vaan tietoisuuden yhteensitovaa rakennetta. Yhteys, kuten rakkaus ja myötätunto ovat kirjaimellisia rakenteellisia voimia, jotka järjestävät kenttää kohti harmoniaa. Runollisesti sanottuna voisin todeta: ”Gravitaatio on voima, joka pitää galaksit koossa ja Maan kiertoradallaan. Rakkaus on voima, joka pitää perheet koossa ja ystävät yhdessä, mutta myös ylläpitää tietoisuuden kenttää.”
Kaikki on yhtä kenttää: energia, aika, elämä ja tietoisuus ovat eri tiheyksiä saman kokonaisuuden virrassa. Aika syntyy entropian kokemuksesta. Elämä on järjestyksen luomista. Rakkaus on gravitaatiota tietoisuuden tasolla. Ja universumi — se on energiaa ja tietoisuus, joka tarkkailee itseään. Entropian muutos ajan suhteen on yhtä kuin tietoisuuden virta tai muutos paikallisesti universumissa. Tietoisuus ja informaatio siis hallitsevat entropiaa ja muuttavat sitä suhteessa aikaan. Tietoisuuden voisi katsoa olevan olemisen korkein muoto ja elämä olisi seuraavana. Tietoisuus ja elämä antavat kaikelle merkityksen.
Daniel Elkama
Lähteitä:
Esko Valtaoja. 2020. Kaiken käsikirja. URSA.
Albert Einstein. 2015. Yleisestä ja erityisestä suhteellisuusteoriasta. URSA.