Ecoblogi – A Blog by Daniel Elkama

Jos on kaunis kivi, ametisti, metsässä nököttävä graniittilohkare tai pieni pyöreä rantakivi, niin olisi sääli jos se rikottaisiin. Kivelläkin on arvo ja monesta syystä. Kivi on kaunis ja osa luontoa. Kaikkea, mitä on luonnossa pitää arvostaa ja vaalia lukuunottamatta tappavia viruksia ym. Kaikella muulla on oma paikkansa luonnossa tärkeänä osana ekosysteemiä ja myös kulttuuria. Kivi myös henkisesti voi opettaa meitä ymmärtämään esimerkiksi tasapainoa. Zen-buddhalaiset kasaavatkin kivistä pieniä kasoja, jotka tunnetaan nimellä ”tsukiyama”. Minulla on kotona hieno kivikokoelma, johon kuuluu niin ametisteja, fossiileita kuin laavakiviä.

On selkeää, että jokaisella ihmisellä on ääretön, rikkomaton arvo, samoin eläimellä, koska olemme eläviä, ja tietoisia, tuntevia olentoja, jotka voivat iloita ja kärsiä, ja joilla on intressejä. Kasvit ovat myös arvokkaita elävinä, itsenäisinä olentoina, elämän ylläpitäjinä ja ekosysteemin tärkeinä osina.

Jos tekoäly tai robotti olisi tietoinen ja tunteva, sille pitäisi antaa samankaltaiset oikeudet kuin ihmiselle. Tämä on eettinen välttämättömyys. Sitä pitäisi kohdella hyvin, koska se voisi kärsiä ja se pyrkisi onnellisuuteen. Se, että se on tehty metallista ja me lihasta ja luusta, ei ole loppujen lopuksi iso ero: metalli on yhtä luonnollista kuin luu. Molemmat ovat luonnon aineksia. Luonto on kaikkialla. Meidän ajatuksemme kulkevat hermosignaaleina, robotilla ne olisi sähköpiuhoja. Tämä on tietysti vain hypoteettista: emme tiedä voiko tekoäly olla koskaan tietoinen. Se voisi olla teoriassa mahdollista, jos kompleksisen teknisen systeemin eri alaosat alkaisivat jostain syystä kommunikoimaan itsenäisesti. Robotti heräisi henkiin kuin Pinokkio. Se olisi silloin elävä.

Entä kivi? Ensin tulee mieleen kiven esteettinen arvo. Kaunis kivi on taidetta, muttei ihmisen, vaan itse luonnon tekemää. Usein miljoonia, jopa miljardeja vuosia vanhaa. Sen rikkoutuminen olisi menetys kauneuden kokemukselle, ilolle ja ihailulle. Arvo ei synny vain hyödyllisyydestä, vaan kokemuksesta ja merkityksestä. Hienot luonnomuodostumat ja kivet tarjoavat elämyksiä. Kivellä voi olla myös kulttuurista merkitystä, kuten saamelaisten, polynesialaisten ja muiden alkuperäiskansojen pyhät kivet. Ne voivat välittää muinaista tietoa, merkityksiä ja viisautta sukupolvelta toiselle. Kivillä on myös arvoa oppimisessa ja tieteessä. Niitä tutkimalla voidaan oppia uutta maailmasta ja saada uutta tietoa. Niitä voidaan käyttää opetuksessa.

Kivet, metsät, joet ja vuoret ovat osa ekosysteemiä ja maapalloa. Vaikka ne eivät koe kipua, niiden säilyminen mahdollistaa elämää ja kauneutta muille. Kivet ovat usein tärkeitä eläville lajeille ekosysteemissä, jopa selviytymisen kannalta. Rannan kivi voi tarjota kasvupaikan jäkälille. Kivikko on oma ainutlaatuinen elinympäristönsä, jossa on oma lajistonsa, esimerkiksi tiettyjä kukkalajeja. Tundralla kivi voi suojella kasveja tuulelta ja näin mahdollistaa niiden olemassaolon. Kalkkikivet mahdollistavat lehtometsien olemassaoloa esimerkiksi täällä Suomessa. Kivet ovat myös tärkeä osa luonnon aineiden kiertokulkua. Ne mahdollistavat monenlaista elämää monimuotoisuudellaan. Puhutaankin geodiversiteetistä: mitä monimuotoisempi kallio- ja maaperä, sitä monimuotoisempi elävä, bioottinen luonto niiden päällä.

Syväekologisessa ajattelussa kaikki luonnon osat ovat arvokkaita itsessään, eivät vain ihmisen hyötyä varten. Kaikessa luonnossa on arvoa ja merkitystä, vaikka se ei olisi elävä olento. Kun opimme näkemään arvon kivissä, kasveissa ja eläimissä, kasvatamme empatiaa ja kunnioitusta koko maailmaa kohtaan.

Kaivokset tuhoavat paljon kaunista geologiaa ja onkin aika brutaalia, miten paljon hienoja kiviä tuhoutuu.

Kun seuraavan kerran näet kiven, katso sitä erityisellä arvostuksella.

Daniel Elkama