Usein esitetään, että voisimme pelastua ilmastokriisiltä ilmastonmuokkauksen ja ns. ”geoengineeringin” avulla. Ajatuksessa ihminen toimii ikäänkuin insinöörinä, joka teknologisilla ratkaisuilla huoltaa maapalloa kuin konetta. Varsinkin ns. ekomodernistinen liike kannataa tätä ajatusta. Fakta on, että ihminen voisi muokata ilmastoa laaja-alaisesti teknologisten ratkaisujen avulla, mutta tähän liityy valtavia riskejä. Lisäksi luontopohjaiset ratkaisut, ns. ”nature-based solutions”, joissa ongelmia ratkotaan elävää luontoa ja ekosysteemeitä hyödyntämällä, vaalimalla ja luomalla, ovat usein käytännöllisempiä, parempia, tehokkaampia ja halvempia.
Ilmastonmuokkauksen juuret ovat kaukana historiassa. Sade tarvitsee syntyäkseen ilman epäpuhtauksia ”tiivistymisytimiksi”, joihin sadepisarat voivat tiivistyä. Jo vuosikymmeniä sitten ihmiset ovat lentokoneesta levittäneet pienhiukkasia ilmaan ja saaneet syntymään sadetta pelloille kuivilla alueilla. Nämä hiukkaset voivat kuitenkin olla luonnolle haitallisia aineita.
Ilmastoa ajatellaan voivan muokattavan mm. peileillä, jotka lisäävät Maan albedoa (heojastuskyky) ja näin heijastavat auringon säteilyä, valoa infrapunaa ym. sähkömagneettista säteilyä, takaisin avaruuteen. Peilit vaativat kuitenkin paljon mineraaleja ja maa-alaa. Toinen usein esitetty keino on levittää ilmaan rikkidioksidia, joka stratosfäärissä suojaa maata lämpenemiseltä. Fakta on, että kaikki, mikä menee ylös ilmaan tulee joskus alas. Ilmaan päästetty rikki tulisi takaisin maan päälle metsiä ja kasvillisuutta tuhoavina ja vesistöjä happamoittavina happosateina. Ekosysteemit kärsisivät ja tuhoutuisivat.
Lisäksi on esitetty koneita, jotka poistavat ilmasta hiiltä esimerkiksi sitomalla sitä mm. liuoksiin. Kuitenkin puut ovat luonnollisia ”hiilensitojakoneita” ja sitovat hiiltä tehokkaammin kuin mikään ihmisen rakentama kone. Koneet vievät myös valtavasti sähköä ja vaativat mineraaleja. Toistaiseksi ne eivät ole realistinen vaihtoehto. Kokeiluissa niiden vaikutus on ollut mitättömän pieni.
Sen sijaan luontopohjaiset ratkaisut (nature-based solutions) ovat, kuten sanottu, halvempia ja tehokkaampia. Kaksi vuosituhatta sitten maapallon biomassassa oli hiiltä yli 1000 Gt, nyt enää 500 Gt. Eli ihmiskunta on hävittänyt maapallon luonnosta puolet. Suurin osa hiilestä on metsien puissa, noin 85%. Vielä enemmän kuin biomassassa on hiiltä metsien alla maaperässä, joka on muinaista lahonutta biomassaa. Metsien hiilensidonta jatkuu loputtomiin, hiili vain siirtyy lopulta maaperään. Maaperän suojelu on siis ehdottoman tärkeää.
Maapalloa ammoin peittäneistä metsistä on ihminen tuhonnut puolet, nykyään noin 33% maapalon maapinta-alasta on metsän peitossa. Trooppisissa ja boteaalisissa metsissä on hiiltä suunnilleen yhtä paljon. Pohjoiset metsät ovat vain sitoneet hiiltä hitaammin ja ovat yhtä tärkeä hiilivarasto. Jos istuttaisimme puita niin paljon, että palauttaisimme muinaisen metsäpinta-alan suurelta osin, saisimme ilmasta poistettua valtavan määrän hiiltä, jopa 500 Gt. Paljon enemmän, mitä mitkään koneet voivat saada tehtyä. Puut myös suojelisivat viljelyksiä, vesivaroja ja maaperää, tukisivat biodiversiteettia ja estäisivät aavikoiden leviämistä. Tästä hieno esimerkki on Afrikan ”Green Belt” hanke, joka voi pysäyttää Saharan laajenemisen.
Luontopohjaiset ratkaisut turvaavat ekosysteemipalveluja, auttavat sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon ja ovat kaikin puolin kestävämpiä. Puut ja muu luonto mm. vähentävät huomattavasti ilmansaasteita, vähentävät tulvariskiä ja alentavat helleaaltojen äärilämpötiloja. Vaikutus on erittäin suuri varsinkin kaupungeissa, joissa asuu jo suurin osa ihmisistä. Nimenomaan kyse on puista, nurmikon tai viherkaton vaikutus on vähäinen; tosin nekin auttavat. Puut ovat kuin Tolkienin kirjojen entit, maailman vartijoita ja vaalijoita. Muita merkittäviä luontopohjaisia ratkaisuja on esimerkiksi hulevesien hallinnassa urbaanit purot, jotka ovat viemäreitä tehokkaampia, ja kaupunkiniityt, jotka mm. suojelevat pölyttäjäpörriäisiä.
Eli järkevä ”geoengineering” perustuu elävän luonnon omaan voimaan, ei koneisiin. Luonto on kehittänyt omaa ”vihreää infrastruktuuriaan” miljoonia vuosia. Ihmisen koneiden historia on lyhyt, eivätkä ne pärjää luonnolle insinööritaidonnnäytteinä.
Daniel Elkama
Ecoblogi - A Blog by Daniel Elkama 
Jätä kommentti