Joskus mietin, miten hienoa olisi elää tulevaisuuden mahdollisessa utopiayhteiskunnassa, vaikka vuonna 2 000 000 AD. Olisi demokraattinen ja tasa-arvoinen maailmanfederaatio ja sodat olisivat loppuneet jo aikoja sitten. Luonto olisi pelastettu ja ihminen eläisi harmoniassa luonnon kanssa, hallitsisimme gravitaatioaaltojen ja mustien aukkojen loputonta energiaa, tekoäly olisi tietoinen ja ihmisen luotettava kumppani, ihminen olisi levittäytynyt lukuisille planeetoille, jotka olisimme terraformoineet, ja joille olisimme vieneet ekosysteemit mukanamme…
Francis Fukuyama puhui 1991 ”historian lopusta”. Me elämme historian alkuvaihetta: elämme jälkiroomalaista vaihetta ihmiskunnan historiassa. Antiikin Roomassa luotiin nykyaikainen yhteiskuntajärjestys, kolonialismi, kapitalismi, teollisuus ja teknologinen luonnon ja luonnonvarojen hallinta. Moderni maailma on yhä edelleen Rooman valtakunnan lapsi ja Rooma näkyy niin politiikassa, taloudessa kuin tieteessä. Tai voidaan puhua kreikkalais-roomalaisesta yhteiskunnasta, koska Rooma kopioi lukuisat asiat Kreikasta. Kreikassa syntyi moderni tiede, alunperin filosofiasta, moderni politiikka ja demokratia. Luonnonvarojen teknologinen hallinta laajassa mittakaavassa taas syntyi Roomassa. Nämä ovat siis vaikuttaneet maailman kehitykseen hyvässä ja pahassa.
Vaikka elämme historian alkua, olemme toki tehneet suuria harppauksia teknologiassa, kuten lentäneet Kuuhun ja luoneet tietokoneet ja robotit. Kuitenkin yhteiskuntamme on monella tavoin keskeneräinen ja täynnä ongelmia. Talousjärjestelmämme ei ole kestävä. Meillä on kuitenkin miljoonia vuosia aikaa luoda eettisesti ja ekologisesti kestävä ja teknologisesti huipputasoinen maailma. Kivikauden lopusta on vasta noin 10 000 vuotta. Gizan pyramidit rakennettiin 5 600 vuotta sitten. Näihin verrattuna 2 000 000 vuotta tulevaisuuteen on aivan valtava aika. Miltä maailma näyttää sadan miljoonan vuoden päästä? Mannerlaatatkin ovat liikkuneet aivan eri paikoille tuossa ajassa.
Taloudessa ajatellaan usein lyhytnäköisesti kvartaalimittakaavassa eli neljännesvuosien tasllla. Ympäristötieteessä ja kestävässä kehityksessä meidän on ajateltava miljoonien vuosien mittakaavassa. Esimerkiksi energiajärjestelmä on luotava ikuiseksi. Uusiutuva energia on sirkulaarista kiertotaloutta ja sitä on tarjolla ikuisesti ja ihmiskunnan kannalta loputtomasti. Esimerkiksi auringon maapallolle tulevasta kokonaisenergiasta hyödynnämme mitättömän pienen osan sähkön tuotannossa. Aurinkoenergian laajamitainen hyödyntäminen onkin planetaarisen kehityksemme seuraava vaihe.
Ihmiskunnan hölmöimpiä virheitä oli fossiilitalouteen siirtyminen, joka johti valtavaan talouskasvuun, ylipopulisaatioon, ylikulutukseen, luonnon tuhoamisen ja dramaattiseen ilmastonmuutokseen. Ensimmäiset tuulimyllyt ja vesimyllyt olivat käytössä jo antiikin Rooman aikaan. Olisimme toimineet viisaasti, kun olisimme kehittäneet uusiutuvaa energiantuotantoa noista ajoista asti, emmekä olisi lainkaan siirtyneet fossiilitalouteen. Sähköistyminen ja IT ovat suurimpia teknologisia askelia kohti uudenlaista maailmaa, joita olemme parhaillaan ottamassa harppauksin. Onkin järkevintä, että tulevaisuudessa autot, laivat, lentokoneet ja robotit toimivat sähköllä. Tiedosta on puolestaan tullut suurin talouden resurssi ja IT on muuttanut maailman älykkäämmäksi ja toimivammaksi. Mineraaleja meillä on tähän jo tarpeeksi ja tarvittaisiin vain niiden kierrättämistä ja käyttöä oikeisiin kohteisiin. Tulevaisuudessa voimme saada lisää mineraaleja esimerkiksi Kuusta, jossa ei ole tuhoutuvaa luontoa. Teknologian ohella luontopohjaiset ratkaisut (puut, ekosysteemit ym), eli luonnon oma teknologia, on äärimmäisen tärkeää. Luonnonmukainen viljely, jota tuetaan teknologisilla ratkaisulla, kuten satoja mittaavilla drooneilla, on tulevaisuuttta. Luonnonmukaisuuden tärkeys ei koskaan katoa teknologisen kehityksen myötä.
Tulemme (toivon mukaan) olemaan hybridi luonnonmukaisuutta ja ekosysteemipalveluita sekä huipputeknologiaa. Esimerkiksi tulemme aina tarvitsemaan puhdasta luonnonmukaista ruokaa, se on evolutiivinen fakta; prosessoidut ja teolliset ruuat eivät voi toimia korvikkeena terveyden kannalta. Eivätkä ne ole ekologisesti kestäviä. Tulemme aina olemaan täysin riippuvaisia luonnon ekosysteemipalveluista, kuten hyönteisten tekemästä kasvien pölytyksestä, veden kiertokulusta ja puiden hapentuotannosta.
Tiede ja sen kehitys on suurin investointi maapallon tulevaisuuteen. Tiede voi ratkaista maailman ongelmat ja tieteen johtama politiikka ja päätöksenteko voi luoda kestävän maailman.
Daniel Elkama
