Vanhassa saksalaisessa maantieteessä sana ”ympäristö” määriteltiin, että se on kaikki, mikä on havaitsijan ympärillä eli se on tila, jonka määrittää sijainti. Saksan kielen sana ympäristölle, ”Umwelt” kuvaa tätä hyvin: ulkomaailma. Kartta kuvaa ympäristöä; kartta on visuaalinen esitys siitä, miten asiat sijaitsevat suhteessa toisiinsa eli karttoja on esim. kartta Suomesta, Lontoon metrokartta, mind map tai kuva maapallon sisäisestä rakenteesta. Toisaalta kartta voisi myös olla, mikä vaan aistein havaittava kokonaisuus, joka esittää asioiden suhteita ja sijainteja toisiinsa nähden eli se voisi olla myös sokeille tarkoitettu äänikartta.
Ympäristö on niin 1) fyysinen ja ekologinen luonnonympäristö (eläimet, kasvit, kivet, ekosysteemit), 2) fyysinen, rakennettu ympäristö (infra, rakennukset), 3) sosiaalinen ympäristö eli ihmisen lähellä olevat muut ihmiset sekä hänen suhteensa muihin ihmisiin sekä neljäntenä 4) virtuaalinen ympäristö. Kun olet verkkopankissa, olet pankissa. Lisätty todellisuus älylaitteessa, herättää ympäristön eloon ihan uudella tavalla. Matkailuappsi älylaitteessa voi antaa tietoa eri kohteista, kun seikkailet kaupungilla. Oikeastaan myös liikennemerkit, katukyltit ja museon opastekyltit ovat lisättyä todellisuutta, joista saamme tietoa ympäristöstä.
Näiden neljän lisäksi ympäristö on kokemuksellinen subjektiivinen ympäristö, johon liittyy käsityksemme, ajatuksemme, tunteemme ja kokemuksemme ympäristössä. Tämä ympäristö rakentuu siis mielessämme. Ympäristö rakentuu havaitsijan ja ympäristön suhteesta.
Haluan korostaa subjeltiivisen ympäristön merkitystä. Mielemme rakentaa ympäristöstä kognitiivisia karttoja ja luo siitä muita skeemoja eli sisäisiä malleja. Koemme kaikki ympäristön eri tavoin ja rakennamme siitä mieleemme kokonaisuudeksi mallin konstruktionistisesti. On tärkeää, että ymmärrämme toistemme sisäisiä karttoja, sisäisiä malleja ja toistemme maailmaa. Näin voimme oppia toisiltamme ja luoda harmonisempaa todellisuutta. Ympäristö on paitsi fyysinen ja yhteinen eli objektiivinen, myös subjektiivinen: koemme näkemämme ja äänet, värit, hajut ja koko kokonaisuuden eri tavalla. Jos haluamme luoda ja vaalia hyvää yhteistä ympäristöä, lähestymistavan on oltava osin konstruktivistinen: sokea tai pyörätuolissa oleva kokee ympäristön eri tavalla ja tämä pitää ottaa huomioon. Esteettiset arvot ovat erilaisia ja ne ovat tärkeitä. Hyvä ympäristö on esteettisesti kaunis ja demokraattisesti rakennettu. Esimerkiksi kommunistisessa Neuvostoliitossa ei välitetty usein estetiikasta, vaan aluesuunnittelua ohjasi funktionalismi, jossa ajateltiin vain tehokkuutta ja hyötyä. Tuloksena oli rumia betonikuutioita.
On mielenkiintoista, että ympäristönsuojelu oli aluksi maisemien suojelua. Kauniit maisemat, kuten Kolin kaunis vaaramaisema, nähtiin arvokkaina niiden esteettisten arvojen takia. Nykyisessä ympäristönsuojelussa korostamme erityisesti kuitenkin tärkeimpinä terveellistä ja turvallista ympäristöä, ekosysteemipalvelujen tärkeyttä (kuten veden kiertokulku, kasvien pölytys), ekosysteemien hyvää toimintaa sekä biodiversiteettia eli luonnon monimuotoisuutta, joka on perusts kaikille edellisille. Maisemat muuttuvat ja häviävät, ekosysteemit vaihtuvat toisiin. Tämä on luonnonlaki. Mantereet liikkuvat, vuoristot syntyvät ja katoavat, jäätiköt laajenevat ja pienenevät, kasvien ja eläinten levinneisyysalueet muuttuvat. Emme voi takertua ikuisesti samoihin maisemiin, koska luonto muuttuu ajan myötä. Dinosaurusten aikana maisemat olivat täysin eri näköisiä.
Kuotenkin voimme aina huolehtia, että maisemat ovat esteettisesti kauniita sen aikaa, kun ne ovat olemassa. Ja ekosysteemipalvelut, biodiversiteetti ja ekosysteemien funktionaalisuus ovat meille ja muille lajeille elintärkeitä.
Kaikella on aikansa ja maisemat muuttuvat. Ympäristötieteessä puhumme ympäristömuutoksista. Maisema, ekosysteemit, maankäyttö sekä ympäristön fysikaalis-kemialliset olosuhteet muuttuvat ja haitallisia ympäristönmuutoksia on estettävä ja lievitettävä. Lisäksi on tärkeää sopeutua muuttuvaan ympäristöön. Esimerkiksi ilmastonmuutos on haitallinen ympäristönmuutos, joka uhkaa niin biodiversiteettiä, ekosysteemien toimintaa kuin ekosysteemipalveluita, kuten veden saantia ja ruuantuotantoa. Ilmastonmuutos aiheuttaa voimakkaita sään ääri-ilmiöitä, kuten myrskyjä, tulvia ja metsäpaloja kun maapallon ilmastosysteemiin tulee ylimääräistä energiaa. Luontaisessa tilassa maapallolle tulisi ja sieltä lähtisi yhtä paljon energiaa. Tämä vähentää ympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta radikaalisti. Ihminen on toiminnallaan sotkenut pahasti luonnon kiertokulkuja, ihminen ottaa luonnosta liikaa ja dumppaa sinne valtavia määriä saasteita ja päästöjä. Näin ympäristömuutoksista tulee haitallisia ympäristöongelmia.
Voisi tiivistää: mikään ei ole ikuista, mutta vaalitaan ja huolehditaan ympäristöstä niin, että siinä on hyvä elää, meillä ja muilla 10 miöjoonalla lajilla.
Daniel Elkama