”Pahuus on tietämättömyyttä”, totesi Sokrates aikanaan. ”Ei ole paha kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.” Eino Leino.
Natsit sulkivat juutalaiset ja monet muut ihmisryhmät järjestelmällisesti piikkilanka-aitojen taakse leireille, joissa he kuvittelivat hävittävänsä kokonaisia kansoja ja kaikki ”ali-ihmiset” ”humaanisti” kaasulla. Samalla he viettivät itse rauhallista perhe-elämää leirin vieressä, kuten elokuva Zone of Interest näyttää. Härkätaistelussa viaton eläin tapetaan julmasti tökkimällä siihen keihäitä yleisön edessä, ihmisten hurratessa. Färsaarilla tapetaan vuosittain satoja delfiinejä juhlan kunniaksi ja raadot jätetään rannalle mätänemään. Nämä ovat esimerkejä järjettömästä pahuudesta.
Olin Gdanskissa II maailmansodan museossa, jossa on laaja näyttely Saksan ja Neuvostoliiton valtioiden harjoittamasta terrorista. Oli pysäyttävää nähdä puinen junanvaunu, jolla juutalaisia kuljetettiin keskitysleirille. Kyse oli täysin järjestelmällisestä ja suunnitelmallisesta ihmisryhmän hävittämisestä. Nürnbergin oikeudenkäynnissä tehdyissä psykologisissa testeissä todettiin, että natsijohtajat olivat täysin vailla psyykkisiä sairauksia ja tekivät hirmutekonsa täysin tietoisesti. Natsit eivät siis olleet psykopaatteja. Holokaustin logistinen suunnittelija Eichmann, jonka Israelin tiedustelupalvelu Mossad haki Argentiinasta Jerusalemiin tuomittavaksi, totesi ”noudattaneensa aina Kantin kategotista imperatiivia”. Ihmiset voivat siis olla järjestelmällisesti pahoja ja vielä täysin sokeita omalle pahuudelleen. Holokaustiin verattavaa on eläinten tehotuotanto, jossa eläimiä kidutetaan tehtaissa julmasti, logistisesti ja järjestelmällisesti. Vielä 150 vuotta sitten orjuus, jossa ihmisen arvo on täysin riistetty ja hänestä on tehty koneen osa ja taloudellisen hyödyn väline, oli yleistä. Miljoonia orjia laivattiin Afrikasta Amerikan mantereelle. Kaikki oli laskelmoitua bisnestä, kuten eläinten tehotuotantokin. Filosofi Hannah Arendt puhui, tutkittuaan natseja, pahuuden arkipäiväistymisestä. Holokausti, orjuus ja eläinten tehotuotanto kertovat siitä, mitä tapahtuu, kun toisissa ei nähdä arvoa. Kantin kategorinen imperatiivi, johon Eichmann vetosi, sanoo jotain aivan päinvastaista, miten hän toimi: ”Toimi niin, että kohtelet toisia aina päämäärinä, ei välineinä.” Toisten onni ja arvokas elämä ovat tämä päämäärä.
Palataan Sokrateen väitteeseen. Buddha ajatteli samoin, että tietämättömyys, johtaa vihaan ja ahneuteen ja nämä ovat yhdessä ”kolme myrkkyä”. Jeesus sanoi kulkiessaan ristille: ”He eivät tiedä, mitä tekevät.” Näissä sanoissa on suurta viisautta, vaikka näyttääkin, että ihminen voi tietoisesti valita pahuuden. Valitsevatko he todella? Natsien nousu perustui propagandaan ja koko Saksan kansa oli lopulta joukkopsykoosissa, kuvittelen jopa, että juutalaisilla on sarvet. Natsijohtajat ja koko kansa omaksuivat ideologian, joka teki heidät sokeiksi. He luulivat jopa tekevänsä hyvää ja rakentavansa onnellista utopiaa. Filosofi Jiddu Krishnamurti varoitti usein, miten sokea usko aatteisiin, uskontoihin ja ideologioihin voi johtaa hirmutekoihin. Fasistit näkevät eri rotuiset vihollisina, fundamentalistit toisin uskovat, kommunistit taas rikkaat. Kaiken vihollisajattelun takana on ajattelu toiseudesta. On ”me ja muut”.
Natsien lisäksi hyvä esimerkki tästä on eläinten kohtelu. Eläimiä kiduttavat teurastajat ovat, kuten natsit, kadottaneet lähes kokonaan empatian eläimiin eli ”toisiin” ja eivät näe eläimiä minkään arvoisina. Tämä on pohjimiltaan tietämättömyyttä, ymmärryksen puutetta toisten kärsimyksestä ja arvosta. Monet ihmiset jopa kuvittelevat, ettei eläimillä olisi tunteita. Jokainen lemmikin omistaja tai luontoharrastaja tietää, että eläimillä on samoja tunteita kuin ihmisillä ja tätä tukevat myös psykologien tutkimukset. Eläimet ovat tietoisia olentoja, ne ajattelevat ja tuntevat. Hyvä kirja aiheesta on ”Kun norsut itkevät”, Susan McCarthy. En sanoisi teurastajia kuitenkaan psykopaateiksi, vaan heillä on natsien tapaan alentunut kyky empatiaan ja he voivat kohdella esimerkiksi perhettään ja ystäviään hyvin. Tässä palataan Arendtin käsitteeseen ”pahuuden arkipäiväistyminen”.
Öljyjätti Shell määräsi Nigerian hallituksen tappamaan paikallisia ympäristöaktivisteja 90-luvulla. Tapaus tunnetaan nimellä ”Ogoni Nine”. Rahan ahneuden seurauksena tapahtuu paljon pahaa. Isot ja häijyt firmat usein tuhoavat ympäristöä ja sortavat ihmisiä. Rahan tavoittelu saa usein unohtamaan toisten elämän ja hyvinvoinnin. Raamatussa sanotaan: ”Rahan ahneus on pahan alku.” Ja: ”Rikkaan on vaikeampi päästä taivasten valtakuntaan kuin kamelin mennä neulansilmästä.” Ahne ihminen elää harhassa ja kuvitelmissa, että hänestä tulee onnellinen, kun hän saa paljon rahaa. Tällaiset hollywoodunelmat toimivat kapitalistisen järjestelmän polttoaineena. Lopulta saa sitten palkaksi 30 vuoden kovasta työstä firmassa lahjaksi Kiinassa valmistetun rannekellon. En nyt todellakasn väitä, että kaikki rikkaat olisivat pahoja. Monet rikkaat tekevät tosi paljon hyvää ja esimerkiksi Bill Gates on luvannut lahjoittaa koko valtavan omaisuutensa maailman ongelmien ratkomiseksi. Filosofi James Allen toteaa kirjassaan ”As a Man Thinketh”, että niin rikas kuin köyhä voi olla kirottu tai siunattu. Kommunismi aatteena on saanut aikaan yhtä paljon pahaa kuin kapitalismi. Tulisikin luopua dikotomisesta ajattelusta, jossa yhteiskunnan ajatellaan voivan olla vain joko kommunistinen tai kapitalistinen. Yhteiskumtamalleja on hyvin monenlaisia ja tulevaisuudessa vallitsevia malleja ei ole vielä monia edes keksitty.
Huumeiden käyttäjä tai alkoholisti luulee saavansa onnen päihteistä. Joku ruuasta. Joku luulee saavansa sen, kun urheilee kaikki päivät itsensä näännyttäen. On monia ansoja, mihin ihminen voi langeta onnea etsiessään.
Jokaisella olennolla on lopulta sama toive: olla onnellinen. Jokainen olento haluaa välttää kärsimystä, olla terve ja saada hyvinvointia. Onnellisuus voitaisiin määritellä iloksi, rauhaksi, tyytyväisyydeksi ja hyvinvoinniksi elämässä. Kuitenkin niin monet ihmiset etsivät onnea vääristä paikoista, vaikka rahasta tai huumeista, kun eivät tiedä, miten saavuttaa aito onni. Tämä kaikki on tietämättömyyden seurausta.
Väitänkin, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Joka päivä ihmiset tekevät sankarillisia tekoja muiden hyväksi. Tästä kertoo hieno kirja ”Hyvän historia” (Rutger Bregman). Mieleeni siitä jäi mm puolalainen nainen, Irena Sendler, joka salakuljetti juutalaislapsia oman henkensä uhalla matkalaukussa pois Varsovan ghetosta. Ja se miten katujengit pelastivat New Orleansissa ihmisiä tulvan keskellä hirmumyrsky Katrinan aikaan. Ihmiset, joita pidämme ”pahoina” ovat myös kykeneviä isoihin hyviin tekoihin.
Ihminen on syntyessään ja pienenä lapsena täysin hyvä ja viaton. Jopa Hitler oli. Psykologit ovat tutkineet, että pienillä lapsilla on suuri kyky empatiaan ja myötätuntoon. Tutkimuksissa, jossa samassa huoneessa on kaksi lasta, joista toiselle annetaan pehmolelu ja toiselle ei, lapsi yleensä antaa pehmolelun sille, jolla ei ole. Väitänkin, että juuri empatia, altruismi eli muiden pyyteetön auttaminen ja myötätunto ovat ihmislajille ominaisia piirteitä, joiden avulla olemme lajina selvinneet. Esivanhempamme eivät olisi selvinneet kivikauden pienissä heimoyhteisöisä ilman toisten auttamista. Tiedämme, että nämä heimot hoitivat sairaita ja jakoivat ruokaa toisille. Voisi sanoa, että empatia ja myötätunto ovat evoluution supervoimia. John Nashin luomasa peliteoriassa havaitaan, että on matemaattinen lainalaisuus, että yhteistyö hyödyttää kaikkia osapuolia. Siksi se onkin ollut evoluution valttikortti ja johtaa parempaan selviytymiseen. Ihmisapinasukulaisemme, simpanssit, gorillat ja bonobot ovat tunnettuja hyvin korkeasta sosiaalisuuden asteesta.
Pelasin ystävien kanssa ”papupeliä” eli Bohnanzaa. Siinä pelaajat kasvattavat ja myyvät papuja, käyvät kauppaa keskenään ja yrittävät ansaita mahdollisimman paljon kolikoita. Pelin ydin on neuvottelu ja vaihtokauppa. Huomasin pelissä, että pyyteetön toisten auttaminen pelissä ilman hyödyntavoittelua, johtaa siihen, että muut luottavat sinuun ja myös auttavat sinua pyyteettömästi. Tämä oli kuin suoraan peliteoriasta. Yhteistyö on lähes aina winwin -tilanne. On hauska tarina, miten islamilaisessa kertomuksessa Muhammad neuvoi arabiruhtinaita kantamaan yhdessä taivaalta pudonneen kiven Mekkaan: laittamalla sen maton päälle ja jokainen ruhtinas kantaa mattoa sen kulmista.
Pahuus on jotain, mitä opitaan ympäristöstä, ei mitään sisäsyntyistä ihmisessä. Pahuus ei ole ihmisessä metafyysisenä voimana, vaan ihminen kopioi huonoja käyttäytymismalleja ympäristöstä. Vähän kuin se, miten koulun ”pahojen poikien jengi”, joka terrorisoi ja polttaa tupakka koulun pihalla, saa uusia jäseniä, heitä ihailevista nuoremmista lapsista. Joskus kuviteltiin, että ihmisellä on yhä jotkut alkukantaiset liskoaivot aivojemme osana ja, että olisimme alkukantaisten aggressiivisten ja itsekkäiden viettien vallassa. Tämä on osoitettu huuhaapsykologiaksi. Päinvastoin esivanhempamme eivät yleensä olleet aggressiivisia ja eläinkunnassakin esiintyy laajasti empatiaa, altruismia ja myötätuntoa. Pahuus ei siis ole, mikään luonnon ominaisuus, kuten kristillisessä perisyntiopissa. Raamattu ei muuten kertaakaan sano sanaa ”perisynti”. Se sanoo, että ihminen on Jumalan kuva ja erehtyväinen. Sana synti kreikan ja heprean kielellä tarkoittaa virhettä: teemme kaikki virheitä. Järkevintä onkin sanoa, että ihmisellä on kyky hyvään ja kyky pahaan.
Tietämättömyys synyttää usein vääristyneen minäkuvan ja ihminen yrittää paikata huonoa itsetuntoaan narsismilla. Psykologi Thomas Harrisin kirja ”Minä olen OK – sinä olet OK” kertoo ajatuksesta, että hyvän itsetunnon omaava, terve ja empaattinen ihminen ajattelee, että sekä minä että toinen ihminen olemme arvokkaita ihmisinä. Kummankaan ei tarvitse olla toista ylempänä tai alempana. Psykologit ovat esittäneet käsitteen ”pimeästä triadista”, johon lukeutuvat ihailua vaativa narsismi, kyyninen ja laskelmoiva machiavellismi ja empatiakyvytön psykopatia. Tämä yhdistelmä saa ihmiset olemaan pelottavan kylmiä, ilkeitä ja kykeneviä hirmutekoihin. Kuitenkaan nämä eivät ole synnynnäisiä ominaisuuksia, vaan ne opitaan ympäristöstä. Yksikään vauva ei ole psykopatti tai narsisti. Uskon, että hyvin pahakin ihminen voi muuttua. Star Wars: Jedin paluu päättyy hienosti, kun pahuuden vallassa ollut, kammottavia tekoja tehnyt Dart Vader kääntyy hyvien puolelle viimeisinä hetkinään ja kukistaa sith-lordi Palpatinen, joka on voittamassa koko galaksin herruuden. Darth Vaderin eli Anakin Skywalkerin muutos siis pelastaa koko galaksin. Pahuus on siis jotain joka tarttuu ihmiseen ulkoa ja on tilapäinen ominaisuus. Joillakin se voi jäädä lähes pysyvään on-tilaan, mutta heilläkin on mahdollisuus muutokseen. Vaikka pahuus ei ole ihmisessä metafyysisenä ja pysyvänä ominaisuutena, on tärkeää kuitenkin, että pahuus tunnistetaan pahuudeksi, eikä vain selitetä sitä pois traumoilla, ymmärtämättömyydellä, heikkoudella, tietämättömyydellä ym. seikoilla. Muuten emme voi taistella sitä vastaan ja puhua siitä.
Daniel Elkama