Jules Verne kirjoitti jo 1860-luvulla teoksensa ”Maasta kuuhun” ja ”Kuun ympäri”. Tämä oli sata vuotta ennen ensimmäisiä kuulentoja. Ihmiskumta on pitkään katsonut taivaalle, miettien voiko sinne matkustaa. Jo antiikin Kreikasta peräisin olevassa tarinassa Ikaros lentää keinotekoisilla siivillä Aurinkoon.
Nykyajan uusi muoti-ilmiö on superrikkaiden lyhyet visiitit avaruudessa. Yksi avaruusturismilento tuottaa noin 50–100 kertaa enemmän hiilipäästöjä matkustajaa kohden kuin pitkä mannertenvälinen lentomatka. Yhden avaruuden rajalla käyvän lennon hiilijalanjälki on tyypillisesti 14–75 tonnia matkustajaa kohden, kun taas kaukolennon päästöt ovat noin 1 tonnia. Kiertoradalle suuntautuvilla lennoilla päästöt voivat nousta jopa 650 tonniin matkustajaa kohden.
On suuri ympäristöoikeudenmukaisuuskysymys, että kapitalistinen järjestelmä katsoo, että joillain (rikkailla) ihmisillä on lupa tuottaa hiilipäästöjä lyhyellä huvimatkalla 100 kertaa enemmän kuin toiset tuottavat vuodessa. Tuottaako raha oikeuden kuluttaa ja sastuttaa muita enemmän? Olisi aiheellista asettaa tuntuva yksilöllinen hiilivero henkilöille, jotka saastuttavat paljon. Tosin toisilla on niin paljon rahaa, ettei hiiliverokaan hillitsisi kulutusta, joten olisi aiheellista asettaa rajat hiilipäästöille ja kieltää paljon päästöjä aiheuttava toiminta. Satelliitit, kuten tietoliikenne- ja kaukokartoitussatelliitit sen sijaan ovat hyödyllisiä ja niillä voidaan esimerkiksi tehdä arvokasta tieteellistä tutkimusta, tuottaa paikkatietoa, turvata viestintää, seurata ympäristön tilaa ja estää katastrofeja.
Avaruudesta voimme saada tulevaisuudessa myös arvokkaita mineraaleja, vetyä ym. joiden ansiosta voimme varjella maata vahingolliselta kaivostoiminnalta. Kaivos kuussa ei tuhoa ympäristöä mineraalien kuljetusinfraa lukuunottamatta. Voimme saada myös energiaa suoraan avaruudesta sinne sijoitettujen aurinkopaneelien ansiosta. Kokeessa tässä jo onnistuttiin.
Avaruuden valloitus, josta Elon Musk haaveilee on monin tavoin ongelmallinen visio. Niin kauan, kun emme pidä huolta omasta kotiplaneetastamme, ei ole syytä katsoa taivaalle avaruuden valloitus mielessä. Meidän tulee ensin huolehtia Maan ekosysteemeistä, niiden ja ihmisten hyvinvoinnista, ennen kuin laitamme biljoonia avaruuteen. On epäeettistä ja vaarallista haaveilla Mars-siirtokunnista, kun ihmiset ja luonto kärsivät. On löydetty satoja eksoplaneettoja, mutta ei yhtään Maata korvaavaa Planeeta B:tä. Tähtienväliset avaruusmatkat ovat vielä kaukainen haave, johon uskon kestävän vielä vuosisatoja. Se on pitkä aika ja uhkaava mahdollisuus ihmiselle tuhota Maapallo. Jos emme pidä huolta omasta kodistamme, sen 20 miljoonasta lajista ja asukkaista, on avaruuden valloitus vastuutonta.
On totta, että pitkällä aikavälillä, avaruusmatkat on elinehtomme, koska meitä uhkaavat planetaariset katastrofit, kuten se että Aurinko räjähtää supernovana 5 miljardin vuoden kuluttua. Ennen tuota meidän on siirrettävä ihmiskunta, muut lajit ja ekosysteemit turvaan toiselle elinkelpoiselle tai terraformoimalla elinkelpoiseksi tekemällemme planeetalle. Voimme levittäytyä ja viedä luonnon mukanamme galaksiin. Voimme oppia hallitsemaan mustien aukkojen ja painovoima-aaltojen energiaa ja löytää muita aivan uusia energiantuotantomuotoja.
Neuvostoliittolainen astrofyysikko Nikolai Kardashev esitti vuonna 1964 nimensä mukaisen Kardashevin asteikon.
Se on menetelmä, jolla mitataan sivilisaation teknologista edistyneisyyttä sen hyödyntämän energiamäärän perusteella.
-Type I (planeettatason sivilisaatio): Hyödyntää kaiken potentiaalisen planeettansa saaman energian kestävästi (noin 1,7 × 10¹⁷W). Ihmiskunnan nykyinen kulutus: Koko maapallon primäärienergian kulutus on teholtaan noin 20 terawattia (2 × 10¹³ wattia). Type I -taso saavutetaan nykyisellä kasvuvauhdilla 100-200 vuoden kuluttua.
-Type II (tähtitason sivilisaatio): Kuluttaa suoraan koko tähtensä energiaa esimerkiksi Dysonin kehän avulla (noin 4 × 10²⁶ W).
-Type III (galaktinen sivilisaatio): Pystyy valjastamaan koko galaksinsa ja sen kohteiden energian (noin 4 × 10³⁷ W).
Maapallon hylkäämisajatuksen lisäksi on hyvin vaarallista, jos avaruuden valloitusta hallinoi lähinnä yksi suuryritys eli Elon Muskin SpaceX. Silloin olemme täysin riippuvaisia tästä yhdestä suuryrityksestä ja sen taloudelliset intressit eivät ole koko ihmiskunnan ja Maapallon etu. Avaruustutkimus ja avaruuden valloitus tulee olla koko ihmiskunnan yhteinen projekti, jota pitää hallinoida YK, tiedemaailma ja yhteiset avaruusorganisaatiot. On luovuttava kansallisesta kilpailusta (USA, Venäjä, Kiina) sekä bisnesspohjaisuudesta ja luotava yhteisöllinen avaruusinstituutio ajamaan ihmiskunnan ja maailman etua.
Daniel Elkama