Mitä opin vapaaehtoistyöstä ulkomailla?

Miten minusta tuli tällainen maailmankansalainen, jolle eettinen elämä ja solidaarisuus on tärkeää? Minulle on ollut lapsesta saakka tärkeää vapaus, solidaarisuus, ihmisoikeudet ja tasa-arvo. Neljännellä luokalla 10-vuotiaana, opettajani antoi minulle kirjan filosofeista ja siitä saakka olen ollut filosofian ystävä ja etiikka on kulkenut mukanani. Olen ollut aina kiinnostunut vieraista kulttuureista ja maailmasta. Olisin lapsena halunnut olla arkeologi tai biologi, no minusta tuli ympäristötieteilijä, joka on vanhalta nimikkeeltä ympäristöbiologi. Lapsesta saakka olen matkustanut paljon ulkomailla. Meidän perheellä oli tapana matkustaa ulkomaille pari kolme kertaa vuodessa. Luin valtavasti kirjoja eri maista ja niiden luonnosta ja ihmisistä. Olen oikeastaan aina ollut maailmankansalainen.

Vapaaehtoistyö ulkomailla oli pitkään unelmani. Pääsin sittemmin aktiolle Kreikkaan Ateenan seudulle auttamaan pakolaisia. Se järkytti miten huonoissa oloissa ihmiset elivät pakolaisleirillä piikkilanka-aitojen takana. Kyyneleet tulivat siellä silmiini. Mutta oli myös kaunista nähdä miten ihmiset iloitsivat saadessaan apua päästen elämässä eteenpäin tai vain se hetkenkin riemu jostain hyvästä ja se kun pääsin itse auttamaan. On suurempi ilo antaa jotain toiselle kuin saada itse. Se riemu lapsen silmissä kun hän sai pehmolelun tai toinen jalkapallon oli sanoinkuvaamattoman kaunis hetki. Sekin kun annoin kulkukoiralle kreikkalaisen baklava-leivoksen.

Lelut ovat pakolaislapsille jotain todella hienoa, mistä riittää iloa pitkään. Usein perheillä ei ole juuri mitään tavaraa mukanaan Eurooppaan tullessaan. Opin, että pakolaiset olivat valtavan kiitollisia saamastaa avusta ja halusivat olla osana yhteiskuntaa sitä rakentaen.

Olen työskennellyt neljä vuotta vapaaehtoisena koordinaattorina pienemmässä järjestössä auttaen Afrikan Ugandassa eläviä heikossa asemassa olevia ihmisiä, kuten orpolapsia, pakolaisia, vammaisia ja vanhuksia. Uganda on yksi Afrikan köyhimpiä maita. Tämä työ vei minut myös Ugandaan palvelemaan. Opetin lapsia koululla, istutimme puita, suunnitelin toimintaa ja raportoin (tämä tärkeää lahjoittajien kannalta), autoimme köyhiä perheitä, asunnottomia, pakolaisia ja orpolapsia, rakennutimme minun aloitteestani kaivon ja asensimme aurinkopaneeleita, annoimme köyhille lapsille leluja, pelejä ja leikimme ja pelasimme yhdessä.

Minulla oli mukana 7 jalkapalloa, joista lapset iloitsivat suunnattomasti. Jalkapallo yhdistää ihmisiä, tarjoaa sosiaalista kanssakäymistä ja harrastuksen. Afrikassa kaikki rakastavat jalkapalloa ja ihmisillä on aina jokin lempijoukkue UEFA-liigassa. Yksi pallo mahdollistaa paljon. Ompelukoneen vein myös jolla opetetaan nyt tytöille ammattia. Ammatti on nuorelle pakotie pois köyhyydestä. Ilman ammattia on yhtälailla vaikeaa menestyä siellä elämässä, kuten Suomessa.

Koululla opetin maantiedettä, biologiaa ja ympäristöasioita. Lapset olivat valtavan iloisia, innokkaita ja motivoituneita, kun he pääsivät kouluun. Suomessa lapsia usein harmittaa kun on pakko mennä kouluun. Koulutuksen laatu oli huippuhyvää, kun seurasin muiden opettajien opetusta. Heille lasten kasvatus ja opettaminen oli missio ja elämäntehtävä. Lapset olivat aivan haltioissaan kun esittelin kuvia talvesta, jäätiköistä, havumetsistä, kuusta ja planeetoista. Ympäristö kiinnosti lapsia myös kovasti. Ympäristökasvatus on valtavan tärkeää ja Afrikassa huomasin että ihmiset ovat yleisesti valtavan kiinnostuneita ympäristön tilasta ja ilmastosta. Ilmastonmuutos ja ympäristöongelmat näkyvät ja vaikuttavat siellä erittäin suoraviivaisesti. Ne nähdään oman kodin läheisyydessä tai omassa kylässä. Ugandassa esimerkiksi tulvat ja muut sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet huomattavasti ilmastonmuutoksen myötä.

Afrikassa arvostetaan suuresti ympäröivää luontoa ja eläimiä. Niistä ollaan ylpeitä ja nähdään että olemme osa luontoa. Ajatellaan, että kun pidämme huolta luonnosta, luonto pitää huolen meistä. Toki sielläkin on korruptiota, ahneita ihmisiä ja isoja firmoja jotka tuhoavat, mutta yleinen asenne on että luontoa arvostetaan. Ahneita ja itsekkäitä ihmisiä kuvaillaan Afrikassa usein sanonnalla: ”He ajattelevat vain omaa vatsaansa.” Sanoisin, että afrikkalaisista 90% ajattelee vasemmistolaisesti ja solidaarisesti niin ihmisiä kuin luontoa kohtaan.

Eläimet nähdään ystävinä tai ainakin kunnioitettuina olentoina. Toisin kuin Suomessa, jossa vihataan laajalti susia ja karhuparkoja, Afrikassa eläimet nähdään luonnollisina naapureina. Vaikka jotkut eläimet kuten virtahevot ja leijonat voivat olla vaarallisia, niitä ei haluta metsästää ja tappaa.

Afrikassa yhteisöllisyys on hyvin suurta. Sukulaisten, ystävien, tuttavien, naapureiden ja toisten kyläläisten hyvinvointi on tärkeää kaikille. Ihmiset ajattelevat ensisijaisesti olevansa yhteisöjen jäseniä kuin yksilöitä. Muita halutaan luonnostaan auttaa ja palvella yhteisöä. Afrikassa on laajasti käytössä käsite ”ubuntu” ja siihen perustuva filosofia. Ubuntu tarkoittaa ”minä olen, koska sinä olet”. Toinen käsi pesee aina toisen käden. Yksi käsi ei voi itse pestä itseään. Länsimaiset yhteiskunnat voisivat oppia paljon afrikkalaisesta yhteisöllisyydestä ja ubuntu-filosofiasta. Siitä hyötyisi koko maailma ja maailmanpolitiikka. Kun ihmiset oppisivatkin näkemään maailman yhtenä ”Maailman kylänä”, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, jossa olemme riippuvaisia toisistamme ja toistemme avusta, jossa yhteistyö kantaa hedelmää. Suomessa ihmiset eivät usein tunne edes naapureitaan.

Afrikassa yllätti myös ihmeellinen resilienssi. Kun iskee tuhoisa myrsky ja tuhotulva, ryhdytään reippaasti toimeen ja yhteisö auttaa yhdessä kaikkia jäseniään. Vanhukset ja vammaiset käydään uimalla hakemassa turvaan kodeistaan. Se on kaikkien parhaaksi ja velvollisuus. Seuraavana päivänä voidaan järjestää juhlat, joissa musisoidaan, tanssitaan ja lauletaan kuin kaikki olisi unohtunut. Ja afrikkalainen musiikki on iloista. Afrikassa eletään päivä kerrallaan ja suhtautuminen elämään on vaikeuksista huolimatta positiivista.

Kaunein hetki Afrikassa oli, kun oli myöhä ilta ja kirkon tumman sinisen aaltopeltiseinän läpi siivilöityi valo lukuisista pienistä reijistä. Se oli kuin kaunein tähtitaivas.

Daniel Elkama

Vastaa