Arvoista ja moraalista, hyvä ja oikeudenmukainen yhteiskunta

Tässä kirjoituksessa pohdin etiikkaa. Mitä on oikea ja väärä? Miten hyvä yhteiskunta tulisi järjestää? Etiikan alkuperää ja ontologiaa tutkii meta-etiikka. Etiikka perustuu arvoteoriaan, siihen mitä pidetään arvokkaana ja tavoittelemisen arvoisena. Kun tiedämme, mikä on arvokasta, hyvää, kaunista, tärkeää ja vaalimisen arvoista, tiedämme miten meidän tulee toimia, jotta nämä arvot toteutuisivat käytännössä. Meta-etiikka on hyvin monimutkaista, joten keskityn esittämään tässä pari normatiiviseen ja käytännölliseen etiikkaan liittyvää eettistä mallia. Moraaliset arvot ovat absoluuttisia ja universaaleja, kukaan järkevä filosofi ei väitä niitä relativistisiksi. Siitä ollaan eri mieltä löytyvätkö ne luonnosta sitä tarkkailemalla, järjestä, tunteista, ihmisen sielusta ja olemuksesta, Jumalasta vai ideaaleista. Joka tapauksessa psykologisten tutkimusten mukaan jo pienellä lapsella on käsitys oikeasta ja väärästä. Ihmisellä ja myös monilla eläimillä on havaittu luonnollinen taipumus empatiaan ja myötätuntoon. Tämä on myös ollut välttämätöntä lajimme säilymisen kannalta. Ilman yhteistyötä emme selviäisi ja maailma olisi hyvin karu paikka. Luonnossakaan ei vallitse darwinistien esittämä taistelu olemassaolosta, vaan ennemminkin sielä vallitsee rauha ja tasapaino kuin jatkuva pelko ja kilpailu. Tämän myöntävät useat evoluutiobiologit. Luonnossa on paljon symbioosia ja yhteistyötä. Muutama vuotta sitten havaittiin jopa, että puut usein antavat heikommille puuyksilöille sokeria symbioottisten mykoritsasienten kautta. (Jos et usko, niin tästä uutisoi esim. BBC). Peliteorian mukaan altruismi ja yhteistyö johtavat kaikkien kannalta parhaaseen tulokseen.

Immanuel Kant oli preussilainen Köningsbergin kaupungissa elänyt filosofi 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Hän esitti kuuluisan Kantin kategorinen imperatiivi -nimisen mallinsa: toimi niin, että toimintaasi johtava periaate voisi tulla yhteiskunnassa yleiseksi laiksi. Kantin kategorisen imperatiivin moraali on ikuista, absoluuttista ja kaikkialla kaikkina aikoina pätevää. ”Tähtitaivas ylläni, moraalilaki sydämessäni” Kantin filosofia antaa ihmisille rikkomattoman arvon. Tähän voidaan lisätä myös eläimet, kaikki tietoiset ja tuntevat olennot, sekä luonto kokonaisuutena. Tästä voidaan johtaa, että ihmisillä, eläimillä ja luonnolla on oikeuksia. Näitä oikeuksia tulee suojella ja vaalia. Kenenkään oikeuksia ei saa rikkoa, tarkoitus ei pyhitä keinoja. Utilitarismi on moraalioppi, jossa tekojen seuraukset määrittelevät, ovatko ne oikein. John Stuart Mill esitti 1800-luvulla, että tavoitteena tulee olla maksimaalinen määrä onnea. Utilitarismi on kuitenkin vaarallinen oppi: utilitarismi sivuuttaa yksilön oikeudet yhteisen hyvän nimissä. On kuitenkin selvää (tosin ei monille), että kenenkään onnea ei voi uhrata toisen onnen eteen. Kommunismi, fasismi, moderni kapitalismi ja monet muut aatteet perustuvat siihen, että utopioiden tai ”yhteisen hyvän” nimissä voidaan rikkoa toisten oikeuksia, mikä johtaa sortoon ja väkivaltaan. Esimerkiksi poliitikot voivat ajatella, että ekosysteemeitä saastuttava uraanikaivos on tärkeä taloudelle, mutta se aiheuttaa suurta vahinkoa ympäristölle ja siellä eläville ihmisille. Ihmiset esimerkiksi sairastuvat saastuneesta vedestä. Tai jotkut ajattelevat, että voimme ostaa epäeettisesti ja kestämättömästi tuotettua kahvia ja banaaneita halvalla globaalista etelästä oman hyvinvointimme takia. Näin ei kuitenkaan ole. Jos haluamme juoda kahvia ja syödä banaaneita, niiden on oltava kestävästi tuotettuja ja noudattaa reilun kaupankäynnin periaatteita. Eikä uraanikaivosten voi sijoittaa toisten ympäristöä tuhoamaan. Moni sota, vaikkapa Vietnamin sota, on käyty sen nimissä, että on haluttu puolustaa jotain aatetta, demokratiaa, sosialismia, markkinataloutta tai uskontoa ja näin on aiheutettu suunnatonta kärsimystä. Tosiasia on, että kenenkään ihmisen elämä ei ole toisen elämää tärkeämpi. Kaikki ovat arvokkaita. Dalai Lamaa lainatakseni: ”Jokainen elävä olento haluaa tuntea ja kokea onnea ja välttää kärsimystä.” Tästä voidaan johtaa, että meidän tulee etsiä ja tavoitella jokaisen yksilön parasta. Onnellisessa yhteiskunnassa ketään ei sorreta, riistetä tai sivuuteta. Hyvässä yhteiskunnassa kaikista pidetään huolta. Tähän perustana on myös kristillinen lähimmäisenrakkaus. Paavali kirjoittaa: ”Eläkää valon lapsina.”

Toisena haluan ottaa esille Humen giljotiinin. 1700-luvun valistusfilosofin David Humen mukaan nimetty periaate esittää, että siitä miten asiat ovat ei voi päätellä miten niiden tulisi olla. Eli toisin sanoen, jos ajattelemme että luonnon toimintaa tarkkailemalla voimme päätellä mikä on oikein ja mikä väärin, syyllistymme naturalistiseen virhepäätelmään. Vaikkakin luonnosta voidaan saada viitteitä hyvästä ja pahasta, luonnonmukainen viljely ja ruokavalio ovat hyvää jne., niin luonnossa on myös pahuutta. Esimerkki naturalistisesti virhepäätelmästä on vaikkapa: ”1) eläimet syövät toisiaan. 2) on oikein syödä lihaa.” Tämä argumentti ei ole looginen, eikä pidä eettisesti paikkaansa: lihansyönti on ihmiselle epäterveellistä, huono asia ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden ja monen muun asian kannalta (ilmastonmuutos, eroosio, metsäkato, vesipula, ruokaturvan vaarantuminen, köyhyys ym. linkittyvät kaikki lihansyöntiin) ja se aiheuttaa aiheuttaa eläimille suurta kärsimystä. Maailma on epätäydellinen. Raamatun mukaan elämme syntiinlangenneessa maailmassa, emmekä sitä tarkkailemalla löydä absoluuttisia eettisiä totuuksia. Etiikka on jotain suurempaa. Palaan taas alussa mainitsemaani arvoteoriaan: on tutkittava mikä on hyvää tietoisille ja tunteville yksilöille? Mitkä asiat maailmassa ovat hyviä ja kauniita? Mikä on tavoittelemisen arvoista? Näin voimme päätellä myös millainen on hyvä yhteiskunta ja maailma. Täydellinen maailma on ehkä utopiaa ainakin tässä ajassa lyhyellä tähtäimellä, ehkä myös vuosisatojen aikaskaalassa, ja elämme vielä monin tavoin aika karussa maailmassa, mutta se ei poista moraalin universaaliutta, eikä sitä että jokaisella teollamme on merkitystä, usein hyvin suurta, jollekulle jossain. Teoillamme, esimerkiksi käytöstavoillamme, sanoillamme, aivan arkisilla kulutustottumuksillamme tai lähimmäisen auttamisella, voi olla hyvin suuri vaikutus yhteiskuntaan ja luontoon sosiaalisesti ja ekologisesti. Ennenkaikkea jonkun elämään. Olemme vastuussa itsemme ja toisten hyvinvoinnista. Vapautemme ei saa rikkoa toisten vapautta vastaan. Oikeudenmukaisuus pätee aina ja kaikkialla. Vaikka maailmassa on paljon pahaa, se ei tarkoita, ettemmekö voisi löytää onnea ja iloa. Maailma on myös hyvä ja kaunis. Moni asia on maailmassa mennyt parempaan suuntaan vuosien ja vuosisatojen saatossa. Jos katsomme historiaan, näemme, että maailma oli ennen paljon epätasa-arvoisempi, sokeampi, sairaampi, köyhempi, vihamielisempi, julmempi ja väkivaltaisempi. Ihmisten onnellisuus, tasa-arvo, ihmisoikeudet, demokratia ovat tehneet suuria loikkia eteenpäin. Ehkä sittenkin arvot, tieto ja ihmiskunnan kehitys vievät meitä kohti parempaa. Toivoa on. Vaikka myrskyääkin, niin Jumalalla on meille kaikille, jotka otamme hänet vastaan, hyvä suunnitelma elämällemme. Kristittynä voimme myös luottaa, että jonain päivänä kaikki tulee olemaan täydellistä Kristuksen kirkkaudessa. Vaikket uskoisi Jumalaan, niin voit uskoa hyvyyteen ja kauneuteen, parempaan tulevaisuuteen.

Kolmanneksi haluan tuoda esille sen, miten voimme rakentaa hyvän, vapaan, reilun ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan. John Rawls esitti teoriassaan, että voimme päätellä miten yhteiskunnalliset asiat tulisi järjestää, niin kutsutun tietämättömyyden verhon kautta. Hieman omin sanoin kerrottuna: ajatellaan, että ennen maailman luomista kaikki sielut olisivat kokoontuneet päättämään, millaisen maailman ja yhteiskunnan haluaisimme luoda, jos emme tiedä mihin sosioekonomiseen asemaan, mihin maahan ja kansaan ym. synnymme. Olemmeko rikkaita, köyhiä, koulutettuja, kouluttamattomia, terveitä, sairaita, tumma vai vaaleaihoisia? Jokainen varmasti haluaisi maailman, joka on vapaa, tasa-arvoinen, antaa mahdollisuuksia, jossa huolehditaan köyhistä ja sairaista. Jossa kaikista pidetään huolta jakaikki saavat elää hyvää elämää. Maailmasta ei tule valmista eikä hyvää yhteiskuntaa rakenneta päivässä, mutta yhdessä pienin askelin me saamme suunnan muuttumaan ja rakennamme parempaa ja valoisampaa tulevaisuutta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: