Antiikin kreikkalainen filosofi Herakleitos totesi: ”Kaikki virtaa (muuttuu). Mikään ei pysy paikoillaan. — Me sekä astumme että emme astu samoihin jokiin, olemme ja emme ole.” Maailmassa kaikki on alituisen muutoksen alla, joko nopean tai hyvin hitaan. Mannerlaatat liikkuvat muutaman milliä tai senttiä vuodessa. Kun katsomme niiden liikettä tuhansien tai miljoonien vuosien aikaskaalassa, alamme jo nähdä isoja muutoksia. Toiset asiat taas muuttuvat hyvinkin nopeasti. Hurrikaani voi tuhota muutamassa tunnissa kokonaisen suurkaupungin. Ympäristössämme (maailmassa ympärillämme) tapahtuu koko ajan muutoksia ekologiassa, maisemassa ja fysikaaliskemiallisissa olosuhteissa, nämä näemme ympäristömuutoksina, kuten metsäkato, aavikoituminen tai ilmastonmuutos. Osa näistä muutoksista on hyvin haitallisia ja vakavia ihmisille ja muulle luonnolle. Näitä muutoksia on pyrittävä hallitsemaan ja estämään tai niihin on kyettävä sopeutumaan. Täysin muutoksia ei pysty kuitenkaan usein estämään. ”Kaikki virtaa.” Silloin korostuu sopeutuminen.
Kuten ympäristö myös sen kanssa vuorovaikutuksessa oleva yhteiskunta muuttuu koko ajan: politiikat korvaantuvat toisilla, vanhat perinteet katoavat ja syntyy uusia,, opitaan uutta ja keksitään uusia innovaatioita jne. Tämä on yleensä positiivinen asia. Yhteiskunta ja maailma ovat muovailuvahaa ja voimme muovailla maailmasta haluamamme näköisen, kauniimman ja onnellisemman, edistää hyviä arvoja, kuten vapautta, solidaarisuutta ja tasa-arvoa. Luoda hyvinvointia innovaatioilla. Toisaalta tämä muovailtavuus voi olla huono asia: demokraattinen ja vapaa Saksa muuttui hetkessä 30-luvulla dystooppiseksi diktatuuriksi ja hirmuvallaksi. Yhteiskunta voi siis kehittyä sekä hyvään että huonoon suuntaan. Kehitys on eri asia kuin edistys, se tarkoittaa muutosta johonkin suuntaan, trendiä. Jos yhteiskunta ei muovaituisi helposti, emme pystyisi sopeutua nykyisiin ja tuleviin uhkiin, meillä ei olisi resilienssiä. Siksi on tärkeää että yhteiskunnassa on avointa, vapaata ja demokraattista ja liikkumatilaa. Kuitenkaan emme ole niin vapaita tekemään valintoja kuin ehkä haluaisimme. Menneet valinnat rajaavat nykyisiä ja tulevia mahdollisuuksiamme.
Polkuriippuvuus tarkoittaa kompleksisuusteoriassa sitä, että menneet valinnat (ja lait, innovaatiot, ajattelutavat, politiikat ja perinteet ym.) määrittävät nykyisyyttä. Jos tehdään iso investointi, esimerkiksi rakennetaan kallis ja vaarallinen ydinvoimala, se määrittää energiantuotantoa pitkälle tulevaisuuteen. Jos taas investoimme tuulivoimaan, meidän helpompi päästä kestävään energiajärjestelmään nopeammin. Menneillä valinnoilla on suuri vaikutus nykyhetkeen ja siihen, mihin suuntaan asiat kehittyvät. Yhteiskunnassa esimerkiksi säädetyt lait vaikuttavat voimakkaasti siihen, millaiset muutokset ovat mahdollisia.
Jos lähdet junalla kohti pohjoista rautatieasemalta, jossa on useita risteäviä raiteita, alussa on helppo vaihtaa suuntaa ja raidetta. Tällöin on useita mahdollisia tulevaisuuksia. Kun juna etenee raiteilla, on kuitenkin kohta hyvin vaikea vaihtaa enää suuntaa. Kun lähdemme tietylle polulle, suunnan muuttaminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. On kuitenkin niin sanottuja birfukaatiopisteitä, joissa avautuu uusia mahdollisuuksia ja suuntaa voi muuttaa. Yhteiskunnalliset isotkin muutokset ovat siis mahdollisia. Emme ole siis tuomittuja tuhoon menneiden huonojen valintojen takia. On hyvä kuitenkin tiedostaa menneisyyden painolasti ja se miten vaikeaa on joskus saada muutosta. Pitkällä aikavälillä muutokset voivat kuitenkin olla valtaisia. Jos teet yhden muutoksen (0,1) joka päivä 1,1^30=17,5 on muutos 30 päivässä valtava, kun taas jos et tee mitään 1^30=1 niin mikään ei muutu. Konservatismi on usein vahingollista, kun halutaan säilyttää kaikki ennallaan. Silloin huonot asiat, kuten epätasa-arvo, orjuus, noitavainot, naisten ja homojen oikeuksien polkeminen, taloudellinen epätasa-arvo ja tietämättömyys pysyvät ennallaan, eikä mikään muutu paremmaksi. Siksi liberalismi onkin parempi. Silloin asiat voivat oikeasti muuttua. Toki on myös monia säilyttämisen arvoisia asioita ja voimme pitää yllä menneisen sukupolvien viisautta. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että maailma ei ole valmis ja että asiat olivat ennen usein huonommin. 123 vuotta sitten, vuonna 1900, naiset eivät saaneet äänestää ja Afrikan alkuperäisväestöllä ei ollut ihmisoikeuksia. Yhteiskunnallisen muutoksen mahdollistaa demokraattinen järjestelmä, muutoin muutos ei ole mahdollista. Tosin demokratiakaan ei saa olla enemmistön diktatuuri, siksi tarvitaan viisautta ja asiantuntijoita, byrokratiaa.
Kestävyydessä on usein kysymys jonkin hyvän asian säilyttämisestä, esimerkiksi vanhan metsän tai kulttuuriperinnön. Maailmaa ei voi kuitenkasn täysin hallita tai pysäyttää. Siksi on hyväksyttävä, että asiat myös muuttuvat. Mihin voimme suuresti vaikuttaa, on se että asioiden nykytila olisi mahdollisimman hyvä ja ihmiset ja muu luonto voisivat mahdollisimman hyvin, se että meillä on mahdollisimman toimivat ekosysteemit ja ekosysteemipalvelut, se että yhteiskunnalla olisi mahdollisimman suuri resilienssi ja ihmiset olisivat mahdollisimman onnellisia ja hyvinvoivia, se että voimme vähentää kärsimystä. Voimme vaalia kaikkea hyvää ja kaunista niin kauan kuin meillä ne ovat. Mikään kaunis ja hyvä asia ei koskaan katoa, se että ne kerran olivat ja tuottivat iloa. Ne jäävät historian lehdille ikuisiksi ajoiksi. Tästä voimme saada myös uudenlaista ymmärrystä asioiden merkityksellisyydestä. Jokainen asia joka on ollut jollekkin joskus tärkeä on merkityksellinen, eikä tuota merkityksellisyyttä voi ottaa pois. Jokaisella hyvällä teollamme on merkitystä jollekkin jossain. Miten kaunis ajatus. Elämän tarkoituksen pohdinta on usein vaikeaa. Onko se onnellisuus, taistelu hyvän puolesta vai määrittelemmekö sen itse kukin? Helpompi on määrittää merkityksellisyys, se että jokin asia on joskus ollut jollekkin tärkeä. Kun ymmärtää merkityksellisyyden ja löytää asioita jotka ovat tärkeitä ja merkityksellisiä, huomaa miten tästä ajatuksesta kumpuaa iloa.
Kestävyystieteen ja kestävän kehityksen syvin olemus on tämä: suojella sitä, mikä on meille tärkeää. Estää haitallisia muutoksia ja muuttaa paremmaksi sitä, mikä on huonosti, säilyttäen sen mikä on arvokasta. Kaikki maailmassa saa merkityksensä, vasta kun on joku antamassa sille merkityksen. Tämä siis vaatii subjektia. Arvot tekevät maailmasta arvokkaan ja tämä vaatii jonkun antamaan arvoa. Arvot ovat joskus subjektiivisia tai relatiivisia, mutta usein myös objektiivisia. Suomalaisen filosofi G.H. von Wrightin kieli heijastaa peilin tavoin todellisuutta kuten matematiikkakin. Siksi jos voimme kielen avulla perustella jonkin asian tärkeyttä ja hyvyyttä tai pahuutta, niin tämä on looginen ja validi argumentti. Hyvyys on jotain joka tuo jotain lisää, jotain hyvää, joka tuottaa onnellisuutta ja hyvinvointia, kuten terveys, tieto, urheilu tai musiikki. Pahat asiat ottavat pois hyviä asioita, kuten sairaus, köyhyys tai kärsimys.
Edistys on hyvien asioiden edistymistä, hyvää kehitystä. Kestävä kehitys on juuri tällaista hyvää kehitystä. Kestävä kehitys mahtuu planeetan rajoihin, se vaalii sitä mikä on hyvää ja vastaa ihmisten tarpeisiin onnellisuutta ja aitoa hyvinvointia edistäen. Inhimillisen kehityksen kannalta tärkeintä on uuden oppiminen, tieteen ja taiteen kehitys. Tieto on valtaa ja sen valo johtaa ihmiskuntaa hyvällä polulla. Tieto yhdistettynä arvoihin on viisautta. Korkeimpia päämääriä ihmiselämässä on saavuttaa viisaus. Viisaus johtaa kansat valoon tietämättömyyden ja kurjuuden yöstä.
Ecoblogi - A Blog by Daniel Elkama 
Jätä kommentti