Ihmiset ovat hyvin epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa ilmastonmuutokseen. Toisten hiilijalanjälki on kymmentuhat jopa satatuhatkertainen toisiin ihmisiin verrattuna. Esimerkiksi Amazonin suuromistaja Jeff Bezosin lyhyestä avaruusmatkasta tulleet päästöt vastaavat kokonaisen 200 000 asukkaan kaupungin, kuten Tampere, kaikkien asukkaiden vuotuisia hiilipäästöjä. Facebookin Mark Zuckerbergillä puolestaan on oma risteilijä, joka on kooltaan ison ruotsinlaivan, esimerkiksi Cinderellan, johon mahtuu tuhansia matkustajia, kokoinen ja saastuttaa saman verran. Samaan aikaan toiset ovat huolissaan ilmastosta ja laskevat tarkkaan hiilijalanjälkensä.

Ilmastonmuutoksesta suurin vastuu on länsimailla. Ilmastopäästöistä, sitten teollisen vallankumouksen alun noin 1780-luvulta, 90% ilmaan päästetyistä päästöistä on rikkaiden länsimaiden aiheuttamia. Nykyään myös enenevissä määrin Kiina ja BRICS-maat. Suurin päästöjen lähde on nopeasti vaurastunut Kiina. Toisena Yhdysvallat. Kiinan päästöistä iso osa tosin liittyy länsimaiden yritystoimintaan ja tuotantoon Kiinassa. Afrikan osuus globaaleista päästöistä on vain noin 1 % vaikka siellä asuu 17 % maailman ihmisistä. Esimerkiksi Gambiassa hiilijalanjälki on 0,24 t asukasta kohden, kun se on Amerikassa 14 eli yhdysvaltalainen tuottaa päästöjä 58 kertaa enemmän kuin gambialainen. Öljyvaltio Qatarin hiilijalanjälki on yli 40 tonnia. EU ja Yhdysvallat ovat ainoita valtioita ja alueita, jotka ovat saaneet vähennettyä päästöjä alueellaan, erityisesti uusiutuvan energian avulla. Suomalaisen hiilijalanjälki on keskimäärin 6 t. Tosin Yhdysvallat ja EU ostavat valtavasti Kiinassa ja muualla Globaalissa etelässä tuotettuja tuotteita ja ovat näin ulkoistaneet ison osan hiilipäästöistään ja ympäristövaikutuksistaan. Hiiljalanjälki per capita kertoo vain minkä verran päästöjä asukasta kohden syntyy vaikka vain Suomen tai USA:n alueella.

Vielä kymmenen vuotta sitten suurin maa päästöiltään oli Yhdysvallat. Nyt sen osuus on 12 % globaaleista päästöistä ja Kiinan 34 %.  EU:n osuus on 6,4 % ja Venäjän 5,3 %. Japani, Australia, Etelä-Korea ja Kanada taas yli 5 %. Perinteisten teollisuusmaiden (joihin ei lasketa Kiinaa) osuus siis on noin 30 % globaaleista päästöistä. Tässä näkyy päästöjen ulkoistaminen ja siirto Kiinaan, jossa yritykset tuottavat tavaraa vauraalle lännelle ”maailman tehtaassa”. Yhtä lailla esimerkiksi lännelle tehtävä vaatetuotanto Intiassa, palmuöljyn tuotanto Indonesiassa ja banaaninviljely Brasiliassa tuottavat päästöjä, jotka tulisi laskea länsimaalaisten piikkiin. Kiinaa voi arvostaa sen suurista sijoituksista uusiutuvaan energiaan, kuten tuuli- ja aurinkovoimaan. Se saattaa vielä pelastaa maailman, sillä Kiinan päästöt ovat valtavat ja kasvussa. Trump irtautunee Pariisin sopimuksesta, mikä on tuhoisaa, mutta uusiutuvan energian alhainen hinta voi olla pelastus, kun USA:ssakin tiedetään tuuli- ja aurinkovoiman olevan selkeästi halvimmat tavat tuottaa energiaa.

Ilmastopäästöt ovat suuri epäoikeudenmukaisuus eri maiden ja alueiden välillä. Ne, jotka päästävät ilmaan saasteita eniten, kärsivät ilmastonmuutoksen seurauksista, kuten sään ääri-ilmiöistä, vähiten. Maailman köyhillä ei ole samoja mahdollisuuksia sopeutua muuttuvaan ilmastoon, he ovat haavoittuvampia huonon infran, kapasiteetin, resurssien ja talouden takia ja altistuvat maantieteellisen sijaintinsa takia sään ääri-ilmiöille ja luonnonkatastrofeille enemmän, koska niistä suurin osa aiheutuu Globaalissa etelässä. Länsimaat ovat toistaiseksi enimmäkseen kieltäytyneet maksamasta kompensaatiota suurista päästöistään Globaalin etelän maille. Kenen vastuulla on, kun esimerkiksi Malediivit uppoavat Intian valtamereen. Malediiveista 80% on alle metrin korkeudella merenpinnasta ja merenpinta voi nousta pari metriä tulevina vuosisatoina, arviolta  noin 50 cm jo tämän vuosisadan loppuun mennessä. Periaate tulisi olla globaalissa mittakaavassa, että ympäristön tuhoaja maksaa aiheuttamastaa  haitasta. Voidaan sanoa, että yritykset, maat ja yksilöt tuhoavat ilmastoa ja tästä tulee maksaa niin paljon, että ympäristön (ilmakehän) tuhoaminen on kannattamatonta.

Ei ole oikein, että toiset (rikkaammat) yksilöt ja toiset (rikkaammat) maat saavat päästää ilmaan enemmän päästöjä ja saasteita kuin toiset. Toistaiseksi päästökauppaa on käyty vain EU:n sisällä mutta päästäkauppa tulisi saada koskaan koko maailmaa. Tällöin päästöt maksavat ja yritysten ja toimijoiden on pakko vähentää niitä, jos haluavat menestyä taloudellisesti. Myös yksityiset loistoristeilijät, jumbojetit ja avaruusmatkat tulisi asettaa niin suurelle haittaverolle, ettei sellaisten hankkiminen ole kannattavaa ja että tällainen toiminta saadaan minimoitua. Näistä saatavat verot ohjattaisiin ympäristönsuojelu- ja ilmastotyöhön kompensoimaan päästöjä. Iso ongelma on, että ilmakehä nähdään ns. yleisenä ”common pool” -resurssina. Ilman ja ilmaston pilaamiselle on asetettava selkeä hinta ja tämän hinnan on oltava kallis, jotta ilmastotuholaisuus loppuu. Mikään pikkuhinta ei tule kysymykseen, koska multimiljardöörioligarkit eivät sellaisesta välitä. Vielä pidemmälle ajateltuna voimme alkaa veloittaa varakkaiden ihmisten hiilijalanjäljestä yleensäkin. Esimerkiksi Suomessa voisi olla ilmaista tuo keskimääräinen 6 tonnia hiilipäästöt ja sen ylittävät hiilipäästöt maksaisivat hiiliveroa progressiivisesti nousten, niin että esimerkiksi 30 t tarkoittaisi äärimmäisen suuria ilmastosakkoja.

Vastuu maapallosta on yhteinen. Maapallolla ei voi olla vapaamatkustajia, jotka mukamas saavat kuluttaa ja päästää kohtuuttomasti ja tuhansia kertoja muita enemmän. Ilmasto-oikeudenmukaisuudessa on kyse ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja maapallon sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävästä tulevaisuudesta.