Tämän hetken sana on kiertotalous. Olen vakuuttunut, että voimme saavuttaa lähes suljetun kiertotalouden. Rooma klubi esitti 60-luvulla, että maapallolla on rajat, ja että olemme ylittäneet nämä rajat. Tämä on totta. Maapallon kantokyky on pahasti ylitetty ja äärimmilleen venytetty. Kuitenkin positiivista on, että voimme lähivuosikymmeninä kierrättää lähes kaiken.

Aiemmin pelättiin mm että kvartsihiekka, josta tehdään mm lasia, betonia ja asfalttia loppuisi kulutuksen kasvaessa. Kuitenkin tiede ja teknologia kehittyivät ja nyt Suomessa ja monessa muussa maassa yli 95% betonista ja asfaltista kierrätetään, lasista lähes 100%. Neitseellistä kvartsia ei tulevaisuudessa tarvitse louhia.

Kasvava teknologia vaatii koko ajan lisää mineraaleja, ja kaivoksia. Usein kaivokset ovat kestämättömiä, tuhoavat luontoa ja saastuttavat ihmisten juomavesiä ja elinympäristöä. Kuitenkin on olemassa piste, jossa emme tarvitse enempää mineraaleja, vaan riittää että kierrätämme vanhoja mineraaleja. Tämä tietää loppua kaivoksille. Mineraalien kierrätys on jo nyt tuotteliaampi bisnes kuin kaivokset.

Kaiken on mahdollistanut suurempi energiantuotanto. Meillä on tarjolla rajattomasti energiaa auringossa, tuulessa, aalloissa ja geotermisessä lämmössä. Jos meillä on käytössämme rajattomasti energiaa, voimme murskata ja kuumentaa mineraaleja ja muita materiaaleja niin paljon, että niiden alkuperäinen kemiallinen rakenne palaa takaisin. Voimme muuttaa mm betonin takaisin hiekaksi.

Poikkeus on muovi, jota voidaan kierrättää vain noin 5 kertaa. Muovi on aine, jota ei ole luonnossa luontaisesti ja siksi ekosysteemit eivät osaa käitellä muovia. Muovi ja mikromuovi ovat valtava ongelma varsinkin merissä, jossa se tapaa miljoonia merieliöitä vuosittain. Muovi on myös ihmisen terveydelle haitallista. Muovin kierrätyksessä on ongelmana myös polkuriippuvuus: kun muovia kierrätetään, ei haeta vaihtoehtoisia ratkaisuja. Paperilla ja kartongilla ei voida korvata kertakäyttömuovia, koska maapallon metsät ja erotyisesti niiden biodiversiteetti ovat häviämässä. Jos kierrätetään muovia se on ok ja parempi kuin kierrättämättömmyys, mutta pidemmän päälle se ei ole kestävä ratkaisu.

Järkevintä on siirtyä biomuoveihin, joita saadaan viljelykasvien, kuten maissin ja viljan lehdistä ja varsista. Syötäviä kasvinosia ei pidä käyttää biomuoveihin. Kestävästi tuotetut biomuovit ovat täysin biohajoavia.

Muovi on hyvä korvata myös esim puulla, silloin kuin mahdollista. Puutuotteet, jotka ovat pitkäkestoisia, on järkevää puun käyttöä, kuten kuvan jojo, jonka sain lapsena palkintona, kun olin WWF:n pandamyyjänä. Puun käyttö kertakäyttöön ei taas yleensä ole järkevää. Puusta vain 5% menee kestäviin tuotteisiin, 90% on bulkkia ja kertakäyttöä.

On mahdollista saavuttaa kiertotalous, jossa kierrätämme kaiken. Tämän ehtona on uusiutuvan energian laaja lisääminen.

Daniel Elkama