Ecoblogi – A Blog by Daniel Elkama

Psykologisten tutkimusten mukaan ihmistä 30-40% ihmistä on ilkeitä ja noin 20-30% erittäin empaattisia, suvaitsevaisia ja kilttejä. Loput tältä väliltä. Tutkimusten mukaan tämä noudattaa lähes normaalijakaumaa, mutta ilkeitä on hieman enemmän kuin tosi empaattisia. Psykologien mukaan jokainen ihminen syntyy hyvänä ja viattomana. Pahuus on jotain sosiaalisesti opittua. Pahuus tarttuu ihmiseen, kuten silloin, kun koulun "pahat pojat" houkuttelevat jengiinsä pahaa tekemään. Usein pahuus syntyy, kun ihminen ei koe itseään riittäväksi ja saa rakkautta. Hän alkaa korvata riittämättömyyden ja tyhjyyden tunnetta ahneudella ja vihalla. Ennenkaikkea pahuuden voidaan sanoa olevan syvää tietämättömyyttä. Sokea aate voi korvata ihmisyyden. Tietämys voi lisätä empatiaa ja hyviä arvoja. Tieto siis muuttaa maailmaa. Mitään sisäsyntyistä pahuutta ei ihmisessä ole. Ihminen ei ole siis kahlehdittu huonoon maailmaan, vaan meillä on valta luoda parempi nykyhetki ja tulevaisuus.

Vapauden kunnioitus on sentään aika yleistä. Länsimaisissa demokratioissa noin 50-60% on enemmän suvaitsevaisia. Vapautta kunnioittavia on siis hieman enemmän kuin empaattisia. Kaupungistuminen ja kulttuurin murros uusien sukupolvien myötä on lisännyt yksilöllisyyden kunnioitusta. Vain vapaudesta voi versota aidosti onnellinen maailma. Ihminen ei ole onnellinen, jos hän ei saa olla aito. Myös rakkaus on valinta, jota ei voi saada aikaan pakottamalla.

Hyvä juttu on, että empaattisuuden ja vapauden kunnioituksen kehitys ei ole pysähtynyt, vaan sukupolvien saatossa, ne ovat kasvaneet, ja tulevat kasvamaan. Maailma oli ennen julmempi paikka: oli orjia, "noitia" poltettiin roviolla,ihmisiä tuomittiin julmiin rangaistuksiin pienistä rikkeistä, vähemmistöjä syrjittiin ja jopa hävitettiin. 2 miestä viidestä kuoli sodissa. Ahneet despootit hallitsivat maailmaa ja demokratiaa ei ollut. On selkeästi nähtävissä, että maailma on nykyään monella mittarilla paljon parempi paikka kuin ennen, vaikka maailmassa on valtavasti myös ongelmia. Toki aina on ollut hyviä, edistyksellisiä ja empaattisia ihmisiä. Moni menneen ajan ihminen on ollut aivan yhtä empaattinen, liberaali ja ajanut oikeudenmukaisuutta yhtä lailla kuin nykyajan edistykselliset.

Suuren murroksen maailmassa on saanut aikaan humanismi, joka alkoi 1400-luvun Italiassa ja Hollannissa. Erityisesti kuitenkin 50-luvulta alkanut humanismi ja postmodernismi. Kristinusko, buddhalaisuus ja moni muu uskonto on vaikuttanut maailmassa tuoden rakkauden, armon, tasa-arvon ja myötätunnon sanomaa. Tekopyhä ja armoton uskonnollisuus ja uskonnollinen fundamentalismi ja väkivalta eivät ole sitä aitoa uskoa, joka on vienyt maailmaa eteenpäin.

Ihmiskunta kasvaa ja kehittyy menneistä virheistä oppien. Usein tuntuu, että historia toistaa itseään. Tämä on kehittyvän systeemin fluktuaatiota, eli ei sitä että asiat junnaisivat paikallaan.

Ihannemaailma: Muumilaakso

Tove Jansson loi upean ja filosofisesti syvällisen taikamaailman kirjoissaan, tauluissaan ja sarjakuvissaan. Muumilaaksossa kaikki saavat elää itsensä näköistä elämää vapaina ja yhteisöllisyys, vieraanvaraisuus ja toisten auttaminen on tärkeää. Muumilaakso ei ole täydellinen paikka siten, ettei siellä olisi haasteita. Joskus tulee tuhotulva. Joskus hurja pyrstötähti syöksyy laaksoa kohti. Haasteet tulevat, mutta ne voitetaan ja sen jälkeen vallitsee entistä suurempi ymmärrys ja yhteisöllisyys. Muumilaaksossa kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat, ilman perinteiden,uskomusten, pakon ja roolien kahleita. Silti vaikka kaikki ovat hyvin erilaisia, vallitsee yhteisöllisyys, hyväksyntä ja solidaarisuus. Joskus koko Muumilaakson väki puhaltaa yhteen hiileen haasteiden edessä, kuten pelastaakseen Feniks-linnun. Feniks lintu kuvastaakin hyvin yhteiskuntaa, se palaa tulivuorelle ja palaa, mutta nousee tuhkasta entistä ehompana. 

Minä uskon, että maailma voi olla kuin Muumilaakso. Ratkaisun avain löytyy sydämestämme.