Muovista kierrätetään globaalisti alle 10 %. Muovin kierrätykseen liittyy ongelma: jos muovia kierrätetään, se on lyhyellä aikavälillä hyvä asia, mutta pitkällä aikavälillä se johtaa siihen, että muovista ei pyritä eroon. Muovin kierrätys vähentää jätettä, mutta ylläpitää materiaalin käyttöä ja koko infra optimoidaan ja rakennetaan kierrättämään muovia sen sijaan, että siitä pyrittäisiin luopumaan. Tämä ilmiö tunnetaan tieteessä polkuriippuvuutena tai teknologisena lukkiutumisena.
Muovi on iso ongelma. Maailman merissä on nyt enemmän muovia kuin kaloja. Maailmassa on valmistettu muovia sen keksimisen jälkeen 50-luvulla niin paljon, että koko maailman voisi kääriä muovikelmuun. Tonneissa muovia on valmistettu 9 Gt eli 9 miljardia tonnia ja sen käyttö kasvaa niin, että lähivuosikymmeninä sitä valmistetaan toiset 9 Gt. Muovia valmistetaan vuodessa lisää 450 miljoonaa tonnia.
Noin 0,5% muovista päätyy meriin eli vuodessa 22,5 miljoonaa tonnia. Tyynellämerellä kelluu muovijätelautta, joka on suurempi kuin Länsi-Eurooppa. Suurin ongelma on varsinkin monissa Aasian ja muun Globaalin etelän maissa, joissa muovia heitetään jokiin ikään kuin se olisi jätepalvelu. Globaalissa etelässä toinen vaihtoehto on muovin poltto tai laittomat kaatopaikat. Länsimaista viedään paljon muovijätettä Globaalin etelään. Voidaan puhua jätekolonialismista. Yksin Saksasta kuljetetaan miljoona tonnia muovijätettä vuodessa lähinnä Aasiaan. Britannian muovista 61% kuljetetaan Globaaliin etelään.
Muovia pidettiin aluksi ihmeaineena, jota voitiin käyttää melkein mihin vain, kun se keksittiin 50-luvulla. Kuitenkin se oli luonnoton aine, joka aiheuttaa lukuisia ongelmia ja vaarantaa ihmisten ja muiden lajien terveyden.
Miksi muovi on haitallista? Muovi on jotain, mikä ei kuulu luontaiseen ekosysteemiin, eikä luonto osaa käsitellä sitä. Luonto ei osaa kierrättää muovia, kuten lukuisia muita aineita. Evoluutio ei osannut varautua siihen, että ihminen keksii yhtäkkiä muovin. Siksi se voidaan nähdä ympäristömyrkkynä. Erityisesti akvaattisissa ekosysteemeissä se on haitallista: kalat, delfiinit ja kilpikonnat tukehtuvat muoviin. Samoin monet maaeläimet, kuten siilit ja jyrsijät. Muovi valmistetaan maaöljystä, sen valmistus ja polttaminen jätteenpoltossa tuottavat valtavat hiilipäästöt. Monissa maissa jätteet poltetaan takapihalla, jolloin myrkkysavut pilaavat ilmanlaatua.
Kaatopaikalla muovijäte vie tilaa luonnolta. Kaatopaikka on ongelman lakaisemista maton alle. Muovi säilyy tuhansia vuosia ja senkin jälkeen hajoaa luonnossa hajoamattomaksi mikromuoviksi. Öljyn pumppaaminen ja kuljetus saastuttavat altistaen mm. syövälle ja öljyonnettomuuden riski on aina läsnä. Muovi hajoaa ekosysteemissä mikromuoviksi, mikä mm. häiritsee ihmisten ja eläinten elimistön hormonien ja mikrobien toimintaa.
Muovin kierrätys ei ole ratkaisu. Se aiheuttaa polkuriippuvuuden, jossa muovia ei korvata paremmilla raaka-aineilla, eikä se ratkaise muovin monia ongelmia. Muovista kierrätetään vain 9 % ja 70% päätyy kaatopaikoille, luontoon tai mereen. Muovia ei voi edes kierrättää kuin 3-5 kertaa, muovipullot yleensä vain 2 kertaa. Lopulta muovi sijoitetaan talojen lämpöeristeiksi ym.
Muovin kierrätyksessä syntyy vaarallisia kemikaaleja. Muovin korvaaminen kartongilla ja paperilla tuhoaisi taas metsiä ja biodiversiteettia laajasti. Siksi ratkaisu olisikin biomuovit, joiden vaatima öljy saadaan maataloustuotannon sivutuotteena biomassasta, kuten selluloosasta, esimerkiksi maissin, viljojen ja sokeriruo’on ruo’oista, lehdistä ja oljista tai biojätteestä. Biomuoveja voi käyttää kuten tavanomaista muovia kaikissa pakkauksissa ym. Biomuovit ovat kompostoituvia ja biohajoavia ja niiden hiilijalanjälki on minimaalinen verrattuna maaöljypohjaisiin muoveihin. Biomuoveista voidaan valmistaa lähes kaikkea, mitä maaöljypohjaisista muoveista.
Muovijätteen vähentäminen on ensiarvoisen tärkeää. Niin sanottu kolmen r:n periaate on ”reduce, reuse, recycle”. Ensin on siis vähennettävä materiaalin käyttöä, koska kierrätys ei ole ihmeratkaisu, vaan sillä on ympäristöjalanjälki. Muovin käyttö on suurenemaan päin, ja se tuskin vähenee globaalissa mittakaavassa lähiaikoina. Siksi biomuovit ovat hyvä ratkaisu ongelmaan. Ne voidaan nähdä luonnollisempana vaihtoehtona teollisessa ekosysteemissä.
Daniel Elkama