Nationalismi oli voimakas aate 1800- ja 1900-luvuilla, johtaen lopulta kahteen veriseen maailmansotaan. Ajatus oli aluksi nationalismin syntyessä sinäänsä hyvää tarkoittava: ajateltiin, että jokaisen kansan on saatava autonomisesti päättää omista asioistaan. Tuona aikana oli useita sortovaltoja, joita johtivat despootit. Esimerkiksi Venäjä sorti Suomea ja Baltian maita 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa pyrkien venäläistämään nämä keisarin vallan alle ja Britannia sorti samalla tavalla Irlantia samoihin aikoihin. Kansallisuusaate johti kansoja luomaan omaa kulttuuriaan, mm. Suomessa Kalevala on tästä hyvä esimerkki. Tosin sekin osin plagioitiin ja omittiin karjalaisesta kulttuurista.
Kuitenkin nationalismi johti lopulta kansojen väliseen sotaisaan kilpailuun, uskoon oman kansan paremmuudesta muihin kansoihin nähden, kolonialismiin, rotuoppeihin ja kansanmurhiin, kuten Holokausti ja natsien veriteot, joissa tapettiin miljoonia. Serbien 1990-luvulla suorittamat hirmuteot ovat toinen esimerkki aivan lähihistoriasta. Viimeisimpiä suuria kansanmurhia ovat Israelin suorittama kansanmurha Gazassa, jossa on kuollut yli 100 000 ihmistä ja Sudanin kansanmurha ja vaino kristityillä alueilla, kuten Darfurissa.
Kansallismielisyys ja viha ovat nousseet voimakkaasti vuoden 2010 jälkeen kaikkialla maailmassa. Äärioikeisto alkoi nousta 2009 talouskriisin jälkeen. Se nousee usein osattomien ja syrjäytyneiden ihmisten ennakkoluuloista, peloista ja tunteesta, ettei asioihin voi vaikuttaa, kuten amerikanjuutalainen filosofi Hannah Arendt kuvaa teoksessaan totalitarismin synty. Tällaiset ihmiset, kuten talouskriisin ahtaalle ajamat työläiset, ovat helppoa riistaa Trumpin kaltaisille kansankiihottajille. Jo antiikin Kreikassa esitettiin poliittinen kaava, joka näkyy usein historiassa: monarkiasta tulee aristokratia, aristokratiasta demokratia ja demokratiasta tyrannia, kun ihmisten pelkoja hyödyntävä kansankiihottaja ottaa vallan. Intialainen filosofi Jiddu Krishnamurti puhui myös siitä, miten ideologiat sokaisevat ihmisiä.
Usein väkivaltaisen nationalismin taustalla on myös identiteetin haku ja laumaan kuuluminen. Uusnatseihin liittyvät usein sosiaalisesti syrjäytyneet nuoret, jotka hakevat hakevat ryhmää, johon kuulua. Sama ilmiö on usein rikollisjengeihin, kuten katujengeihin liityttäessä. Huomiota herättävää on kuitenkin myös ilmiö, jossa hyväosaiset ihmiset ryhtyvät ns. valkokaulusnatseiksi. Ehkä tässä on takana vallan ja kontrollinhalu.
Star Wars -elokuvissa suuri jedimestari Yoda varoittaa, miten pelko sokaisee ja on tie lopulta väkivaltaan: ””Fear is the path to the dark side. Fear leads to anger. Anger leads to hate. Hate leads to suffering.”
Maailmansodat johtivat kuitenkin humansimin aaltoon ja YK:n rakentamiseen vuonna 1945. YK on tuonut maailmaan rauhaa ja vakautta, parantanut ihmisoikeuksia ja luonnonsuojelun tilaa ja vähentänyt köyhyyttä. Esimerkiksi absoluuttinen köyhyys (alle 2,15 dollaria päivässä ansaitsevat) on vähentynyt globaalin etelän kehitysmaissa 80-luvun yli 50 % tasosta 10 % tasolle. YK:n suuria virstanpylväitä ovat mm. yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus 1947, Pariisin ilmastosopimus 2015 ja Montrealin biodiversiteettisopimus 2022. Euroopassa EU lopetti sodat ja on tuonut ennenäkemätöntä vaurautta. EU on ollut myös erittäin merkittävä luonnonsuojelun turvaaja.
Globalisaatiosta ja sen tärkeydestä on puhuttu jo kauan. Preussilainen filosofi Immanuel Kant julkaisi kirjan ”Ikuiseen rauhaan” (Frieden. Ein philosophischer Entwurf) vuonna 1795. Siinä esitetään, kuinka yleismaailmallinen, pysyvä ja lopullinen globaali rauha saavutetaan kansainvälisten sopimusten ja instituutioiden, maailman yhdistymisen kautta. Kant esittää siinä kansainvälistä YK:n kaltaista instituutiota hallitsemaan maailmaa. Jos ajatellaan loogisesti, ainoa tapa lopettaa sodat ja poistaa ydinaseiden uhka, on yhteistyö ja maailman yhdistyminen yhdeksi demokraattiseksi liittovaltioksi. Yksi maailmanhallitus voi herättää kysymyksiä dystopiasta, siksi onkin tärkeää, että tässä valtiossa on monikerroksinen, demokraattinen rakenne ja vahva paikallisdemokratia sekä vahva viranomaisten valvonta ja riippumaton oikeuslaitos.
Globalisaatiota on hyvää ja huonoa. Hyvää on kansainvälinen yhteistyö ja instituutiot, yhteiset säännöt, demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen kaikkialla maailmassa, luonnon ja ilmaston suojelu sekä rauhantyö. Huonoa on sen sijaan monikansallisten suuryritysten hegemonia ja uusliberalistisen, kapitalistisen ajattelun läpiajaminen. Tarvitaan siis sosiaalista ja ekologista globalisaatiota, ei suuryritysten talousintressien ajamista.
Vaikka äärioikeisto onkin noussut, etenkin Venäjän tuella Euroopassa ja Amerikassa, ja Trumpin ja Putinin myötä olemme siirtyneet taantumukselliseen aikakauteen, jossa pyritään palauttamaan ”vahvin määrää” -ajattelu ja kourallinen roistovaltioita pyrkii palauttamaan monipoolisen maailman, jossa sääntöpohjaisuus ja yhteistyö romutetaan, niin on havaittavissa myös merkkejä uudesta: esimerkiksi Viktor Orbanin diktatuurin kaatuminen Unkarissa on tästä hyvä esimerkki. Britanniassa puolestaan haluttaisiin gallupeissa liittyä takaisin EU:hun. Muurit ja raja-aidat murtuvat yllättävän nopeasti, esimerkiksi Berliinin muurin murtuminen 1989 ja Itä-Euroopan vapautuminen tapahtuivat kuin yllättäen ja nopeasti parissa vuodessa. Uskon, että olemme vähitellen palaamassa yhteistyön maailmaan ja uuteen maailmanjärjestykseen, jossa edistetään demokratiaa, ihmisoikeuksia ja luonnonsuojelua. Tosin tämä edellyttää Trumpin valtakauden loppua ja Yhdysvaltojen palaamista demokratian tielle. Toinen suuri ongelma on Ukrainan sota ja Venäjän uhka Euroopalle.
Toisen maailmansodan jälkeen elimme pitkälti yhteistyön ja postnationalismin aikaa, jossa raja-aitoja murrettiin. Tosin valtatasapainossa oli pitkään USA ja Neuvostoliitto ja kaksi kilpailevaa ideologiaa. Molempien ideologioiden hallinnassa oli noin puolet maailmasta. Kun Neuvostoliitto romahti 1991, Francis Fukuyama puhui jo ”historian lopusta”. Historian loppua ei kuitenkaan tullut. Nyt elämme uusnationalismin aikaa ja meidän on taisteltava ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta. Demokratia ei ole itsestäänselvyys, kuten olemme huomanneet.
Tarvitaan uusi postnationalismin nousu. Tulevaisuuden postnationalistisessa yhteiskunnassa toivonmukaan liikkuvuus on vapaata, ihmisoikeuksia kunnioitetaan kaikkialla, vallitsee konsensus vähäosaisten auttamisesta, on säädetty globaali perustulo ja luonto ja ekosysteemit nähdään arvokkaina ja kaiken ihmistoiminna ja yhteiskunnan perustana donitsitalouden mukaisesti. Ihmistoiminta ei voi ylittää maailman rajoja ja ympäristön reunaehtoja.
On aika nähdä maailma yhtenä globaalina kylänä sen sijaan, että on kilpailevia kansakuntia. Afrikassa tunnetaan laajalti käsite ”ubuntu”, ”minä olen, koska sinä olet”. Olemme osa globaalia yhteisöä, jossa tulee vallita solidaarisuus ja yhteistyö. Evolutiivisesti ihminen on lajina selvinnyt jo 4 miljoonaa vuotta yhteistyön avulla, ja muilta oppimisen. Yhteistyö on evoluutiossa ja selviytymisessä arvokas voimavara. Varhaiset ihmisyhteisöt olisivat hävinneet ilman yhteistyötä.
Minusta on hienoa, kun kotikaupunkini kirjastossa lukee niin viroksi, venäjäksi, arabiaksi kuin somaliaksi ”tervetuloa”. Me emme omista maata, jolla asumme. Maa on yhteinen. Ihmiset ovat aina liikkuneet ja muuttaneet ja tämä on tuonut innovaatioita ja keksintöjä uusille alueille. Maahanmuuttajat ovat meille rikkaus. Myös ihmislajin kannalta on evolutiivinen välttämättömyys, että geenit sekoittuvat. Eristyksissä elävät populaatiot sairastelevat, tämä on biologinen fakta. Kukaan ei ole ”muukalainen” vaan kaikki ovat tasaveroisia asukkaita maaassa, jossa asuvat. Kaikki ovat myös tasaveroisia maailmankansalaisia.
Historian suunta on eteenpäin, ei taaksepäin. Ja ilman yhteistyötä emme selviä.
Juuri tehdyllä Artemis II- kuulennolla näimme taas kuvista, miten kaunis, herkkä ja pieni maailma, jossa elämme loppujen lopuksi on. Pitäkäämme siitä hyvää huolta, koska toista planeettaa meillä ei ole.
Daniel Elkama Maapallolta