Kehitysapu – vauraiden maiden velvollisuus

Suomi maksaa tällä hetkellä bruttokansantuotteesta 0,45 % kehitysapua, noin 1 032 miljoonaa euroa. Apu on kohdennettu ensisijaisesti kaikkein köyhimpiin maihin, joista monissa myös soditaan tai yhteiskunnalliset olot ovat epävakaat. Eniten avustuksia annetaan Afganistaniin, Etiopiaan, Syyriaan, Mosambikiin, Myanmariin, Somaliaan, Tansaniaan, Sierra Leoneen ja Nepaliin. Afrikan mantereella ja Aasiassa sekä muualla globaalissa etelässä kärsitään nälästä, puhtaan juomaveden puutteesta, sodista, taudeista ja luonnonkatastrofeista. Ilmastonmuutos on lisännyt näitä luonnonhasardeja, kuten tulvia ja kuivuutta suurissa määrin, ja ajanut monia ihmisiä pakoon kotimaastaan. YK:n Agenda 2030 pyrkii poistamaan nälän, absoluuttisen köyhyyden, vesipulan ja rakentamaan yhteisöt kestäviksi vuoteen 2030 mennessä. YK:n ohjeena on, että teollistuneet maat maksaisivat 0,7 % BKT:sta kehitysapua eli tähän tavoitteeseen on vielä matkaa. Tämä tavoite olisi ehdoton minimi.

Monet avustusjärjestöt, Kirkon ulkomaanapu, Fida International, Suomen punainen risti ja Unicef tekevät arvokasta työtä ja paikkaavat tätä puuttuvaa määrää kehitysyhteistyötä. Suomen tulisi nostaa kehitysapuaan; tämä on humanitaarinen velvollisuutemme. Jokaisella ihmisellä on äärettömän suuri ihmisarvo. Jokainen ihminen on lähimmäinen, myös kaukana asuva. Jokaisella on oikeus saada ne perusasiat joita tarvitsee ja oikeus puhtaaseen, terveelliseen ja turvalliseen elinympäristöön. Jokaisella lapsella on oikeus koulunkäyntiin. Pakolaisilla on oikeus huolenpitoon. On hienoa nähdä kehitysavun konkreettisia vaikutuksia, kun kylään saadaan kaivo tai kylän lapset pääsevät pelaamaan jalkapalloa tai saavat malariarokotteen. Koulujen ja sairaaloiden rakentamisella on Suomella pitkät juuret Namibiassa, jossa on tehty lähetystyötä 1800-luvulta alkaen.

On havaittu, että kehitysapua saadessaan köyhissä maissa paranee myös ympäristön tila. Kyliin ilmestyy esimerkiksi aurinkopaneeleja ja vedenkeittimiä. Uusi teknologia ja koulutus sekä esimerkiksi kestävien viljelymenetelmien opettaminen ja kaivojen rakentaminen, luovat kestäviä kyläyhteisöjä. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on kehitysavulla ehdottoman tärkeä rooli. Kestävässä kehityksessä sosiaalinen ja ekologinen kestävyys kulkevat aina käsi kädessä.

Kolonialismi kummittelee yhä. Yhä edelleen rikkaat maat ja suuryritykset riistävät kehitysmaita globaalissa etelässä ja aiheuttavat niissä negatiivisia ulkoisvaikutuksia, kuten ympäristötuhoja. Esimerkiksi öljyjätti Shell on tuhonnut vuosia ilmaa Nigeriassa, niin että sadat tuhannet kyläläiset ovat sairastuneet. Neste Oil hankkii palmuöljyä Sumatralla ja Borneolla kestämättömästi niin että orangit ja monet muut lajit ovat vaarassa hävitä. Neste tuhoaa valtavia määriä sademetsiä öljypalmuplantaasien tieltä. Kehitysmaat ovatkin rikkaiden maiden yleensä yhtä hyödykettä kauppaavia raaka-ainevarastoja ja näistä raaka-aineista maksetaan huonosti. Globaalin etelän asemaa pitäisi parantaa normein ja kansainvälisin sopimuksin ja paremmalla valvonnalla, ja esimerkiksi Reilun kaupan standardia pitäisi noudattaa kaikessa kaupankäynnissä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: