Ecoblogi – A Blog by Daniel Elkama

Suomi elää metsästä, sanotaan. Tulee mieleen entisaikojen koskien varsien lukuisat entiset paperitehtaat, vanhat mustavalkoelokuvat ja valtavat tukkipuulautat järvillä. Vaikka väite on liioiteltu, onkin totta, että Suomen BKT:sta on metsäteollisuuden osuus noin 10% ja viennistä noin 20%. Sata vuotta sitten metsäteollisuuden osuus oli viennistä jopa yli 90%. Hyvinvointimme on siis suurelta osin rakennettu metsien, ”vihreän kullan” varaan. Mutta mikä on metsäteollisuuteen perustuvan talouden ekologinen hinta? Ihminen on jo valjastanut puolet luonnon biomassan primääritutannosta omiin käyttötarkoituksiinsa. Onko tämä kestävän kehityksen mukaista? Miljoonille muille lajeille jätämme toisen puolikkaan. Tehometsätalous haittaa ja vaarantaa myös lukuisia ekosysteemipalveluita ja elinympäristön viihtyisyyttä. Materiaalin, biomassan, hankinta paperiin ja huonekaluihin sekä poltettavaksi tuskin on niitä tärkeämpää. Ilmastonmuutoksen torjunnassa puut ja metsätovat avainasemassa.

Fakta on, että metsätalous ei ole Suomessa kestävää. Toki se on kestävmpää kuin monessa muussa maassa, ehkä osin pienen väestömme takia. Lukuisat suot on tuhottu ojituksilla, kun on haluttu lisää metsämaata. Tehometsätalous avohakkuineen ja raskaine koneineen tuhoaa käytännössä koko metsäekosysteemin. Avuttomat linnunpoikaset huutavat hädissään, kun niiden pesäpuu on kaadettu, todennäköisyys niiden selviämiseen on pieni. Samoin siilit, oravat ja lukuisat muut metsän asukkaat kuolevat suurella todennäköisyydellä. Avohakkuut olisi ehdottomasti kiellettävä, kuten kansalaisaloitteessa vaaditaan. Avohakkuisiin perustuvan metsätalouden takia mustikan ja esimerkiksi hömötiaisen määrä on vähentynyt 50% muutamassa vuosikymmenessä. Vanhaa aarniometsää on puolestaan jäljellä aivan minimaalisesti. Tästä kärsivät lukuisat vanhan metsään lajit. Mielestäni tämä on hälyttävää. Vanhan metsän usein korvaa biodiversiteetiltaan alhainen sekundaarimetsä, niinsanottu puupelto.

Suomi on kaunis metsien maa. Oikeastaan lähes koko Suomi on suuri metsä. Suomalaiset nauttivat metsistä monin tavoin vapaa-ajan ja harrastuksien merkeissä. Liian intensiivisen metsätalouden myötä myös nämä vapaa-ajanviettomahdollisuudet ovat uhattuna ja hupenevat. Suurimmat uhat niille ovat metsätalous ja kaivoshankkeet. Ekoturismilla on Suomessa valtava potentiaali. Matkailun osuus on jo nyt 2,7% BKT:stamme ja sillä on valtavat mahdollisuudet kasvaa. Kumpi painaa siis vaakakupissa enemmän: metsätalouden lyhytnäköinen voitontavoittelu, vai metsien monikäytön, elämyksien ja vapaa-ajanharrastusten sekä matkailun mahdollistamien ekosysteemipalveluiden suojeleminen. Taloudellisessa mielessä emme menetä mitään, jos metsätaloutta kevennetään ja muutetaan kestävämmäksi, koska taloudellinen hyöty muilla indikaattoreilla on niinpaljon suurempi. Metsätieteilijät ovat myös laskeneet esimerkiksi, että jatkuvan kasvatuksen menetelmässä pitkän aikavälin taloudelliset voitot ovat avohakkuita suuremmat.

Hiilinieluna metsät ovat ainutlaatuisia. Maapallon ekosysteemeistä metsät ovat ylivoimaisesti suurin ja paras hiilinielu. Suurin osa maailman biomassasta eli yli 90% ja tätä myöten hiilestä on metsässä ja puissa. Trooppisten metsien fytomassan, eli kasviaineksesta tonneina hehtaaria kohden, osuus on keskimäärin suurempi kuin boreaalisten eli pohjoisten metsien, mutta lauhkealla vyöhykkeellä on sen suurimmat esiintymiset. Boreaalisten metsien suojelu on siis elintärkeää ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Lisäksi suuri ongelma on trooppisten metsien nopea häviäminen. EU:n paljon puhuttu strategia, jossa Suomen metsät nähdään erityisesti hiilinieluna, on järkevää ja kestävää politiikkaa. Populistit eivät näe, että tässä avautuu Suomelle mahdollisuuksia, kyse ei ole siis Brysselin ilkeilystä. Suomi voi olla edelläkävijä kestävän metsäteknologian ja menetelmien kehityksessä ja pelatessaan kortit oikein, saisimme EU:lta tukea metsien säilyttämisestä hiilinieluna.

Trooppisten metsien häviämisen syyt ovat erilaiset eripuolilla globaalia etelää. Indonesiassa suurin syy on metsien hävittminen öljypalmuplantaasien tieltä. Suurimmat palmuöljyn ostajat ovat biopolttoainefirmat ja elintarviketeollisuus. Indonesian sademetsistä on moninpaikoin vain rippeitä jäljellä. Orankit ja jaavansarvikuonot ja monet muut lajit ovat vaarassa hävitä. Etelä-Amerikassa suurin ongelma on sademetsän poltto pihvikarjan laidunmaiden tieltä sekä pääosin laittomat hakkuut puutavaran tuottamiseksi esimerkiksi huonekalubisnekseen. Afrikassa suurin ongelma on polttopuun keruu ruuan kypsentämiseen, mihin ratkaisu olisi lämpöä varaavat tulisijat ja vaihtoehtoisten energiamuotojen käyttäminen, esim. aurinkokeittimet. Sademetsäpuun käyttö puutarhakalusteissa pitäisi lopettaa, jos puu ei ole kestävistä lähteistä. Palmuöljy voitaisiin kokonaan korvata muillatavoin, biopolttoaineiden käyttö ei ole kovin järkevää, liikenteen tulevaisuus on sähkössä. Enenevissä määrin myös tropiikissa sellun tuotanto on lisääntynyt paperiteollisuuden voittojen kasvattamiseksi. Suomi voi olla edelläkävijä trooppisten metsien suojelun mahdollistavan teknologian ja menetelmien kehittämisessä. Suomalaiset metsäfirmat eivät voi myöskään jatkaa kestämätöntä toimintaa globaalissa etelässä, esimerkiksi Uruguayssa. Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, parempaa lainsäädäntöä ja tehokkaampaa valvontaa, jotta saamme pelastettua maailman metsät. Metsien biodiversiteetti ja hiilinielu ovat ylivoimaisesti suurimpia ja ehdottomasti vaativat suojelua lajikadon ja ilmastonmuutoksen estämiseksi.