Maailma väärinpäin, ympäristö- ja kestävyyskriisin juurisyyt ja pahuuden alkuperä

”On kolme myrkkyä ja ne ovat ahneus, viha ja tietämättömyys” -Buddha

On selvästi nähtävissä, että elämme hyvin epätäydellisessä maailmassa, jossa köyhät lapset kuolevat nälkään, soditaan jatkuvasti, ahneet ja sortajat hallitsevat, metsät ja lintujen pesäpuut kaadetaan surutta ja pahuus on kaikkialla läsnä. Ihmisen välinpitämättömyys ja ahneus ovat johtaneet jopa siihen, että koko planeetta kärsii globaalista ilmastonmuutoksesta, joka uhkaa miljardien ihmisten henkeä ja terveyttä.  Luonnossakin on pahuutta, eläimet saalistavat toisiaan, tropiikin sääsket levittävät malariaa ja kuristajaviikunat tappavat kuristamalla isäntäpuunsa hengiltä. Eläimet usein eivät voi juuri vaikuttaa lihansyöntiinsä tai toimintaansa, mutta ihminen voi kokonaisvaltaisesti muuttaa käytöstään. Sen takia ei ole perusteltua väittää esim. että lihaa saa syödä, koska eläimetkin tekevät niin. Yhtä järjetön olisi väite: sotia saa, koska ihmiset ovat aina sotineet. Mistä maailman pohjaton pahuus sitten kumpuaa? Miksi elämme tällaisessa monin tavoin pimeässä ja synkässä maailmassa? Miksi yhteiskunta sortaa köyhiä ja rikkoo ihmisoikeuksia, miksi on segregaatiota, rasismia ja sotia, miksi luontoa tuhotaan säälimättä? Onko syy ihmisen pohjimmaisessa luonteessa, ahneudessa, empatian puutteessa, rakkaudettomuudessa, valtarakenteissa vai kenties siinä, että maailma nähdään väärin eli maailmankuvassa ja -katsomuksessa? Vai näissä kaikissa? Onko löydettävissä juurisyitä yhteiskunnan ongelmiin ja ympäristökriisiin? Elämme varjojen maailmassa, mutta voimme löytää myös valon. Meitä ei ole eksistentialistisesti vain heitetty pimeään maailmaan vailla toivoa ja valoa. Fysiikan laki on, että valo voittaa varjon ja pimeyden aina näiden kohdatessa. Fakta on myös, että maailmankaikkeudessa ei ole paikkaa, minne tähtien valo ei loistaisi. En puhu valosta nyt vain uskon kautta, vaan ylipäätään hyvyydestä. Uskon hyvään ja kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Jos sinä et usko Jumalaan, niin voit uskoa kuitenkin siihen, että on paljon hyvää ja että se on tavoittelemisen arvoista.

Maailman suunnattomasta ja täysin pohjattomasta pahuudesta otan tähän alkuun kaksi esimerkkiä (suosittelen lukemaan, mutta hyppää tämän kappaleen yli, jos olet kovin herkkä). Ensimmäisenä, tohtori Rober J. White teki erittäin julmia ja raakalaismaisia eläinkokeita 1970-luvulla. Niistä karmein oli apinan pään vaihtaminen toiseen. Whiten tiimi sahasi kahden apinan päät poikki ja siirsi toisen pään toisen apinan ruumiiseen ja ompeli sen kiinni. Apina virkosi jonkun ajan kuluttua ja yritti purra tutkijoita. Apina kuoli hyvin pian hirveän tuskalliseti. Tämä sairas koe tehtiin ”tieteen edistämisen” nimessä. Tohtori White oli täysi psykopaatti, julma ja säälimätön ihminen. Kun ihmiseltä katkeaa yhteys empatian ja myötätunnon tunteisiin, seuraus on tämä. Toinen esimerkki: Miksi Puolassa Auschwitzin keskitysleirin kaasukammiossa on seinissä syviä naarmuja. Syy on, että kaasukammioon sullotut ihmiset hädissään ja epätoivossaan huusivat ja koittivat kynsillään raapia ja repiä vankat betoniseinät rikki pakoon päästäkseen, mikä oli täysin mahdotonta. Ulkopuolella natsisotilaat odottelivat ihmisten nopeaa kuolemaa rauhallisina tupakkaa poltellen. Mikä sai heidät toimimaan näin julmasti? Sotilaat olivat tavallisia perheenisiä, tavallisia naapurin miehiä, tavallisia kansalaisia. Sama myötätunnon ja empatian puute oli syynä näihin hirmutekoihin. Heidät oli saatu uskomaan, että se mitä he tekevät on oikein ja hyvää. Aate oli heidät sokaissut ja he ajattelivat vain noudattavansa käskyjä. Heidät oli saatu kadottamaan yhteys empatian ja myötätunnon tunteisiin, tarkoituksellisesti. Whitea ja natsisotilaita yhdisti se, että molemmat olivat kadottaneet myötätunnon ja he luulivat tekevänsä oikein ja se oli tehnyt heistä hirviöitä.

Uskonnoissa on paljon vuosituhansia vanhaa viisautta ja ilman niitä ja filosofiaa maailmaa on vaikea ymmärtää. Kristittynä katson, että voimme löytää viisautta myös esimerkiksi Buddhan sanoista. Buddha esitti että maailman pahuus ja ongelmat juontavat juurensa kolmeen ihmismieltä päihteen tavoin samentavaan ja totuutta ja hyvyyttä kätkevään myrkkyyn, jotka ovat ahneus, viha ja tietämättömyys. Tämä aiheuttaa dukkhan eli kärsimyksen. Kaksi näistä eli viha ja ahneus syntyvät myös tietämättömyydestä. Ihminen luulee tietävänsä, mikä on hyvää, vaikka on täysin harhoissa. Ihminen takertuu asioihin, usein huonoihin.  Pahuus on siis ihmisen vääristyneessä ajattelussa ja tyhmyydessä. Samaa sanoi kreikkalainen filosofi Sokrates: ”Ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Pahuus on tietämättömyyttä.” Raamattukaan ei sano, että ihminen on pohjimmiltaan paha, vaan että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja Jumala on viisas ja rakastava. Ihminen ei ole syntymästään saakka paha ja ”kurja syntinen” vaan kaunis valo-olento. Jeesus sanoo: ”Lasten kaltainen on taivasten valtakunta.” Sen sijaan Raamattu sanoo, että ihminen söi hyvän ja pahan tiedon puusta ja siksi hänellä on ”kyky hyvään ja kyky pahaan”. Sana synti tulee Uudessa testamentissa useimmiten kreikan sanasta ”hamartia”, joka tarkoittaa ohi ampumista. Synti voisikin olla Raamatussa suomennettu virheeksi. Synti on siis virheen tekemistä ja me ihmiset teemmekin paljon virheitä. Se, että teemme virheitä ja olemme epätäydellisiä ei tee meistä vielä pahoja, mutta voi tehdä: virheellinen luonteemme mahdollistaa sen että ihminen ajautuu pahuuteen, ja kuten huomaamme pahuus on maailmassa yleistä.

Samaa sanoo tiede ihmisen pohjimmaisesta hyvyydestä: psykologit ovat tutkineet, että jo aivan pienet lapset tuntevat empatiaa ja myötätuntoa ja auttavat luonnostaan toisiaan. Tutkimuksissa on havaittu, että lapset esimerkiksi lainaavat mielellään toisilleen leluja ja tuntevat oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon merkityksen ja tärkeyden luonnostaan. Myös eläinten  tiedetään hyvin yleisesti kykenevän voimakkaaseen empatiaan, myötätuntoon ja rakkauteen ja niillä on oikeudentaju. Kukaan järkevä biologi ei kiistä tätä. Ihmislajin tärkeimpiä selviytymiskeinoja historiassa ovat olleet yhteistyö ja altruismi eli toisten pyyteetön auttaminen. Ne ovat pitäneet luolaihmisten yhteisöt koossa, luoneet huolenpitoa ja turvaa ja kestäviä yhteisöjä. Myöhemmin monimutkaiset menestyvät ja hyvinvoivat yhteiskunnat ovat rakentuneet yhteistyön ja huolenpidon varaan. Yhteiskunta, joka ei huolehdi heikoista, ei menesty hyvin, eikä ole vakaa ja rauhallinen, vaan synkkä, kylmä ja turvaton. Peliteorian mukaan toisten pyytetön auttaminen johtaa kaikkien kannalta parhaimpaan mahdolliseen tilanteeseen. On siis paitsi oikein myös järkevää ja loogista auttaa toisia.

Myötätunto ja empatia ovat siis meissä luonnostaan ikäänkuin valmiiksi ohjelmoituna. Kuitenkin pahuus voi hakkeroitua ihmiseen. Ohjelman koodia voidaan muuttaa ja asentaa sinne pahuus.

”Sokea taluttaa sokeaa” -Jeesus

Pahuutta on tutkittu tieteellisesti ja havaittiin, että se on hyvin sosiaalinen ilmiö. Pahuus tarttuu ja se opitaan usein ympäristöstä. Ihmislajin selviytymisen kannalta suurimmat kyvyt eli oppimiskyky ja sosiaalisuus ovat valitettavasti valjastettavissa pahuuden palvelukseen, ja tätä hyödyntävät monet harhaanjohtajat, diktaattorit ja riistäjät. Psykologi Adam Maslow totesi, että hän voisi helposti kasvattaa lapsesta niin rikollisen kuin kunnon kansalaisen, kuvatessaan ympäristön suurta vaikutusta ihmisen kasvuun ja kehitykseen. Diktaattorit tietävät tämän ja käyttävät tätä tehdäkseen ihmisistä ”hyviä tovereita ja kansalaisia” tai ”hyviä natseja” lapsesta saakka. Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kohdalla voidaan puhua joukkopsykoosista, johon lähes koko kansa lankesi. Hitler todellakin äänestettiin valtaan ihan kansan toimesta vuonna 1933. Häntä ihailtiin paitsi Saksassa myös ulkomaita myöten, jopa niin että hän pääsi Time-lehden kanteen vuoden henkilönä. Suomessakin ”sivistyneistö” Sibeliusta myöten sekä varsinkin konservatiivikristityt ja kansallismieliset usein kovasti ihailivat natseja ja heidän ”hienoja ja puhtaita” aatteitaan. Hitler ja johtavat natsit varmasti itsekin uskoivat olevansa hienoja ja hyviä ihmisiä, ja että tarkoitus pyhittää keinot heidän tavoitellessaan utopiaansa. Eli olivat sokeita. Sokeat taluttavat sokeita. (Aluksi harmiton) nationalismi ja kansallisuusaate ovat pitkälti illuusion ja romanttisten kuvitelmien tulosta eli mielikuvituksen tuotetta Myyttinen, loistelias ja uljas menneisyys, jota ihaillaan paatoksellisesti;  rotuoppeihin johtivat taas pseudotieteet. Natsit uskoivat olevansa uljasta arjalaista kansaa Atlantiksesta ja Lemuriasta ja lähettivät jopa tutkimusretkikuntia etsimään alkukotiaan Tiibetistä ja Keski-Aasiasta. Juutalaiset nähtiin ala-arvoisena, likaisena ja saastaisena rotuna, jolla ei ”eläinten kaltaisina” ollut ihmisarvoa. Tämä on usein pahuuden taustalla: ei nähdä toisten arvoa. Oli kyseessä ihmiset, eläimet, puut tai ekosysteemit. On vain me ja toiset. Toiseuden käsite johtaa syrjintään ja vihaan. Natsit jopa väittivät, että juutalaisilla on sarvet ja että he punovat juonia valloittaakseen koko maailman, sekä muita aivan hulluja väitteitä, kasvit jaettiin ”hyviin ja pahoihin”, arjalaisiin ja ei-arjalaisiin, ja mikä pahinta ihmiset uskoivat näihin sokeasti. Biologinen faktahan on, että mitään ihmisrotuja ei ole. Ihmiset eivät eroa toisistaan geneettisesti eikä ulkomuodoltaan, kuten vaikka koirarodut. Suomalainen kansallismielinen äärioikeisto olisi varmaan äimänä, kun kuulisi tieteellisen faktan, että ensimmäiset suomalaiset jääkauden jälkeen olivat ihon pigmentiltään mustaihoisia. Auringonvalon vähäisyys ja melaniinipigmentin väheneminen sen myötä vain johtivat vaaleaihoisuuteen. On täydellistä hulluutta erotella ihmisiä ihonvärin tai ulkonäön perusteella. Moraalinen ihminen näkee tässä täydellisen tyhmyyden, järjettömyyden ja absurdiuden. Natsien hulluus johtui täysin vääristyneestä maailmankuvasta. Sokeat ja hullut johtajat olivat propagandallaan johdatelleet sokeasti uskovan kansan pimeyteen.

Tavallisten natsien pahuus oli siis osin väärän maailmankuvan ja osin sosiaalisuuden sekä näistä seuranneen myötätunnottomuuden synnyttämää. Aiheesta tehtyihin tutkimuksiin palatakseni: Stanley Milgram teki 1960-luvulla ihmisillä psykologisia kokeita tutkiessaan, miten auktoriasemassa olevan henkilön käskyt vaikuttavat ihmiseen ja tottelevatko ihmiset jopa täysin epäinhimillisiä ja epäeettisiä käskyjä. Milgramin kokeissa koehenkilöitä pyydettiin antamaan toiselle sähköiskuja, joiden väitettiin olevan jopa tappavia, ja katsottiin tottelevatko he. Kokeiden tulos oli masentava: kyllä tottelevat, ainakin useimmiten. Ihmisten sokea auktoriteettiusko ja sosiaalisuus voivat siis johtaa pahimmillaan sotiin ja tappamiseen ja hirviömäisiin tekoihin. Tämä teki tavallisista saksalaisista perheenisistä hirviöitä Hitlerin hallitessa. Hitler oli narsistinen, vallanhimoinen ja ahne myötätuntoon kykenemätön johtaja, joka käytti surutta muita hyväkseen omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Hitlerin propagandakoneisto hakkeroitui ihmisten mieliin ja asetti sinne haittaohjelman, joka on nimeltään pahuus. Samaa tekee Putin ja monet muut juuri nyt tällä hetkellä. Ihmiset ovat usein liian helppoja hallita. Jamaikalainen reggaelegenda Bob Marley laulaa mestarillisessa kappaleessaan Redemption Song: ”Emancipate yourselves from mental slavery” eli ”Vapautukaa mentaalisesta orjuudesta, mielen orjuudesta” Jos joku hakkeroi mielemme, voimme ottaa sen takaisin omaan hallintaamme. Aatteiden, propagandan ja valheiden sokaisema ihminen voi vapautua niiden vallasta. Tämä vaatii viisautta ja ymmärrystä, kuten Bob Marley rastafarina sanoisi ”knowledge and understanding”. Tämä ei ole Bobin oma sananparsi, vaan se tulee Raamatusta. Laulun sanat juontavat juurensa myös Krishnamurtin ajatuksiin. Intialainen filosofi Jiddu Krishnamurti puhui 1900-luvulla siitä, miten maailman ongelmat johtuvat usein siitä, että ihminen näkee maailman väärin uskomusten, symbolien ja mielipiteiden takia, joita ihminen pitää ehdottomana totena. Jäykkä, ehdoton, armoton ja kapeakatseinen ajattelu tuo mukanaan vihaa, sotia ja sortoa. Uskonnollisuus on tuonut paljon sotia maailmaan, samoin aatteet ja ideologiat. On tapeltu vuosituhannet siitä, kenen jumala on parempi. Moni paavi katkaisi kaulat kaikilta, jotka eivät kääntyneet katolilaisuuteen ja Rooman kirkon alaisuuteen. Kuuluisa on esimerkiksi kataarikristittyjen kansanmurha 1100- ja 1200-luvuilla keskiajan Ranskassa, jossa kuoli satoja tuhansia viattomia ihmisiä. Syynä kansanmurhaan olivat vain erot teologisissa näkemyksissä. Serbisotilaat tekivät 1990-luvulla Bosniassa lukuisia raakalaismaisia ja julmia muslimien joukkomurhia uskoessaan ”pyhään sotaan” ja ortodoksisen serbi-imperiumin luomiseen. Väärä maailmankuva on syynä niin ääri-islamismiin, kansallissosialismiin, kommunismiin kuin  putinismiin ja lukuisiin näiden nimissä tehtyihin veritekoihin, sortoon ja väkivaltaan maailmalla. Kambodzan kommunistidiktaattori Pol Pot tapatti kaikki kansalaiset, joilla oli silmälasit, koska tulkitsi heidän olevan ”vaarallista älymystöä” , joka haluaa hallita työläisiä ja maanviljelijöitä. Näin totaalisen väärin jotkut voivat maailman nähdä.

Ympäristökriisin, köyhyyden, sorron, syrjinnän ja sotien taustalla on pitkälti sama selittävä tekijä: tietämättömyys ja väärä maailmankuva. Tästä tietämättömyydestä kumpuavat myös ahneus ja viha. Yksi pahuutta synnyttävä tekijä on pelko. Pelko perustuu usein tietämättömyyteen. Esimerkiksi vieraiden kansallisuuksien pelko perustuu usein tietämättömyyteen. Kun ei tunne toista, saattaa pelätä häntä. Kun ei näe toisen olevan samanlainen ihmisolento kuin itse, voi nähdä ja kuvitella hänet täysin perusteetta hirviönä ja vaarallisena. Taustalla on siis ajatus toiseudesta. Tästä syntyy usein rasismi ja ksenofobia, jotka usein johtavat väkivaltaan. Yhdysvalloissa tapahtuu paljon mustiin ihmisiin kohdistuvia ampumisia, kun mustat kuvitellaan rikollisiksi ja vaarallisiksi. Kyseessä on pelkkä kuvitelma, joka kumpuaa vääristyneestä maailmankuvasta. Sama pätee eläinten kohdalla: uljas, sosiaalinen ja kiltti eläin, susi, joka on monella tapaa lemmikkikoiran kaltainen, nähdään usein vaarallisena, ilkeänä ja julmana petona, jota pelätään. Kyse on täysin vääristyneestä näkemyksestä. Susi ei ole julma. Jokainen biologi tietää tämän. Pelko taas johtaa helposti vihaan ja aggressioon. Star Wars -elokuvien sympaattinen vanha jedimestari Yoda toteaa jedikoulutuksessa olevalle Luke Skywalkerille: ”Fear, hate, aggression. That leads to the dark side.” Susien kohdalla tämä johtaa susivihaan ja julmaan salametsästykseen. Viaton susi joutuu kärsiä siitä, että se nähdään pahana. Ylipäätään on järjetöntä projisoida eläimiin inhimillisiä persoonallisuuksia ja ihmiselle ominaisia piirteitä. Eläin ei ole ihminen. Eläin on eläin ja käyttäytyy, kuten eläin. Siltä ei voida vaatia samaa kuin ihmiseltä ja on järjetöntä kuvitella eläimen ajattelevan samoin kuin ihminen. Eläin on tunteva ja tietoinen olento, jota kohtaan meillä on velvollisuuksia. Meidän on kohdeltava eläimiä hyvin, mutta eläimiltä ei voi odottaa samanlaista ymmärrystä kuin ihmisiltä. On absurdia nähdä eläin samalla tapaa moraalisesti velvollisena kuin ihminen. On absurdia kuvitella jokin eläinlaji pahaksi. Minä en ole tavannut eläintä, joka on tahallaan ilkeä tai paha.

Eläin ei ole samanlainen kuin ihminen, mutta voimme nähdä siinä hyvinkin paljon samankaltaisuutta, olemme ensinnäkin molemmat tietoisia ja tuntevia olentoja. Eläimellä on havaittu kaikkia samoja perustunteita kuin ihmisellä. Delfiinien tiedetään jopa antavat  toisilleen nimiä, kun on tutkittu ja nauhoitettu niiden ääntelyä. Talitiaisilla on tutkittu olevan melko kehittynyt kieli; niiden tiedetään käyttävän yli 170 eri ääntä, joita ne yhdistelevät lauseiksi. Eläimet eivät ole siis tyhmiä tai vain vaistojen varassa. Tosin niiden arvo ei muutenkaan olisi riippuvainen älykkyydestä, vaan ne ovat arvokkaita siksi, että ne ovat tietoisia ja tuntevia. Ne ajattelevat ja näkevät unia. Ne ovat iloisia, onnellisia ja surullisia. Ne pelkäävät, ovat uteliata ja rakastavat. Kun ymmärrämme samankaltaisuutemme, toiseuden verho katoaa. Emme näe silloin eläimiä ”toisina” tai alempiarvoisina, vaan tärkeinä osina luomakuntaa ja arvokkaina yksilöinä. Eläintuotanto on julmaa, tuotantoeläimet kärsivät. Kanat ovat usein koko elämänsä itseään pienemmissä häkeissä ja munantuotannossa kukkotiput heitetään elävinä liukuhihnalle, joka johtaa silppuriin. Siat istuvat omassa ulosteessaan, eivät voi edes melkein kääntyä karsinoissaan, ja kun voivat, ne purevat stressaantuuneena häntänsä poikki. Tämä on täysin väärin! Toiseuden muurin poistuttua, näemme eläimet ystävinämme, tärkeinä ja arvokkaina.

Eläinten sorto ja julma eläintuotanto liittyy samaan toiseuden kokemukseen kuin rasismi. Toisten arvoa ei tunnusteta. Ihmiset sulkevat silmänsä tältä julmuudelta, koska näkevät eläimet arvottomina tai vain vähän arvokkaina ja ennenkaikkea taloudellisina hyödykkeinä. Sika nähdään makkarapakettina ja lehmä maidontuotantokoneena, vaikka todellisuudessa jokainen niistä on itsessään arvokas tietoinen olento. Eläinten sorto spesisimi muistuttaa monella tapaa sovinismia, ableismia, rasismia ja muuta ihmisiin kohdistuvaa syrjintää ja sortoa. Kun ei tunnusteta toisten arvoa, syntyy sortoa. Kun toiset nähdään eroavaisuuksista huolimatta arvokkaina, syntyy myötätuntoa, rakkautta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Eläinten huonon kohtelun taustalla on pitkälti 1600-luvulla syntynyt mekanistinen maailmankuva, jossa eläimet ja myös yhteiskunta nähtiin tunteettomina koneina. Korostettiin hyötyä ja tehokkuutta kaiken muun edellä. Yhteiskunnan näkeminen koneena puolestaan johti tulevina vuosisatoina tuhoisiin ihmisiä sortaviin aatteisiin, kuten sosiaalidarwinismiin, kansallissosialismiin ja kommunismiin. Utilitarismi on moraalioppi, jossa korostetaan hyötyä kaiken muun edellä. Utilitarismi on vaarallinen oppi: siihen kuuluu Machiavellin ajatus ”tarkoitus pyhittää keinot”. Utilitarismin mukaan voidaan sortaa toisia ja rikkoa heidän oikeuksiaan, jos saadaan sillä enemmän hyötyä yhteiskunnassa keskimäärin. Esimerkiksi sijoitetaan saastuttava ja vedet ja ilmat pilaava tehdas tai kaivos lähelle paikallisten ihmisten kyliä ja heidän vastustuksestaan huolimatta, kun nähdään taloudelliset intressit tärkeämmäksi. Tätä tapahtuu yhä jatkuvasti varsinkin globaalissa etelässä. Orjuus on toinen esimerkki, erityisesti mustat ihmiset joutuivat tämän uhreiksi paitsi Afrikassa heitä orjuutettiin pakkotyöhön, myös 1500-luvusta 1800-luvun loppuun Amerikan mantereelle vietiin Afrikasta kymmeniä miljoonia orjia kahleissa orjalaivoilla. Ihmiset nähtiin pelkkinä hyödykkeinä ja taloudellisina resursseina. Kolonialismi eli siirtomaiden alistaminen oli huipussaan puolestaan 1880-luvulta vuoteen 1945. Euroopan maat, Yhdysvallat, Venäjä ja Japani tavoittelivat kaikki maailmanherruutta ja esimerkiksi Euroopan maat jakoivat Afrikan viivottimilla keskenään Berliinin konferenssissa vuonna 1885. Intiassa Britannia jopa kielsi suolan tuotannon omiin tarpeisiin, jos ei maksanut suolaveroa kruunulle. Mahatma Gandhi järjesti vuonna 1930 kuuluisan suolamarssin väkivallattoman vastarinnan periaattein protestoidakseen Britannian toimia. Britannia vastasi raa’alla väkivallalla. Lontoossa pidettiin Afrikan alkuperäisasukkaita näytillä häkissä eläintarhassa viktoriaanisena aikana. Kolonialistit jopa vilpittömästi kuvittelivat olevansa hyvän asialla. Heidän vääristyneen maailmankuvansa mukaan muut kansat ovat tyhmiä ja alempiarvoisia ja että valkoisella miehellä on oikeus alistaa muut kansat ja koko muu maailma. He näkivät jopa tekevänsä suuren palveluksen aboriginaaleille ja Amerikan alkuperäisasukkaille pakottaessaan heidät sisäoppilaitoksiin, joissa heitä väkipakolla länsimaistettiin.

Utilitarismin nimissä nähtiin esimerkiksi 1800-luvun lopussa ja 1900-luvulla välttämättömiksi eugeniikka eli rodunjalostus. Tämä osaltaan johti lopulta holokaustiin ja juutalaisten ja muiden alempiarvoisina pidettyjen ihmisten joukkomurhiin. Niin sanotun ”heikkoman aineksen” tai ”alempien ihmisten” eli jollakin tavoin erilaisten ihmisten, joita yhteiskunta ei hyväksynyt, eristäminen ja kaltoin kohtelu oli huipussaan 1800- ja 1900-luvuilla. Juutalaisia, romaneita, afrikkalaisia, Amerikan alkuperäisasukkaita, saamelaisia, köyhiä ihmisiä, kodittomia, mielenterveyspotilaita, vammaisia ynnä muita vähemmistöjä on läpi historian suljettu laitoksiin, työleireille ja ghettoihin, eristetty täysin yhteiskunnasta ja kohdeltu sortaen ja julmasti. Tämä kaikki toiseuden takia, erilaisuuden takia. Ei olla nähty ihmisarvoa, eikä ihmistä kaiken takana. Vasta oikeastaan vuoden 1945 ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksen jälkeen on tapahtunut hyvin merkittäviä muutoksia ihmisoikeuksien saralla. YK on yksi ihmiskunnan hienoimpia projekteja. 1700-luvulla alkanut valistuksen aikakausi oli osaltaan vaikuttamassa kehityksessä kohti parempaa maailmaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Vääristynyt maailmankuva johtaa vääristyneisiin valtarakenteisiin ja usein valtaa käytetään väärin, silloin kun valta ei ole viisaiden ihmisten käsissä. Valtahierarkiat ovat yksi iso ongelma, joka aiheuttaa ja ylläpitää köyhyyttä, sotia ja ympäristötuhoja. Valtahierarkiat pitää korvata aidolla demokratialla ja tasa-arvolla. Valtahierarkiat ovat perua jo ensimmäisistä suurista sivilisaatioista, jotka syntyivät maanviljelyksen myötä noin 7000 vuotta sitten, Egypti, Babylonia, Indusjoen kulttuuri, Kiina. Kuninkaat, ruhtinaat ja papisto rohmusivat itselleen absoluuttisen vallan ja alkoivat sortamaan kansaa. Alkoi orjuus ja sotiminen vallasta, imperiumien luominen, palatsien rakentaminen. Ennen tätä, kivikaudella ihmiset elivät pienissä yhteisöissä metsästäjä-keräilijöinä ja hieman myös maata viljellen hyvinkin tasa-arvoisina. Tiedetään, että esimerkiksi mies ja nainen olivat yleensä näissä yhteisössä tasa-arvoisessa asemassa. Pienillä yhteisöillä ei ollut varaa syrjiä jäseniään, koska ne olisivat hajonneet nopeasti, eikä niillä ollut varaa menettää ketään. Sairaista, vammaisista ja vanhuksista huolehdittiin. Ne tarvitsivat ja arvostivat jokaista jäsentään. Pienissä yhteisöissä oltiin toisten kanssa jatkuvasti tiiviissä kanssakäymisessä ja läheisessä suhteessa. Sellaisessa yhteisössä ei voinut pitää yllä vihaa tai rohmuta valtaa. Valtahierarkioiden ja imperiumien myötä syntyi köyhyys. Alkuperäiskansat saivat luonnosta sen mitä tarvitsivat, eikä yleensä ollut puutetta. Valtahierarkioiden myötä syntyivät luokat ja orjuus, ihmiset pakotettiin työhön kuninkaan, ruhtinaiden ja papiston eteen. Myös laajat ympäristötuhot, kuten vesipula, eroosio ja metsäkato saivat alkunsa laajamittaisen maanviljelyksen, kulttuurien ja imperiumien myötä. Monet kulttuurit jopa tuhoutuivat näiden ympäristötuhojen takia. Sodat ja kulkutaudit saivat niin ikään alkunsa. Sodat liittyivät ennenkaikkea vallan tavoitteluun ja resurssien hallintaan. Vääristyneen maailmankuvan takia kuninkaat ja ylimystö janosivat valtaa ja ylellisyyttä. Kuten Buddha opetti ahneus kumpuaa tietämättömyydestä. Ihminen helposti luulee tulevansa onnelliseksi, kun hänellä on rahaa, valtaa ja ylellisyyttä, vaikka niitä ei onneen tarvitse, pikemminkin päinvastoin. Kyse on siis vääriin asioihin takertumisesta, väärien asioiden tavoittelusta eli vääristä arvoista. Jeesus sanoi viisaasti: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste tekevät tuhojaan ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen.” Ihmiset tavoittelevat katoavaista mammonaa ja ylellisyyttä luullen saavuttavansa niiden avulla onnen. Väärät arvot kumpuavat väärästä maailmankuvasta. Modernissa yhteiskunnassa rahan, tavaran ja omaisuuden tavoittelusta on tullut hyvin keskeistä. Suomalainen viisas filosofi Georg Henrik von Wright puhui, että postmoderni yhteiskunta kärsii arvotyhjiöstä. Arvotyhjiö täyttyy turhuudella ja rihkamalla.

Maailmankuva, valtahierarkiat… Kolmantena otan esille talouden tarkemmin, kun ahneudesta oli jo puhetta. Nykyinen talousjärjestelmä kuormittaa luontoa erittäin voimakkaasti ja tuhoaa ekosysteemeitä eli on ekologisesti kestämätöntä ja aiheuttaa köyhyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta eli on sosiaalisesti kestämätön. Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki vain kasvaa, samoin ilmastoa lämmittävä hiilijalanjälki. Olemme sotkeneet maapallon elämää ylläpitävät tärkeät mekanismit ilmastossa sekä veden, ilman ja aineiden kierroissa. Ekosysteemien häiriöt heijastuvat välittömästi myös ihmisyhteiskuntaan. Olemme riippuvaisia luonnon tarjoamista ekosysteemipalveluista. Näitä on esimerkiksi ilmaston säätely, fotosynteesi, biomassan tuotanto, puiden tarjoama ilmanpuhdistus, hiilen kierto, tulvien tasapainottaminen jne., mutta myös ruuantuotanto, energia, retkeily, luonnosta saatava tieteellinen tieto ja luontoharrastukset. Tuhoamalla luontoa tuhoamme oman hyvän elämämme perusedellytyksiä. Koko nykymuotoisen yhteiskunnan olemassaolo on vaakalaudalla. Maailmasta häviää joka päivä kymmeniä eläin- ja kasvilajeja. Metsät häviävät vauhdilla. Taannoin Australian metsäpaloissa hävisi yhtenä vuonna Belgian kokoinen metsäala. Syynä luontokatoon on liiallinen kulutus, liiallinen luonnonvarojen, ekosysteemipalveluiden, energian, metsien, veden, ruuan ym. kulutus. Ihminen käyttää esimerkiksi jopa puolet luonnon vuosittain tuottamasta biomassasta ja puolet maapallon pinta alasta on valjastettu ihmisen toimintaan. Muille lajeille, joita on noin 10-100 miljoonaa jää siis vain puolet maapallosta. Tämä ei ole oikein! Ongelma on myös, että ihminen saastuttaa ja hävittää luontoa suurelta osin tietämättömyyden ja tyhmyyden takia. Vaikka olisi tarjolla puhdasta teknologiaa, uusiutuvaa energiaa ja luomuviljelymenetelmiä, niin niitä ei joko haluta käyttää tottumuksen takia tai ei osata käyttää tai niistä ei tiedetä, vaikka moderni tiede ja perinteiset menetelmät ovat jo olemassa. Meillä on jo suurelta osin olemassa ratkaisut ilmastonmuutokseen ja ympäristökriisiin. Tietotaidon puute on iso ongelma. Siksi tarvitsemme lisää panostuksia tieteeseen, koulutukseen ja ennenkaikkea ympäristökasvatusta ja -valistusta. Usein ihmiset mielellään toimivat oikein, kun he tietävät miten toimia oikein. Kerran joku mies tuli väittämään minulle, että tuulivoimaa ei toimi Suomessa ja, että Suomessa on 3 MW tuulivoimaa, oikea luku on 2019 ollut noin 2,3 GW (2300MW) eli lähes 1000 kertaa enemmän, mitä mies väitti. Tämä kertoo, miten ihmisten tietämättömyys ympäristöasioista on iso ongelma. Tuulivoima on Suomessa paras tapa tuottaa sähköä. Moni myös luulee, ettei Suomessa aurinkoenergiaa voi saada. Tämä on valetta. Suomessa saa aurinkopaneelilla puolet siitä sähkömäärästä mitä Portugalissa eli aurinkovoima on Suomessa erittäin kannattavaa. Ympäristöön liittyvät myytit ja virheelliset käsitykset ovat ongelma ja hankaloittavat vihreää siirtymää.

Taloudesta vielä: kulutus on iso ongelma, mutta erityisesti se, että kulutus keskittyy pitkälti luksustuotteisiin ja ylellisyyteen. Maailman viljasta menee puolet lihakarjan rehuksi, mikä on täysin turhaa. Me pärjäisimme hyvin kasviproteiinilla, mitä saamme soijasta, linsseistä, pavuista, härkiksestä ym. Emme tarvitse lihaa. Kuten aiemmin kerroin lihantuotanto on myös täysin epäeettistä eläinten kannalta. On laskettu, että jos nautaa ruokitaan 10 kg:lla viljaa tai soijaa, se tuottaa 1 kg lihaa. Eli 9 kg menee hukkaan, sillä lihassa ja viljassa ja soijassa on suurin piirtein sama määrä energiaa. Järjetön hyötysuhde 1/10. Lihantuotanto on myös syypää ainakin kolmasosaan hiilipäästöistä. Lihan poistaminen ruokavaliosta on suurin ilmastoteko, minkä voit tehdä. Lihantuotanto myös tuhoaa globaalisti valtavasti metsiä ja aiheuttaa vesipulaa. Ylellisyystuotteisiin keskittyvä talous sai alkunsa jo muinaiskulttuureissa, mutta kiihtyi voimakkaasti Uuden ajan alussa eli 1500-luvulla. Löytöretket johtivat uusien resurssien löytämiseen ja globalisaatioon sekä kolonialismiin ja maailman dominointiin. Siirtomaat nähtiin lähinnä raaka-ainevarastoina. Luonto nähtiin hyödykkeinä ja tavaroina, joilla oli hintalappu. Afrikkaa alettiin esimerkiksi tyhjentää kullasta, timanteista, öljystä ja muista mineraaleista. Kaivokset ovat yksiä suurimpia ympäristön tuhoajia. Mitkä olivatkaan tuon ajan tärkeimpiä ja arvokkaimpia kauppatuotteita: kahvi, tee, kaakao, tupakka, banaani, mausteet, oopiumi, viini, puuvilla, norsunluu, kulta, timantit, marmori, kalliit väriaineet, tropiikin arvopuut… Kun katsoo listaa niin se on täynnä aikamoisia turhakkeita. Ei siinä ole perustarvikkeita puuvillaa lukuunottamatta. Ei ole riisi, vehnä, peruna, juutti, kala… Nuo ovat kaikki tuon ajan luksus ja ylellisyystuotteita. Ja nyt: iso ongelma on se, että talous keskittyy turhakkeiden, luksustuotteiden ja ylellisyyshyödykkeiden ympärille, ja sama pätee nykyaikaan: yhä edelleen maapallon BKT:sta suurin osa tulee ylellisyystuotteista, joita ihmiset tarvitsisivat oikeasti hyvin vähän ja usein ei ollenkaan. Norsunluuta kukaan ei tarvitse yhtään mihinkään. Kiinan uusrikkaat ostavat 90% maailman norsunluusta ja tämän takia norsut uhkaavat hävitä Afrikasta ja Intiasta salametsästyksen takia. Ihmiset havittelevat Pradaa, Chanelia, Hugo Bossia ja Applea… Turhuuksia. Kahvi- ja banaaniplantaasit tuhoavat Etelä-Amerikan ja Afrikan luontoa. Ihminen pärjää ilman banaania ja kahvia. En ole nyt kieltämässä näitä toki, vaan haluan kiinnittää huomiota, että tarvitseeko näitä kuluttaa sellaisia määriä. Lehdessä luki taannoin, että Suomen yleisin yksittäinen ostos kaupasta on banaani. Syön toki itsekin banaaneja, mutta harvemmin kuin kerran kuussa, ja AINA vain reilun kaupan luomubanaaneja. Juon kahvia, mutta yleensä pari-kolme kertaa kuussa reilun kaupan luomukahvia. Pointti on, että ihmiset kuluttavat liikaa ylellisyystuotteita ja tämän takia kulutus on liian korkealla tasolla. Jos haluaa olla ekologinen elämäntavaltaan, niin ei tarvitse luopua kaikesta pienestä luksuksesta, mutta on syytä tarkastella kulutusta kokonaisuutena. Aina voi myös kompensoida, jollain tavalla, jos jossain menee yli. Jos tykkäät juoda kahvia joka päivä, niin voit ryhtyä kasvissyöjäksi. Jos sinulla on iso telkkari, voit kierrättää kaiken. Jos sinulla on auto, voit ostaa tuulisähköä… Elämäntapa kokonaisuutena on se, mikä ratkaisee. Ylellisyystuotteista sanon vielä, että on myös useita yrityksiä, jotka ovat sitoutuneet kestävään kehitykseen, esimerkiksi Starbucks on maailman suurin reilun kaupan kahvin ostaja ja Ben & Jerry’s jäätelöissä kaikki raaka-aineet on reilun kaupan ja luomutuotteita. Monet luksusvastemerkit käyttävät luomupuuvillaa ja niillä on kestävän kehityksen ohjelmat. Moni kosmetiikkavalmistaja tekee eläinkokeetonta luonnonkosmetiikkaa. On myrkyttömiä pesuaineita… Se, että tuote on brändimerkki ei välttämättä tarkoita, että se olisi epäeettinen, usein voi olla päinvastoinkin. Moni yritys vapaaehtoisesti haluaa tuottaa ympäristöystävällisiä tuotteita ja tämä on ylernsä niille myös taloudellisesti kannattavaa. Ihmiset ovat nykyään usein hyvin ympäristötietoisia kuluttajia ja maksavat mielellään ylimääräisiä euroja eettisestä ja ekologisesta. Siirtyminen entistä enemmän tieto- ja palveluyhteiskuntaan on tärkeää. Elokuvaliput, urheilu, ravintolassa kasvisruuan nauttiminen, luomukahvilassa tai parturissa käynti, kirjan lainaaminen kirjastosta, ekologinen matkailu ja konsertissa käynti, kuluttavat luontoa paljon vähemmän, ovat pienempiä ekologiselta- ja hiilijalanjäljeltään kuin autojen, puhelimien, elektroniikan, vaatteiden ym. tavaran ja rihkaman haaliminen. Siirtymää tarvitaan materian kulutuksesta kohti palvelujen kulutukseen. Usein myös elämyksistä ja kokemuksista on paljon enemmän ja pidemmän iloa kuin tavaroista ja materiasta. Myös ihmisen luontosuhde tulisi asettaa kohdilleen, nähdä luonto arvokkaana, kauniina ja upeana ympäristönä joka tarjoaa iloa, elämyksiä ja harrastusmahdollisuuksia. Virkistystä, tietoa, puhdasta ilmaa ja vettä, huolenpitoa meistä. Olemme täysin luonnosta ja sen tarjoamista palveluista riippuvaisia. Kun luontosuhteemme on kunnossa, elämme sen kanssa tasapainossa ja harmoniassa.

Väärä maailmankuva, vääristyneet valtarakenteet ja vääränlainen talous. Tässä kolme suurinta syytä ympäristökriisiin ja maailman sosiaalisiin ongelmiin. Toiseus ja erilaisuuden torjuminen sekä viha. Vääristynyt luontosuhde. Turha kulutus. Raha ja vallanhimo, ahneus. Ylipäänsä tyhmyys ja typeryys. Nämä kaikki kumpuavat näistä kolmesta juurisyystä, joiden juurisyy on puolestaan tietämättömyys. Kun nyt tiedämme diagnoosin eli syyn ympäristökriisille ja sosiaalisille ongelmille, on helpompi etsiä ratkaisuja. Blogissani ja myös tässä kirjoituksessa niitä olen runsaasti esittänyt, joten en lähde nyt kovin pitkällisesti selventämään. Ratkaisut lyhykäisyydessään on toimia toisin kuin nämä syyt, mitä esitin. Jalo ja eettisesti toimiva ihminen on myötätuntoinen ja viisas, ei tyhmä, hän ei ahnehdi ja havittele rahaa, valtaa ja ylellistä elämää, vaan on nöyrä. Hän ei näe ihmisiä ja eläimiä sekä luontoa ”toisina” vaan ystävinä. Hän näkee luonnon kauniina ja arvokkaana ja ennenkaikkea hänen maailmankuvansa on eheä, oikea ja realistinen. Kun näkee maailman oikein, on helpompi muuttaa sitä paremmaksi, ja se on pikemminkin ehto sille. Jos näkee maailman väärin, ei osaa toimia oikein, vaikka olisi halu muuttaa maailmaa paremmaksi. Ihmiset ovat tehneet hirvittäviä virheitä kuvitellessaan tekevänsä oikein ja luovansa parempaa maailmaa.

Haluan korostaa, että en ajattele pessimistisesti, vaan päinvastoin optimistisesti: on selkeästi nähtävissä, että maailma on monessa suhteessa paljon parempi paikka kuin entisaikaan: ihmiset ovat terveempiä ja elävät pidempään, sodat ovat vähentyneet, demokratia, ihmisoikeudet ja tasa-arvo ovat paremmalla tolalla kuin koskaan aiemmin historiassa, uusiutuva energia yleistyy vauhdilla, uusia luonnonsuojelualueita perustetaan koko ajan, lajeja pelastetaan ja suojellaan, ilmastosopimuksia allekirjoitetaan… Agenda 2030- tavoitteet, jotka päätettiin New Yorkissa historiallisessa kokouksessa vuonna 2015 asettivat globaaleiksi tavoitteiksi mm. köyhyyden poistamisen, siirtymisen täysin uusiutuvaan energiaan, jäljellä olevien luonnonympäristöjen suojelemisen, kestävän maatalouden sekä puhtaan veden kaikille maailman ihmisille. Maailma kulkee kohti uutta ja parempaa aikaa ja valoisaa tulevaisuutta. 1700-luvulla alkanut valistus, 1900-luvulla alkanut ympäristöherääminen, tieteen kehitys, globaali ajattelu, inhimillinen ja ihmisoikeuksien sekä tasa-arvon kehitys, joiden puolesta niin monet ovat taistelleet ja myös kuolleet, unohtamatta ikiaikaista viisautta ja filosofiaa ja alkuperäiskansojen viisautta johtavat meitä kohti parempaa huomista ja onnellisempaa maailmaa. 🌍🌎🌏🌳🌲🌿🌻🦕🐆🦝🦁

”Emme voi valita aikaa, minkä saamme, mutta voimme valita, miten käytämme sen ajan, joka meille annetaan.” – Gandalf Harmaa

”Jos maailmanloppu tulisi huomenna, istuttaisin tänään omenapuun” -Martti Luther

Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.  – Muumipappa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: