Kapitalismin juuret ja reilu talous – reilussa pelissä kaikki voittavat

Bhopal, Intia 3.12.1984, Union Carbiden, jonka omistaja on yhdysvaltalainen yritysjätti Dow Chemicals, hyönteismyrkkytehtaalta pääsee lyhyessä ajassa valtavat määrät myrkyllistä metyylisosyanaattia ilmaan ja vesistöihin. 3500 ihmistä kuolee hirvittäviin myrkytysoireisiin, kymmeniä tuhansia vammautuu, myöhemmin vielä 50 000 paikallista kuolee metyyliisosyanaatin aiheuttamiin sairauksiin. Yhä edelleen ihmisiä sairastuu. Noin 570 000 ihmistä on sairastunut vuosien kuluessa onnettomuuden takia esimerkiksi syöpiin. Alueella syntyy epämuodostuneita lapsia. Bhopal on historian pahin teollisuusonnettomuus, joka on verrattavissa Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuteen.Tämä kuvaa miten kapitalistisen liiketoiminnan ulkoisvaikutukset putoavat usein traagisella tavalla köyhien ihmisten niskaan, varsinkin globaalissa etelässä. Kaivokset, tehtaat ja muu saastuttava toiminta sijoitetaan yleensä juuri köyhien ihmisten ja esimerkiksi aluperäiskansojen maille. Talouden ja keskiluokan kasvaessa ja lainsäädännön ja ihmisoikeuksien parantuessa lännessä, tämä tarkoittaa usein modernia kolonialismia, riiston ja sorron siirtymistä kehittyviin maihin. Tämä blogipostaukseni käsittelee reilua taloutta.

Nykyinen talousjärjestelmä ei ole reilu. Lapset kokoavat Kiinassa iPhoneja vaarallisissa oloissa, epäreilusti tuotettua kahvia myydään  rikkaisiin maihin plantaaseilta, kuten satoja vuosia on tehty, ensin työn tekivät orjat ja nykyään modernit palkkaorjat. Afrikassa absoluuttinen köyhyys paikoin kasvaa ja  ihmisiä kuolee nälkään ja suuryritykset saastuttavat säälimättä ihmisten elinympäristöä. Bhopalin kemikaalitehtaan onnettomuus vuonna 1984 ja esimerkiksi Royal Dutch Shellin öljynporaustoiminta Nigeriassa, mikä on johtanut miljoonien sairastumiseen hengitysilman pilaantumisen takia, kuvaavat selkeästi sitä, miten kapitalismin ulkoisvaikutukset koituvat usein ympäristön ja köyhien ihmisten maksettavaksi, usein hengellään ja terveydellään. Perinteisesti kaupankäynnissä on nähty kaksi osapuolta, myyjä ja ostaja, joista toinen antaa rahaa ja toinen tavaroita tai palvelua. Työntekijät puolestaan tekevät työtä ja saavat siitä rahallisen korvaukse. Kuitenkin on monia vaikutuksia, mitä liiketoiminta aiheuttaa luonnolle, työntekijöille ja yhteiskunnalle, jotka eivät näy perinteisessä talousmallissa, esimerkiksi ympäristötuhoja, köyhyyttä, konflikteja, sortoa ym. Kestävään toimintaan pyrkivä yritys ottaa nämä vaikutukset huomioon toiminnassaan ja pyrkii minimoimaan negatiiviset vaikutukset ja edistämään kestävää kehitystä. Kuitenkin monet yritykset, varsinkin monikansalliset suuryritykset, ovat ahneita ja pyrkivät vain maksimoimaan voittonsa ja hyödyn osakkeenomistajille. Yritys on usein vain kuin taloudellinen kone, joka pyrkii lähinnä vain saamaan voittoa omistajilleen, eikä investoi vapaaehtoisesti juuri mihinkään, mikä aiheuttaa ylimääräisiä kuluja. ”Lahjoitamme 1% voitoista lastensairaalalle” on sekin yleensä vain bisneksentekoa hyväntekeväisyyden varjolla.

Usein yritykset harrastavat räikeää viherpesua ja yrittävät nostaa yhteiskunnallista imagoaan tekopyhillä kampanjoilla. Nestlé on Sveitsiläinen elintarvikealan suuryritys. Se tuli kuuluisaksi mm. vialliseksi todetun ja Euroopassa myyntikieltoon joutuneen äidimaidonkorvike-erän myynnistä Afrikkaan. Nestlén pääjohtaja on haastattelussa todennut mm. että ”puhdas vesi ei ole ihmisoikeus” ja että ”Nestlélle on tavoiteltavaa omistaa kaikki maailman makeanvedenvarat”. Vastuullisuus on usein vain sanahelinää. Dokumentaristit kävivät tutkimassa Nestlén kouluprojektia Afrikassa ja lopputulos oli, ettei mitään koulua edes ollut.

Suomalainen Neste Oil on markkinoinut pitkään palmuöljypohjaista biodieseliä ympäristöystävällisenä ja ilmastoyställisenä vaihtoehtona. Palmuöljyn tuotanto on kuitenkin kaikkea muuta kuin ympäristöystävällistä. Ensinnäkin hiilipäästöt ovat jopa yli kaksikymmentäkertaiset tavalliseen maaölypohjaiseen dieseliin verrattuna. Tuotanto Borneolla ja Sumatralla sekä kuljetus Suomeen Indonesiasta vievät valtavasti polttoainetta. Palmuöljyn tuotanto tuhoaa sademetsiä valtaisalla nopeudella ja mm. oranki ja sumatransarvikuono ovat vaarassa hävitä kokonaan kymmenessä vuodessa. Neste Oilin alihankkijat ovat jopa maksaneet rikollisjoukkioille, jotta nämä polttavat metsää öljypalmuplantaasien tieltä. Talous- ja markkinamiehet kiinnostuvat eettisistä kysymyksistä usein vasta, kun saavat niiden kautta rahaa, ja tällöinkin usein vain esittävät välittävänsä etiikasta. Huomattava on, että on kuitenkin myös rehellisesti ja vastuullisesti toimivia yrityksiä, mutta ne ovat vähemmistö.

Karl Marx puhui luokkataistelusta, jossa olivat vastakkain ensin vapaat ja orjat, sitten aateliset ja maaorjat sekä työläiset ja porvarit. Nyt luokkataistelussa ovat vastakkain modernin kolonialismin kautta usein rikkaat länsimaissa ja kehitysmaiden köyhät ihmiset. Kiinasta on tullut valtava tehdas, jossa surkeissa oloissa valmistetaan suurin osa maailman tavaroista. Kehittyvät maat Afrikassa ja Aasiassa ovat länsimaiden silmissä raaka-aineiden varastoja. Lähi-Idästä saadaan öljyä maailmantalouden polttoaineeksi. Tähän liittyy räikeää sortoa ja myös sotilaallisia interventioita länsimaiden tahoilta. Eurooppalaiset valoittivat aikoinaan löytöretkien myötä koko maailman, Berliinin konferenssissa 1884 Euroopan rikkaat teollisuusmaat jakoivat Afrikan viivottimella. Pitkään 1500-luvulta lähtien Euroopan vaurauden taustalla oli orjakauppaan (varsinkin Afrikasta) ja plantaaseihin perustuva järjestelmä. Antiikin Rooman järjestelmä oli hyvin samankaltainen.

Plantaaseilla viljeltiin 1500-luvulta eteenpäin sen ajan luksustuotteita, kuten kahvia, tupakkaa, kaakaota ja sokeriruokoa. Siirtomaista saatiin myös jalokiviä, mausteita, väriaineita ja norsunluuta. Näiden ylellisyyshyödykkeiden kaupasta alkoi maailmankauppa ja myös kapitalismi. Maailman ensimmäisiä osakeyhtiöitä oli Itä-Intian kauppakompania, joka toi tavaraa Intiasta Britanniaan. Laivat ym. olivat iso investointi, johon tarvittiin suuria pääomia ja siksi useita rahoittajia, jotka saivat yhtiön omistuksesta osuutensa osakkeina. Max Weber teoksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki vuodelta 1905, esittää että kalvinistisen kristinuskon menestysteologia ja työetiikka sekä keskiajalla vallinneen köyhyysihanteen poistuminen olivat merkittäviä syitä kapitalismin synnylle. Skotlantilainen Adam Smith puolestaan loi laajan teorian, miten kapitalismi ja vapaa markkinatalous toimivat ja esitteli sen teoksessaan Kansojen varallisuus vuonna 1776. Moni ajatus oli itse asiassa jo hieman aiemmin esitetty suomalaisen Anders Chydeniuksen toimesta. Smith oletti, että ”näkymätön käsi” kysynnän ja tarjonnan kautta ohjaa markkinoita ja johtaa kansan vaurastumiseen.

Moni ei kuitenkaan tiedä, että Adam Smith oli ensisijassa moraalifilosofi, joka peräänkuulutti reilua ja oikeudenmukaista taloutta. Hän ei olisi kuuna päivänä hyväksynyt nykyisenkaltaista riistoa, sortoa, veronkiertoa ja epärehellisyyttä. Smith esitti, että kaupankäynnissä ja talouselämässä pitää olla tiukat ja reilut pelisäännö, jotka valtio laatii ja joita se valvoo. Uuslibertaristit, kuten Teekutsuliike, eivät ole ymmärtäneet Smithin teoriaa oikein. Oli kyseessä mikä vaan peli, kuten jalkapallo, niin tarvitaan yhteisesti määritetyt rajat, käsitteet, ”kieli” ja pelisäännöt, muuten päädytään täyteen kaaokseen, konflikteihin ja vahvimpien valtaan ja sitä kautta heikkojen sortoon. Tämä ei ole kenenkään etu. Näin myös taloudessa tarvitaan sääntöjä ja regulaatiota sekä kansainvälisiä sopimuksia. Smithin ajatus ei ollut täydellinen vapaus tehdä mitä vain, vaan selkeät säännöt ja reilu kaupankäynti. Yhteisillä säännöillä turvataan kaikkien oikeuksia, työntekijöiden, pääoman omistajien, kuluttajien, yhteiskunnan ja kolmansien osapuolien sekä luonnon hyvinvointia. Hyvä talousjärjestelmä perustuu kestävään kehitykseen, ekonomisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti ja pyrkii luomaan kestävää hyvinvointia ja onnellisuutta luontoa tuhoamatta.

Talouskasvulla on selvä yhteys energiantuotannon kasvuun. Fossiilisten polttoaineiden käyttöönoton myötä talous saatiin kasvamaan eksponentiaalisesti, tätä seurasivat mittavat ympäristötuhot ja luonnonvarojen liikakäyttö. Ekologinen fakta on, että jos esim. kotkapopulaation ravintotilanne paranee ja ne saavat sen myötä lisää energiaa, myös populaatio kasvaa. Sama koskee ihmistä. Kun energiantuotanto kasvaa, kasvavat myös talous ja väestö. Näiden ohella aina myös ympäristötuhot, ainakin tähän saakka. Uusiutuvan energian valjastaminen voi kuitenkin johtaa ennenäkemättömään irtikytkentään talouskasvun ja ympäristötuhojen välillä. Toinen merkittävä asia irtikytkennässä on tieto. Koulutus ja tieteellinen tieto mahdollistavat luonnonvarojen entistä viisaamman käytön ja puhtaamman teknologian. Nämä selittävät ns. Kutznets Curve -hypoteesia.

Voimme myös kyseenalaistaa sen, tarvitseeko talouden kasvaa, vai riittääkö vähempi, riittääkö hyvinvoivat ja onnelliset ihmiset ja resurssien oikeudenmukainen ja tasa-arvoisempi jakaminen? Yksi keino tässä olisi globaali perustulo ja perustulon ohella voisi olla myös perustili, josta voisi tarvittaessa nostaa rahaa esimerkiksi opiskellessa tai yritystä perustaessa. Näitä voidaan perustella sillä, että jokainen ihmisyksilö on arvokas ja myös ansaitsee osuuden tai osingon yhteiskunnan taloudellisesta tuotosta. Voidaan ajatella, että Maa-planeetta on yhteinen ja meillä on oikeus sen yhteisiin pääomiin ja resursseihin sekä niistä kertyviin tuloihin. Maapallon omistusoikeudet on kokonaan määriteltävä uudestaan, kuten Ronald Coasen talousteoriassa esitetään. Monet resurssit kuuluvat myös yhteisesti hallittavaksi, kuten Elinor Ostrom esittää. Näin ihmisillä olisi oikeus esimerkiksi puhtaaseen elinympäristöön, juomaveteen ja hengitysilmaan. Tämä estäisi uudet Bhopalin kaltaiset onnettomuudet ja muut suuryritysten aiheuttamat ympäristötuhot.

Talouskasvu tietää usein vain velan kasvua. Aina, kun painetaan rahaa, syntyy uutta velkaa keskuspankille. Talouskasvu on usein pelkkä illuusio, joka perustuu tuotannon ja ylellisyyshyödykkeiden myynnin kasvuun. Bruttokansantuote onkin huono kehityksen mittari, koska se ei ota huomioon ihmisoikeuksia, demokratiaa, taloudellista tasa-arvoa ym. Kehitys ja edistys eivät ole sama asia kuin kasvu. Dalai Lama on todennut: ”Talouden päämääränä tulee olla kaikkien onnellisuus, ei itsekäs voitontavoittelu.” Parasta kehitystä on se, että onnellisuus kasvaa ja luonto ja ihmiset voivat hyvin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: