Ecoblogi – A Blog by Daniel Elkama

Vuosi 1995 ei ole kaukana historiassa. Suomessa kuunneltiin Spice Girlsiä, 2Pacia ja Oasista. Lapset leikkivät Tamagocheilla ja pelasivat Play Stationilla. Windows -95 oli ilmestynyt. Neuvostoliitto oli kaatunut ja Suomi liittynyt EU:hun. Nykyiset nuoret aikuiset elivät lapsuuttaan. Euroopassa oli kuitenkin menossa verinen sota. Kroatia oli ollut muutamia vuosia aiemmin suosittu rantalomakohde. Kuitenkin nyt siellä ammuskeltiin kaikkialla ja panssarivaunut kulkivat kaduilla. Sama sen naapurimaissa, kuten Bosniassa. Yhdysvaltalainen filosofi Francis Fukuyama esitti 1992 ajatuksensa historian lopusta, demokratian, vapauden ja ihmisoikeuksien voitosta, kun Neuvostoliitto oli kaatunut 1991 ja Saksa yhdistynyt. Natsit ja kommunistit olivat hävinneet taistelunsa. Kroatian, Kosovon ja Bosnian sodat olivat ensimmäisiä merkkejä, ettei historia ollutkaan tullut määränpäähänsä. Käydessäni muutama vuosi sitten Dubrovnikissa, siellä oli yhä luodinreikiä joidenkin talojen seinissä, vaikka se onkin taas suosittu ja kaunis lomakohde.  Puistossa oli laitettu muistomerkiksi jalustalle kroatialainen panssariauto. Kroaatit olivat torjuneet aggressiivisen vihollisen Naton ja YK:n rauhanturvaajien avulla. Euroopassa ei oltu sodittu vuosikymmeniin. Nyt paha oli kuitenkin nostanut taas päätään. Serbit halusivat luoda imperiumin. 7.7.1995 kenraali Mladicin johtamat serbijoukot teloittimat säälimättä 8000 Bosnian muslimia, mukaanlukien lapsia, yhden päivän aikana Srebrenican kylässä.

Kun katsoo kartalta Balkania, se on suuri tilkkutäkki. Balkan on aina ollut kansojen sulatusuuni, jossa eri kulttuurit kohtaavat. Enimmäkseen nämä kulttuurit ovat eläneet rauhassa rinnakkain. Mikä sitten laukaisi nämä kriisit kansojen välillä, mukaanlukien I-maailmansota. Puhuttiin Balkanin ruutitynnyristä Itävalta-Unkarin hallitsemilla alueilla. Nationalismin aate ja kansalliskiihkoilu olivat voimistuneet. Itävallan arkkiherttuan murhan jälkeen 1914 Euroopassa syttyi tuhoisin sota kansojen välillä, mitä oli koskaan nähty. 10 miljoonaa ihmistä kuoli. Uskottiin, että tämä oli sota, joka lopettaa kaikki sodat. Syntyi Kansainliittokin. Toisin kuitenkin kävi ja I-maailmansoda tuli jäi salakavalasti kytemään. I-maailmansodasta revanssia kaipaava Hitler sytytti tuon tulen uudelleen ja nyt kuolleita oli toisessa maailmansodassa 50-80 miljoonaa. Suuri epävarmuus lienee pahiten kärsineen Kiinan uhrilukuun.

Srebrenican kohdalla kyse oli aseettomista siviileistä, viattomista ihmisistä ja kansanmurhasta. Mikä johti tällaiseen kauheaan ja järkyttävään julmuuteen? Balkania olivat usein hallineet muut, milloin Turkki milloin Itävalta-Unkari, ehkä siksi siellä nousi voimakasta nationalismia. Nationalismia syntyi erityisesti serbien keskuudessa. Lopulta serbit, jotka olivat entisen Jugoslavian alueen voimakkain kansa, sokaistuivat nationalismiata ja alkoivat haaveilla ortodoksisen uskon ja serbialaisen kansallisuuden yhdistämästä serbi-imperiumista. He pyrkivät raivaamaan kaikki muut kansat pois tieltään väkivalloin.

II-maailmansota päättyi 1945 ja sen tuhkasta syntyi YK. Kuin Kansainliitto olisi syntynyt feniks-linnun lailla tuhkasta. YK on edistänyt ihmisoikeuksia, pakolaisten ja maailman köyhien asiaa, rauhantyötä ja kestävää kehitystä. Ihmeellisen nopeasti maailma nousi raunioista. Tämä voidaan nähdä ihmiskunnan vahvana resilienssinä. Maailma oli vihan sokaisema ja tuhon partaalla, mutta pian se nousi uudelleen pystyyn ja yhteistyöhön. Nopeasti entisissä vihollismaissa ajettiin Volkswageneilla ja Länsi-Berliinissä syötiin hampurilaisia. Kriisistä, jossa maailma oli nousi uusi globaalimpi maailma. Globalisaatiossa voidaan nähdä olevan paljon huonoa, silloin kun se on toteutettu väärin, kolonialismia, länsimaiseen (tai muuhun) kulttuuriin pakottamista, oman kulttuurin köyhtymistä ja ahneiden monikansallisten suuryritysten riistoa. Kuitenkin silloin, kun puhutaan rauhantyöstä, ihmisoikeuksien edistämisestä, kansainvälisestä yhteistyöstä, yhteisten pelisääntöjen luomisesta, globaalista vastuusta ja maailman köyhien auttamisesta, ilmastotyöstä, luonnonsuojelusta, kestävästä kehityksestä… Silloin puhutaan hyvästä globalisaatiosta. Globalisaatiolla on varjopuolensa, mutta nämä globalisaation tuomat ongelmat, kuten ahneiden monikansallisten suuryritysten valta ja niiden harjoittama uuskolonialismi ja ympäristön tuhoaminen, on tehty ratkaistavaksi. Viime vuosikymmeninä onkin saatu isoja edistysakeleita tuho- ja riistokapitalismin taltuttamiseksi, ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen edistämiseksi ja yhteisten pelisääntöjen luomiseksi. Nykyään ”pahikset” haastetaan oikeuteen ja epäoikeudenmukaiset hallitsijat joutuvat usein vastuuseen teoistaan.

Historia toistaa itseään, usein sanotaan. Tämä usein pitääkin paikkansa. 2022 Venäjä aloitti aggressiivisen kolonialistisen hyökkäyksensä Ukrainaan. Nyt käytiin viimeistä Neuvostoliiton hajoamiseen liittyvää sotaa. Butchassa tehtiin samanlainen kansanmurha kuin Srebrenicassa ja siviilejä ammuttiin kadun varteen, ehkä aivan tarkoituksella matkittiin serbejä. Putinin aikomus oli edetä syvälle Euroopan ytimeen ja tuhota Euroopan unioni, nykyinen Eurooppaa, jota Putin kutsuu Gayroopaksi. Putin väitti Ukrainan olevan täynnä natseja, vaikka Venäjän hallitus ja äärioikeistolainen politiikka itse muistuttaa natsi-Saksaa. Usein paha haukkuu uhriaan siksi, mikä hän itse on. Tämä on narsistinen projektio. Narsistinen projektio näkee uhrissaan omia ominaisuuksiaan. Venäjä ja Putin edustavat tässä sodassa absoluuttista pahuutta. Putin on Hitleriin verrattava hullu despootti. Putin kuvittelee olevansa ortodoksisen ja konservatiivin imperiumin ”suuri johtaja tai tšaari”, joka taistelee ”lännen” liberaalia, demokraattista yhteiskuntaa ja väitettyä rappiota vastaan. Rappiosta on Putinin mielestä merkkeinä mm. homoseksuaalisuus ja ympäristön suojelu. Putin todellisuudessa on suuruudenhullu, epäluuloinen, vainoharhainen ja psykoottinen hirmuhallitsija.

Aiemmin olen muutamassa blogitekstissä pohtinut äärioikeiston syntyä. Filosofi Hannah Arendt esittää kirjassaan Totalitarismin synty miten ihmisten erillisyys ja osattomuus antaa diktaattoreille mahdollisuuden nousta valtaan. Ihmiset ovat erillään paitsi vailla aitoa valtaa myös peloissaan. Talossa, jossa ei tunne naapureitaan ihmiset kokevat enemmän turvattomuutta kuin talossa, jossa kaikki tuntevat ja luottavat toisiinsa. Erillisyys synnyttää pelkoa, pelko vihaa ja viha aggressiota. Suuri jedifilosofi Yoda sanoo: ”Pelko, viha, aggressio. Tämä on polku pimeälle puolelle.” Vieraiden pelko on iskostunut ihmisiin osin evoluution kautta, kun pelättiin vieraita villieläimiä ja muiden ulkopuolisten ihmisten tuomia kulkutauteja. Itse asiassa suomen kielen kivikaudelta peräisin oleva sana terve on juuri sen ilmi tuomista, että ”olen terve, enkä vaarallinen.” Englannin kielen sana ”hi” juuret on sanassa ”health”. Nämä pelot ovat nykymaailmassa järjettömiä ja irrationaalista. Yhtä hullua alkukantaisuutta olisi pelätä karhun hyökkäävän kimppuun Lontoon keskustassa. Ihmiskuntaa vaivaa rakkauden puute ja ajattelu toiseudesta. Nähdään toiset ihmiset tai myös eläimet ja luonto ”toisina”, jotka ovat jollain tavalla huonompia, alempia, haitallisia ja vaarallisia. Tämä on pahimmillaan johtanut Srebrenican ja holokaustin kaltaisiin kansanmurhiin. Nämä eivät ole uusi ilmiö, vaan jo Tšingis Kaani aikanaan hävitti koko Bagdadin miljoonan ihmisen väestön. Ristiretkeläiset puolestaan tappoivat Jerusalemin ortodoksikristityt, juutalaiset ja muslimit. Muinaiset roomalaiset olivat erittäin julmia valloittamiensa alueiden väestölle ja usein heistä tehtiin orjia. Raamatussa kerrotaan kauheita tarinoita kuinka jonkun kaupungin koko väestö piti muka jumalan nimissä hävittää. Samaa jatkumoa ovat Srebrenica ja Butcha. Kauheinta on, että nämä natsit, kommunistit ja muut luulevat olevansa oikeassa ja hyvän puolella, vaikka he ovat täynnä pahuutta. Niin sokeita he ovat  Toiseuden ajattelu on ”me ja muut” -ajattelua, jota voidaan ymmärtää psykologian keinoin. Psykologia antaa myös avaimet toiseuden hälvenemiseen. Toiseuden muuri rikkoutuu vain ymmärryksen, empatian ja lähimmäisenrakkauden kautta. Intialainen filosofi Jiddu Krisnamurti puhui elämäntyönään, miten aatteet ja ismit sokaisevat ihmiset ja miten ymmärrys on tie valoon.

Rakkaus nousee sen näkemisestä, että toinen on tärkeä ja arvokas, arvostuksesta. Jos näkee toisen arvottomana, huonona ja alempana, rakkaus ei ole tietenkään mahdollista. Ihmisellä on kaksi isoa suhdetta, suhde luontoon ja suhde muihin ihmisiin. Jos suhde muihin ihmisiin on rikki, syntyvät sosiaaliset ongelmat, kuten köyhyys ja sodat. Jos suhde luontoon on rikki, syntyvät ekologiset ongelmat, ympäristöongelmat. Luontosuhde yleensä paranee ihmisen viettäessä aikaa luonnossa, samoin suhde muihin ihmisiin paranee muiden ihmisten seurauksena. Nähdään luonnon ja toisten ihmisten kauneus ja hyvyys. Nähdään että luonto ja muut ihmiset eivät ole vaarallisia. Ymmäretään toista. Erillisyys ruokkii ”toiseutta” ja toisten näkemistä huonona ja negatiivisessa valossa. Maailmassa on liian paljon vihaa ja liian vähän rakkautta. Rakkaus ja empatia ovat kuitenkin ainoa tie parempaan maailmaan.

Putinia, Hitleriä, Stalinia, Trumpia ja muita autoritaarisia johtajia, hirviöitä ja diktaattoreita on kaikkia yhdistänyt paitsi vallanhimo, ahneus ja viha myös itsevarma ajattelu toiseudesta. Heitä kaikkia on yhdistänyt sokea usko aatteeseen ja kuvitelma, että he ovat oikeassa ja maailma väärässä. He ovat kaikki halunneet tehdä maailmasta oman mielensä mukaisen ”utopian” vaikka ovat tuoneet maailmaan vain pahuutta ja kärsimystä. He ovat vastustaneet vapautta ja demokratiaa, koska ovat pitäneet niitä uhkana omille valtapyrkimyksilleen. Vapaus ja demokratia luovat jotain, mitä he eivät voi kontrolloida, jotain mikä tuhoaa heidän kuvitelmansa ”täydellisestä utopiasta”, joka on heidän haluamansa järjestyksen alainen. Fakta on, ettei kukaan voi täysin ja koko ajan hallita maailmaa. Elämän luonne on vapaus. Keinotekoisten rajojen luominen on vaarallista. Tämä ei tarkoita moraalia. Moraaliin ja etiikkaan pitääkin koko yhteiskunnan, lakien ja sääntöjen perustua. Diktaattorit ovat kuitenkin ajaneet ja edistäneet kaikkea muuta kuin moraalia. Hitler uskoi että jazzmusiikki on paheellista ja vaarallista ja mahtipontiset oopperat jaloa. Jazz joka soi ennen Berliinin kaduilla kiellettiin. Hän myös uskoi, että naisen tehtävä on olla koton, synnyttää lapsia ja tehdä kotitöitä. Tämmöinen ajattelu on erittäin vaarallista ja kaukana moraalista. Hitlerin kaltaiset keksivät itse keksimiään rajoja ja sääntöjä, jotka eivät perustu aitoon moraaliin vaan keksittyihin, sokeisiin kuvitelmiin oikeasta ja väärästä. Jeesus kritisoi aikanaan voimakkaasti fariseuksia itse keksimine  sääntöineen ja perinnekäsityksineen. Pahat ihmiset luulevat näkevänsä vaikka eivät näe ja ovat sokeita. Usein sokeat taluttavat sokeiden joukkoa ja kaikki putoavat kaivoon. Näin kävi natsi-Saksalle. Hitler tuhosi kokonaisen kansakunnan hulluudellaan. Stalin kuvitteli olevansa sankari ja ”teräsmies” ja murhasi kymmeniä miljoonia omia kansalaisiaan vainoharhaisena.

Vapaus johtaa onnellisuuteen. Vapaus ei tarkoita, että meidän tulisi saada olla tyhmiä ja tehdä typeriä asioita. Vapaus antaa meille mahdollisuuden löytää aito, onnellinen elämä, jossa olemme aidosti valinneet ja löytäneet moraalin. Olemme sitoutuneet moraaliin omasta halusta. Ilman vapautta ei ole aitoa rakkautta. Liberalismi ei tarkoita sitä, että haluaisimme saada maailman sekasortoon. Itse asiassa, kun katsotaan politiikkaa vaikka Amerikassa (jossa näkyy ehkä selvimmin), konservatiivit eivät halua juurikaan sääntöjä ja moraalin seuraamista. He haluavat muutamaa sääntöä, kuten homoseksuaalisuuden kieltoa ja perinteistä perhekäsitystä. Sen sijaan juuri liberaalit haluavat oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja sääntöjä, jotka turvaavat kaikkien hyvinvoinnin ja onnellisen elämän. Konservatiivit usein haluavat vain säilyttää vain sen, mitä on ollut, oli se kuinka typerää tai turhaa tahansa. Todellisuudessa on asioita, joita on hyvä säilyttää ja on asioita, joita tulee muuttaa. Muutos on ollut aina ja niin yhteiskunnan tuleekin muuttua, kunnes saavutamme sen mitä Fukuyama tai filosofit kutsuisivat historian lopuksi. Utopian likiarvo on olemassa, mutta sen saavuttaminen on hidasta ja vaikeaa. Uudet sukupolvet ovat usein edellisiä parempia ja inhimillinen kehitys kulkee eteenpäin.

Konservatiivisuutta on aina ollut. Kuninkaat, aateliset, papisto ym. pyrkivät säilyttämään asemansa. Trumpin kaltainen fundamentalismi ja oikeistokonservatismi, joka verhoutuu kristinuskoon, on verrattavissa Iranin naisia ja vähemmistöjä sortavaan patriarkaattiin. Trump ei ole yhtään parempi, vaikka väittää itseään kristityksi ja puolijumalaksi. Feminismi on hieno aate, samoin kansalaisoikeusliike, ympäristöliike ja Pride… Aatteet, jotka perustuvat rakkauteen, tasa-arvoon ja empatiaan luovat parempaa maailmaa. John Newton on kuuluisa kristillisestä hymnistään Amazing Grace. Hän oli orjalaivalla töissä, mutta uskoon tullessaan hän katui syvästi ja alkoi auttaa orjia. Miten upeaa oli kuulla Amerikan ensimmäisen mustan presidentin Barack Obaman laulavan Newtonin hymniä kirkossa.

Modernin konservatismin ja äärioikeiston juuret ovat erityisesti 1500-luvun antiliberalismissa. Kun Luther, Calvin ja muut uskonpuhdistajat julistivat sanomaa aidosta uskosta ja moraalin mukaisesta elämästä, lähetti paavi armeijansa kukistamaan nämä ”kapinalliset”. Vastauskonpuhdistusta kannattavat tahot halusivat palauttaa paavin, kuninkaiden ja aateliston vallan. 1700-luvulla Locke, Rousseau ja muut valistusajattelijat halusivat luoda vapauden, veljeyden (solidaarisuuden) ja tasa-arvon, kuten myös demokratian, ihmisoikeuksien, tieteen ja järjen periaatteille perustuvan yhteiskunnan. Adam Smith halusi edistää vapauta ja eettisiä markkinoita. Sivistyksen ja valistuksen liekki onkin halki vuosisatojen johdattanut ihmiskuntaa kohti valoa. Antiliberaalit tahot hyökkäsivät voimalla valistusta ja vapaita markkinoita vastaan. Taistelu on ollut voimakasta siitä lähtien. Hitler joskus totesi jatkavansa paavien aloittamaa työtä. En kritisoi tässä nykyistä katolista kirkkoa, se on tyystin erilainen kuin keskiajalla ja silloinkin kirkossa oli monia viisaita. Itse asiassa protestantismi muuttui itsekin usein antiliberaaliksi, tästä esimerkkinä ovat noitavainot ja ahdasmieliset konservatiivit protestanttisten kirkkojen piirissä. Joissakin protestanttisissa maissa jopa tanssiminen ja kortinpeluu oli kielletty ”paheellisina”. Nykyinen paavi Franciscus on puhunut paljon ihmisoikeuksien ja ympäristön puolesta. Hän on aivan erilainen kuin edeltäjänsä.

Konservatiivit kannattavat hierarkioita, vahvojen oikeuksia ja vastustavat tasa-arvoa ja sitä kautta he vastustavat ajatusta kaikkien oikeudesta onnelliseen elämään. Kaikilla ihmisillä tulisi kuitenkin olla oikeus onnelliseen elämään. Miten surullista on, että monissa lapsiperheissä ei ole varaa viettää joulua, eivätkä lapset saa yhtään joululahjaa. Miten surullista on yksinäinen vanhus, joka ei saa ostettua edes tärkeää lääkettä. YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa todetaan: ”Kaikki ihmiset syntyvät tasa-arvoisiksi oikeuksiltaan ja velvollisuuksiltaan”. Jokaisella ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen ja hyvään elämään. Ei ainoastaan siihen, että hänen perustarpeensa tyydytetään, vaan kokonaisvaltaisesti onnelliseen elämään. Tämä ei nykymaailmassa valitettavasti toteudu. Maailmassa on monta miljardia köyhää ja noin miljardi ihmistä elää noin 1-2 dollarilla päivässä. Se, että maailman ihmisten tulee olla tasa-arvoisia on helposti perusteltavissa filosofialla, kuten aiemmista kirjoituksistani löytyy. Se, että olemme tietoisia ja tuntevia olentoja, tekee sen, että meillä on intressejä ja oikeuksia, sen että olemme kaikki arvokkaita. Tähän tulee lukea myös eläimet ja kasvit. Eläimille aiheutetaan tehotuotannossa hirveää kärsimystä, tietoisille ja tunteville ollennoille, jotka ovat viattomia ja vieläpä täysin puolustuskyvyttömiä. Meillä on vastuu itsestämme ja toisistamme. Kuka vaan meistä olisi voinut syntyä köyhäksi afrikkalaiseksi tai linnuksi tai hiireksi. Luodaan sellainen maailma, jossa kaikilla on hyvä olla riippumatta siihen, minne ja mihin rooliin synnymme. Elämä myös palkitsee meidät siitä, kun teemme hyvää. Karman laki ja se, että hyvä seuraa niitä jotka tekevät hyvää ovat totta. Elämä ei palkitse meitä yleensä kullalla ja maineella ym. vaan onnella.