Ecoblogi – A Blog by Daniel Elkama

Tein tänä kesänä jännittävän matkan halki arktisen Fennoskandian. Vietin 8 päivää Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisimmissa osissa Lapissa seikkaillen. Seikkailuni arktisella alueella alkoi Vantaalta, jossa nousin yöllä Rovaniemen junaan. Rovaniemelle saavuin seuraavana aamuna ja sieltä jatkoin Kilpisjärvelle bussilla. Perillä olin iltapäivällä. Kilpisjärvi on Suomen kauneimpia maisemia. Järvi rajoittuu Suomen puolella Saana- ja Malla-tuntureihin sekä Ruotsin tuntureihin. Kilpisjärvi on jäänne muinaisesta vuoristojäätiköstä. Vesi oli ihanan raikasta, kun pääsin uimaan siinä. Kilpisjärven alue on hyvin karua, kuitenkin tunturikoivulehdot, jotka menestyvät alueen suojaisilla kalkkialueilla, ovat oikein vehreitä. Saana- ja Malla-tuntureilla on kaikkia Suomen arktisen alueen kukkakasveja, kuten lapinvuokkoja ja sinirikkoja.

Oma TOP-3 Suomen maisemista on 1) Kilpisjärvi 2) Koli 3) Päijänteen kansallispuisto. Kaikissa olen vaeltanut useamman päivän vaelluksen. Kaikki ne ovat myös geologisesti ja maantieteellisesti erikoisia kohteita.

Muistan kuinka lukion maantieteen opettajamme kehui, että Suomi on eksoottisimpia ja kiehtovimpia kohteita maantieteilijöille ja geologeille. Suomessa on suuri geodiversiteetti eli kivien, kivilajien, mineraalien ja maanpinnanmuotojen monimuotoisuus, joka on syntynyt endogeenisten prosessien ja eksogeenisten prosessien (eroosio, rapautuminen) seurauksena. Jääkausi jätti Suomeen valtavasti jälkiä, harjuja, hiidenkirnuja, siirtolohkareita, dyynejä, järviä… Suomessa on ollut muinoin myös tulivuoria, meillä on meteoriittikraatereita ja meteorin iskussa syntyneitä kiviä ja timantteja. Meillä on myös kultaa ja muinaisia vuoria, jotka ovat hioutuneet tuntureiksi miljoonien vuosien aikana. Kilpisjärven alue on muinaisen jäätikön akkumulaatioalue ja U-laakso, jotka kuuluvat Skandien vuoristoon. Koli on muinaisvuori ja Päijänteen läpi kulkee kaunis harjusaarten ketju.

Geodiversiteetilla on yhteys elävän luonnon monimuotoisuuteen. Eroosio, rapautuminen ja endogeeniset prosessit luovat moninaisen geologisen tilkkutäkin, jonka päälle rakentuu elävän luonnon tilkkutäkki, nämä luonnonvoimat luovat useita erilaisia maaperätyyppejä ja maanpinnanmuotoja, joihin syntyy omaleimainen eläinlajisto ja kasvisto eli erilaisia biotooppeja ja luontotyyppejä. Dyyneillä, harjuilla ja puronvarsilla on aivan omanlaisensa kasvi- ja eläinlajistonsa. Suomen luonnon monimuotoisuuden pohjana on siis isolta osin geodiversiteetti. Retkelläni pohjoisessa tuli eteen valtava määrä erilaisia pinnanmuotoja ja geologisia muodostumia. Tutkin innolla luonnonpuistoissa ja muualla kiviä, kasveja ja eläimiä.

Vaelsin Kilpisjärvellä ensin Saana-tunturin eteläpuolella ja sitten sen huipulle pohjoisesta yhteensä noin 7 km. Nousu huipulle oli yllättävän jyrkkä ja vaativa noin 550 m Kilpisjärven pinnasta, merenpinnasta noin 1050 m. Huipulla alkoi kova myrsky. Tuntureilla sää vaihtelee yllättäen. Menin suojaan tunturin alarinteellä olevaan kotaan, jossa vietin yön. Aamulla sää oli oikein kirkas ja hyvä ja jatkoin alas rinnettä ja siirryin Mallan luonnonpuistoon vaeltamaan. Malla on äärimmäisen tiukasti suojeltu luonnonpuisto, jossa saa kulkea vain merkittyä reittiä. Luonnosta ei siellä saa ottaa mitään mukaan kuin muistoja ja valokuvia. Mallan vaellusreitti kulkee ensin ja lopuksi tunturikoivulehdossa ja keskellä on hyvin karua tunturiylänköä. Nousua on noin 300-400 m Kilpisjärven pinnasta. Paikoin kuljetaan kivikoissa ja jyrkänteiden reunoilla. Matkaa Mallan reitin lähtöpaikasta Kolmen valtakunnan rajapyykille on noin 15 km. Vaelsin tämän yhdessä päivässä ja leiriinnyin telttaan lähelle rajapyykkiä.

Upeimpia nähtävyyksiä Mallan luonnonpuistossa ovat Iso- ja Pikku-Malla -tunturit sekä Suomen korkein vesiputous Kitsiputous, jonka korkeus on 118 m. Kävin suihkussa vesiputouksen juurella. Kitsiputouksen juurella oli saniaisia ja kukkia kasvava mikroilmaston luoma puronvarsilehto. Mallassa on mielenkiintoisia kasveja ja eläimiä ja biotooppeja. Vastaan Saanalla ja Mallassa tuli esimerkiksi piekanoja, sinirintoja, sopuleita, päästäisiä ja poroja sekä kauniita kukkia, kuten sinirikkoja ja vilukkoja. Eniten tunturiylängöllä kasvaa jäkäliä, variksenmarjaa ja vaivaiskoivuja.

Seuraavana aamuna jatkoin rajapyykiltä 3 km Ruotsin puolella Kilpisjärven rantaan, josta pääsi Malla-laivalla takaisin Kilpisjärven kylälle. Laivamatka kesti puoli tuntia ja maisemat olivat upeita.

Seuraavana päivänä lähdin Kilpisjärven kylältä kohti Tromssaa Norjaa. Matkaa noin 250 km. Luonto muuttuu heti Norjan rajalla entistä jylhemmäksi. On valtavia vuoria, jäätiköitä, vuonoja ja rotkoja. Norjan vuorilla kasvaa myös havupuita, lähinnä mäntyjä. Kun tullaan Jäämeren rannalle, on siellä vihreää ja koivikoita ja ilmasto Golfvirran takia leutoa. Yöllä ja päivällä on noin 15 astetta lämpöä. Tromssassa hienoin kokemus on Fjelhaisen eli kaapelihissi, joka menee vuorelle noin 450 m korkeuteen, josta huikeat näkymät. Tromssan saari ja sitä ympäröivät vuoret ovat upeita. Tromssassa on hyvä leirintäalue (jossa leiriinnyin yhden yön) ja hieno ranta arktinen hiekkaranta Telegrafissa, jossa kävin uimassa Jäämeressä ja myöskin leiriinnyin. Tromssassa on myös kaunis vanhakaupunki ja värikkäitä nättejä puutaloja.

Vietettyäni kaksi yötä Tromssassa, lähdin bussilla Narvikiin noin 250 km matkan. Narvik on kaunis kaupunki vuonon rannalla. Erityisen kaunis on pieni ranta vuonon luona, läheisellä vuorella on myös kaunis näköalapaikka. Narvikista näkyy Lofoottien saarille. Narvikissa majoittauduin oikein mukavaan hotelliin. Narvikista lähdin seuraavana päivänä junalla kohti Luulajaa Ruotsissa vanhalla arktisella junalla, joka menee Skandien vuoriston yli. Luulajassa vietetyn hotelliyön jälkeen jatkoin Tornioon ja sieltä yöjunalla kotiin Vantaalle.

Arktinen luonto on karua ankaran ilmaston takia, mutta yllättävän monimuotoista. Monet kukkakasvit ovat evoluution myötä kehittyneet erityisen kauniiksi, jotta pölyttäjähyönteiset löytäisivät ne. Arktinen luonto on kylmän ilmaston vuoksi enimmäkseen vailla ihmisasutusta ja esimerkiksi Suomessa siellä on maamme viimeisimmät koskemattomat erämaat. Arktiksella on oma harvinainen eläin- ja kasvilajistonsa, joka on vaarassa hävitä ilmastonmuutoksen myötä. Biodiversiteetti on alueella karuista oloista huolimatta ja osin niiden ansiosta runsas. Arktis ei ole siis vain kiveä ja jäätä, vaan siellä on puita kukkia ja laululintuja. Omanlaiset olosuhteet (ilmasto, geologia ym.), ovat luoneet omanlaisen ja ainutlaatuisen lajistonsa. On todella sääli, jos tämä luonto menetetään. Pari vuotta sitten vaelsin Saariselän tuntureilla pohjoisessa Itä-Lapissa, ja siellä nousin Kiilopää-tunturin huipulle. Paikalla kasvaa endeeminen kiilopäänkoivu, joka luikertelee maassa kuin käärme. Sitä ei kasva missään muualla maailmassa kuin tuolla yhdellä Suomen tunturilla. Arktinen luonto on herkkä ja pienikin muutos voisi hävittää kiilopäänkoivun kaltaisen ainutlaatuisen lajin. Ainoat keinot pelastaa arktinen luonto, ovat lasjat suojelualueet, lajien rauhoittaminen ja kunnianhimoinen ilmastotyö. Meillä ei ole varaa menettää tätä upeaa ja ainutlaatuista luontoa.