Ecoblogi – A Blog by Daniel Elkama

Usein maailmassa ovat taistelleet kaksi voimaa: liberalismi ja konservatismi. Konservatismi pyrkii säilyttämään menneen maailman epätasa-arvoiset omistusoikeudet, valtarakennelmat ja hierarkiat, usein kynsin hampain ja väkivallalla. Konservatismi ei myönnä ihmisten yhtäläistä arvoa ja vastuuta yhteisestä hyvästä. Liberalismi taas on halunnut vapauttaa ihmiskunnan orjuuden ikeestä, ja luoda demokraattisen ja vapaan maailman. Liberalismia ovat edistäneet varsinkin aktivistit ja ajattelijat, tiedemiehet ja taiteilijat, usein henkensä kaupalla. Liberalismi perustuu ennen kaikkea filosofiaan, antiikin Kreikassa syntyneeseen demokratiaan ja 1700-luvun valistukseen. Usein myös Lännessä kristityt liikkeet ovat edistäneet tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Konservatismi taas perustuu vanhan maailmanjärjestyksen kuninkaisiin, aatelisiin ja uskontoihin. Konservatismin ja sen harjoittaman sorron, orjuuden, sotien ja hierarkioiden juuret ovat muinaisessa Babylonissa ja muissa ns. varhaisissa imperiumeissa, joissa oli sortava yläluokka ja kärsivä alaluokka. Ennen tätä ihmiset elivät kylissä, yleensä tasa-arvoisina. Kaikki alkoi kylistä, toivon mukaan vielä palaamme niihin (tämä siis vertauskuvallisesti, ymmärrät, mitä tarkoitan luettuasi tämän kirjoituksen). Usein liberalismin kanssa käsi kädessä on kulkenut sosialismi, joka nyt modernina aikana käsitetään usein merkitykseltään väärin.

Sosialismi on laaja käsite, joka pohjimmiltaan tarkoittaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa ajavaa liikettä, kuten työväenliike, feminismi ja vihreä liike. Aluksi sosialismi keskittyi erityisesti ihmisoikeuksien ajamiseen, myöhemmin mukaan tulivat myös muut lajit ja luonto. Orjien vapautus, mustien kansalaisoikeusliike, naisasialiike, Pride ja vihreä liike ovat kaikki samaa jatkumoa. Karl Marx ei siis keksinyt sosialismia, eikä itse asiassa kommunismiakaan. Hän julkaisi Saksan työväenliikkeen toimeksiantona Kommunistisen puoleen manifestin, Euroopan ”hulluna vuotena” 1848, jolloin oli lukuisia vallankumouksia. Työväenliike oli syntynyt jo 1700-luvun lopussa. On virhe yhdistää sosialismi kommunismiin. (tosin siinä yhteydessä kun puhutaan Marxin määritelmän mukaisesta sosialismista, tämä on ok) Englanninkielisen Wikipedian määritelmän mukaan sosialismi on monen aatteen spektri, joka pyrkii mahdollisimman suureen tuotannon tekijöiden, kuten luonnonvarat, metsät, vesi, viljelymaa, yhteisölliseen omistukseen. Tämä ei ole sama kuin kommunismi. On sosialismia, jossa siihen integroidaan markkinataloutta ja yksityisomistusta, esimerkiksi sosialidemokratia. Useissa maissa on sosialistisia valtapuolueita, kuten Englannin Labour ja Ranskan Parti socialiste.  1800-luvulla työläiset elivät ja työskentelivät kasvavan teollisuuden tarpeisiin todella kurjissa oloissa nälkäpalkalla globaalisti. He korvasivat globaalissa taloudessa aiemmin käytetyt orjat, joita tuotiin etenkin Afrikasta Amerikan mantereelle plantaaseille, joihin kapitalismi pitkään perustui. Työläisten huonojen olojen takia jopa ihmisten elinajanodote laski Euroopassa paljon. Ymmärrettävää oli että työläiset nousivat kapinaan tai ajamaan oikeuksiaan, varsinkin Euroopassa.

Itse asiassa kaikissa Euroopan maissa, varsinkin Pohjoismaissa, on nykyään sekä sosialismia että kapitalismia, modernit valtiot ovat sekoitus molempia: esimerkiksi on minimipalkat, työläisten oikeudet, valtion omistamia yhtiöitä, valtiolla ja kunnilla on kaavoitusmonopoli, maa ja luonto ovat lähtökohtasesti yhteistä, vesi on kunnallisessa omistuksessa. Hyvinvointivaltion piirteet ovat pitkäjänteisen, vuosisatoja kestäneen työn ja sosialistisen liikkeen ansiota. Ilman sosialismia ei olisi minimipalkkoja, enimmäistyöaikoja tai viikonloppuvapaata.  Kommunismi on yksi sosialismin suuntaus, joka ei ole toiminut. Kommunismi uhkasi liberaalin demokratia olemassaoloa kylmän sodan aikana. Kommunistisissa maissa eli jopa enemmän ihmisiä kuin vapaassa Lännessä. Neuvostoliiton, Kiina ym. kommunismi ei edustanut aitoa sosialismia, siinä yksilö ei olut enää arvokas, vaan vähämerkityksinen osa nationalistisessa, yhteiskunnallisessa koneistossa, joka palveli lopulta eliittiä. Näky yhteiskunnasta koneena ja voimakas nationalismi johti lopulta II maailmansotaan ja puolivuosisataiseen kylmään sotaan. Kommunismi on vain toisenlainen sortava Babylon, joka muistuttaa tätä ensimmäistä. Usein sosialismin nykyään huono maine johtuu siitä, että se sekoitetaan kommunismiin, Marxin rinnastaessa käsitteet. Raaka kapitalismi ja Neuvostoliiton tyylinen kommunismi näkevät molemmat ihmisen pelkkänä koneen osana, yhteiskunnan rattaana.

”Vapaus, veljeys ja tasa-arvo!” Näihin Ranskan vallankumouksen sanoihin tiivistyy sosialismin tavoitteet. Jo keskiajalla oli ammattikiltoja edistämässä työläisten oikeuksia ja Ateenan demkratiaa Antiikin Kreikassa voidaan pitää sosialismin edelläkävijänä. 1789 alkanut Ranskan vallankumous pyrki edistämään Valistuksen ajan ihanteita demokratian ja tieteen hallitsemasta liberaalista ja tasa-arvoisesta maailmasta. Samoin Yhdysvaltain itsenäistyminen 1776 ja sen perustuslaki luotiin valistuksen arvopohjalta. Valistus lähti liikkeelle 1600-luvun Britannian filosofeilta, kuten John Lockelta ja ne levisivät pubeissa ja kun ne kiellettiin, kahviloissa. Britsnniasta sai alkunsa myös kapitalismi, kun plantaasien ja kauppalaivojen hankkimiseen tarvittiin useita osakkaita. Tavallaan tämäkin edisti vallan hajoamista, kun aiemmin omistus keskittyi vielä harvemmille, lähinnä aatelisille ja papistolle. Vallan leviäminen porvareille lisäai siis demokratiaa. Tosin suuri osa kansasta eli yhä köyhyydessä ja nälässä, ja kapitalismi usei sorti köyhiä. 1700-luvulla Valistus kukoisti Ranskassa, jossa oli sellaisia sosialistisia ajattelijoita kuin Voltaire ja Rousseau, ja tämä johti lopulta Ranskan suureen vallankumoukseen 1789-1803. Napoleonin oltua vallassa kymmenisen vuotta, valankumousten sarja jatkui vuosikymmenet jälkijäristysten tavoin pitkälle 1800-luvulle linkittyen suoraan sosialismiin ja myös Marxiin. Ranskan vallankumouksessa tapahtui paljon julmuuksia, verenvuodatusta ja monia ylilyöntejä. Hetken jopa Robespierre niminen poliitikko julisti diktatuurin, päätyen lopulta itsekin giljotiiniin. Kuitenkin voidaan sanoa, että ilman Ranskan vallankumousta ei olisi nykyistä demokraattista Eurooppaa. Ranskan vallankumouksesta alkanut sosialismin aalto kulki läpi Euroopan vapauttaen sen aateliston, papiston ja porvariston vallasta. 1900-luvun alussa Eurooppa oli jo hyvin demokraattinen. Se oli vaatinut pitkää taistelua, eikä taistelu ole vieläkään loppunut. Sukupolvi toisensa jälkeen on edistänyt parempaa maailmaa, jopa henkensä kaupalla. Maailma ei kuitenkaan ole vieläkään valmis. Martin Luther King totesi: ”I have a dream.” Ensin jotkut unelmoivat paremmasta maailmasta, sitten jotkut taistelevat sen puolesta.  Enkä puhu nyt aseellisesta taistelusta, vaan työstä ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja vapauden eteen. Usein puhutaan aktivismista. Aktivistit ovat paremman maailman edelläkävijöitä ja pioneereja.

Ranskan vallankumouksessa tehtiin ensikertaa 17 kohtaimen Ihmisoikeuksien julistus, jossa julistettiin mm. sanan, uskonnon ja mielipiteen vapautta, yhtäläisyyttä oikeuden edessä ja jokaisen yhtäläistä ihmisarvoa. Tämän innoitus johti lopulta 1948 YK:ssa Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. YK on maailmanhistorian hienoimpia projekteja, joka nousi II maailmansodan tuhkasta. Suurvaltojen nationalismi, siirtomaakilpailu, aatteiden taisto ja maailmanvallan tavoittelu, johti kahteen maailmansotaan, joiden jälkeen syntyi globaali sääntöihin, yhteistyöhön, demokratiaan, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin pohjautuva maailmanjärjestys. Kilpailu vaihtui yhteistyöhön ja pyrkimykseen luoda yksi yhtenäinen maailma. YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus perustui filosofiseen etiikkaan ja koko ihmiskunnan yhteisiin arvoihin. Keskiössä oli mittaamattoman arvokas yksilö.

Jo 1798 preussilainen valistusfilosofi ja yleismaailmallisen moraalin puolestapuhuja Immanuel Kant julkaisi teoksensa Ikuiseen rauhaan. Siinä hän esittää, että koko maailman tulisi yhdistyä ja integroitua yhden globaalin organisaation ja hallituksen alaisuuteen. Näin sodat ja konfliktit loppuisivat ja se suunnaton määrä resursseja, joka nyt käytetään sotimiseen, suunnattaisiinkin luovuuteen ja köyhien auttamiseen. Tämä oli täysin YK:n esikuva ja hyvin esitti sen toimintaperiaatteet. YK:ssa sovitaan yhteisistä tavoitteista, säännöistä ja suuntaviivoista. YK:n sopimukset menevät kansallisten, usein epäoikeudenmukaisten, lakien edelle. YK on nyt suurin kehitysavun ja humanitaarisen avun antaja. YK edistää rauhaa, demokratiaa, vapautta, ihmisoikeuksia ja reilua kauppaa globaalilla tasolla. Nyt erityisesti myös luonnonsuojelua ja ilmastotyötä. Pariisin ilmastosopimus, Montrealin biodiversiteettisopimus ja Agenda2030 -globaalit kestävän kehityksen tavoitteet, ovat erinomaisia ja maapallon hyvän tulevaisuuden kannalta välttämättömiä instituutioita, ja ne ovat kaikki YK:n ansiota. Agenda2030 on parhaimpia toimintakaavoja maailmalle. Siinä on määritelty 17 globaalia tavoitetta, mukaanlukien köyhyyden ja nälän poistaminen, puhdas vesi, sanitaatio, koulutus ja terveydenhuolto kaikille, uusiutuva puhdas, energia, rauhantyö ja maan ja merien luonnon ja biodiversiteetin suojeleminen. Agenda2030 perustuu ihmiskunnan yhteisiin ja jaettuihin arvoihin ja se on samaa jatkumoa ympäristö- ja kehityskonferenssien sarjasta, joka sai alkunsa yli 50-vuotta sitten Tukholmassa 1972. Tukholmassa solmittiin useita ympäristösopimksia ja perustettiin YK:n ympäristöohjelma UNEP. Maailman ympäristöpäivää vietetään tämän kunniaksi 5.6.

Salaliittoteorioissa nähdään usein jopa YK pelottavana ylikansallisena toimijana. YK on kuitenkin rakenteeltaan täysin demokraattinen, liberaali, avoin ja läpinäkyvä. YK:n rakenne ei mahdollista minkäänlaista korruptoitunutta maailmanhallitusta. Lähinnä YK:ssa on ongelma itsekkäät omia etujaan ja diktaattoreiden etuja ajavat maat ja hallitukset, jotka jarruttavat yhteisiä sopimuksia ja päätöksiä ja paremman maailman luomista. Globalismi ei ole uhka, vaan nationalismi. Nationalismi aiheutti jo 2 maailmansotaa, haluammeko vielä kolmannen ennen kuin opimme? Nationalismi eristää, hajottaa ja luo pohjaa vihalle, korruptiolle ja diktatureille. Globalisaatiossa itsessään on ongelmia, kuten monikansallisten suuryritysten valta, globaalin etelän sorto ja globaalit ympäristöongelmat, kuten sademetsien tuhoutuminen, luontokato ja ilmastonmuutos. Näitä ongelmia ei voida kuitenkaan ratkaista kuin globaalisti, globaalilla yhteistyöllä, istumalla kansainvälisissä pöydissä. Saasteet eivät tunne rajoja, konfliktien vaikutukset ovat entistä useammin globaaleja. Monikansalliset suuryritykset laitetaan kuriin vain globaalilla kansainvälisellä lainsäädännöllä, yritysvastuulla ja yhteisillä reilun kaupan säännöillä.

Ihmiskunnan luonne ei ole eristäytyä, vaan yhdistyä. Ihmisten välinen empatia ja rakkaus pitää ihmisyhteisöt elossa. Yhteistyö on ihmistä lajina määrittävä tekijä. Jo ammoisina aikoina kivikaudella ihmiset hakeutuivat toistensa seuraan ja perustivat yhteisiä kyliä. Tämä loi pysyvyyttä, resilienssiä, yhteistyötä, vaurautta, turvaa ja solidaarisuutta. Kylissä oli yhteiset säännöt, jotka olivat kaikkien kyläläisten yhteiseksi hyväksi ja kaikkien parhaaksi. Sama pätee globaaliin kylään, jossa elämme. Yhteiset säännöt ovat yhteisen edun mukaista ja kaikkien  parhaaksi. Globaalissa kylässä kaikki vaikuttaa ainakin jotenkin kaikkeen. Pienehkö konflikti tai ympäristötuho jossain päin maailmaa heijastuu koko muuhun maaimaan. Yhteistyöstä hyötyvät kaikki. Kaikilla menee joskus huonosti ja kaikki tarvtsevat joskus apua. Vastavuoroisesti välillä on taas aika auttaa muita. Tämä onnistuu vain, jos sitoudumme globaaliin solidaarisuuteen.

Afrikassa tunnetaan käsite ”ubuntu”, se tarkoittaa yhteistyötä, minä olen, koska sinä olet. Kukaan ei ole irrallaan tai yksinään maailmassa. Käsi pesee käden. Käsi ei voi pestä itseään, joten se tarvitsee siihen toisen käden. Olemme olemassa toistemme avun ja huolenpidon takia. Lapsena äitimme ja isämme huolehtivat meistä, saimme yhteiskunnalta koulutuksen ja terveydenhuollon, jopa synnyimme todennäköisesti kätilön avustuksella valtion sairaalassa. Kaupassa myyjä myy meille tavaroita ja ruokaa, jotka joku on viljellyt. Vähin, mitä voimme tehdä on arvostaa tätä ja antaa vuorostamme takaisin sen mukaan mitä olemme saaneet omaksemme ja kyvyiksemme. Ubuntu-filosofia opettaa jakamaan omastamme ja palvelemaan vuoroin toisiamme. Ubuntu-filosofia näkee ihmiset saman kylän ja heimon jäseninä, jossa meillä on vastuu tosistamme. Ihmislaji sai alkunsa Afrikasta, ehkä olisi montakin syytä palata juurillemme

Daniel Elkama