Ecoblogi – A Blog by Daniel Elkama

Systeemiajattelussa on kyse suhteista, siitä miten osat vaikuttavat yhdessä kokonaisuuteen ja kehityskulkuihin, muutoksiin ja ongelmiin. Näitä analysoimalla löydämme ratkaisuja. Ihminen haluaa usein pelkistää asioita, mutta todellisuudessa luonto on hyvin kompleksinen. Systeemiajattelu on ympäristötieteessä erittäin tärkeää. Ensinnäkin luonnon systeemit ovat hyvin monimutkaiset vuorovaikutussuhteiltaan. On lukuisia vuorovaikutustapoja, takaisinkytkentöjä ja yllättäviäkin yhteyksiä. Luonnossa kaikki on liikkeessä, kaikki kiertää. Kiviaineskin kiertää ja muuttuu aikojen saatossa. Luonto muodostaa maapallolla erilaisia toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevia kehiä: litosfääri, hydrosfääri, atmosfääri ja biosfääri. Näiden välillä liikkuvat aineet ja energia.

Ekosysteemissä itsessään abioottinen eli eloton ja bioottinen eli elollinen luonto vuorovaikuttavat keskenään. Ekosysteemissä lajit, populaatiot, eliöyhteisöt ja biotoopit muodostavat hyvin monimutkaisia verkkoja. On monenlaista vuorovaikutusta, yhteistyötä eli mutualismia, riippuvuutta ja yhteiseloa eli symbioosia, saalistusta, laidunnusta… On havaittu hyvinkin erikoisia vuorovaikutuksia, kuten se että puut antavat heikommille puille sokeria symbioottiaten mykorritsasienten sienirihmaston välityksellä. Puut myös viestivät toisilleen erittämällä ilmaan molekyylejä, jotka muut puut havaitsevat. Ne esim. varoittavat toisiaan  tuholaisista tällä tavoin. Symbiooseja on hhvin erikoisia, esim. Etelä-Amerikan sademetsien laiskiainen ja sen turkissa elävät levät. Laiskiainen antaa niille kasvualustan ja levät laiskiaiselle suojavärin petojen varalle. Erikoistuminen on luonnossa ihmeellistä, esim. sademetsän bioluminesenssiin kykenevät eli valoa kemiallisilla reaktioilla tuottavat sienet, jotka houkuttelevat valolla niiden itiöitä levittäviä yöeläimiä. 

Ekosysteemissä kaikki vaikuttaa kaikkeen tai ainakin kaikki vaikuttaa hieman kaikkeen, ottaen huomioon pitkät syy-seurausketjut. Pieni muutos jossain systeemin osassa voi saada yllättäviä muutoksia aikaan toisaalla. Sen takia ekosysteemi on kuin korttitalo, joka voi luhistua kasaan yhden vaikuttavan tekijän toimesta. Esim. pieni määrä myrkkyä voi tuhota ekosysteemin tai saattaa lajin uhanalaiseksi, kuten DDT teki merikotkalle ja CFC-yhdisteet elämää suojelevslle otsonikehälle. Erityisesti avainlajien katoaminen voi muuttaa ekosysteemiä voimakkaan negatiivisesti. Esim. majavan katoaminen johtaa siihen, että sen patoama lampi katoaa mukanaan siitä kodin saaneet sammakot, kalat, vesimyyrät, piisamit ja vesilinnut. Ekosysteemeillä on toki myös vastustuskykyä, biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus on tässä erittäin oleellinen tekijä. Mitä suurempi biodiversiteetti, sitä vastustuskykyisempi luonto on ulkoisille uhille ja ympäristömuutoksille. Biodiversiteetti mahdollistaa luonnon sopeutumisen muutoksiin ja monimuotoisuus tekee siitä vahvemman erinäisiä uhkia ja häiriöitä kohtaan. Suojelemalla biodiversiteettia suojelemme myös erittäin tärkeitä luonnon tarjoamia ekosysteemipalveluja.

Ympäristötieteellinen systeemiajattelu ei rajoitu vain luonnonjärjestelmiin, vaan siinä olennaista on myös yhteiskunnalliset tekijät sekä yhteiskunnan ja luonnon kaikkialla tapahtuva vuoravaikutus. Ympäristötieteessä on olennaista ymmärtää, miten yhteiskunta synnyttää ympäristömuutoksia ja miten siihen voidaan vaikuttaa. Yhteiskunta on luonnon tavoin hyvin holistinen ja pienet muutokset eri muuttujissa voivat saada aikaan suuria ja yllättäviä muutoksia. Ympäristötieteessä ehdottoman tärkeää on ymmärtää kompleksisuutta, että asiat eivät yleensä ole yksinkertaisia. On analysoitava erinäisiä syy-seuraussuhteita. Psykologian näkökulmasta olennaista on ihmisen asennoituminen ja suhde muuhun luontoon. Millainen on luontosuhteemme hyvin pitkälti määrittää, miten sitä kohtelemme. Rikkinäinen luontosuhde johtaa ympäristön tuhoutumiseen.

Ympäristötiede onkin hyvin poikkitieteellinen ja generalistinen tiede, joka yhdistää joukon erilaisia tieteenaloja: on ympäristöbiologiaa, ympäristökemiaa, ympäristöpsykologiaa, ympäristöhistoriaa, ympäristötaloustiedettä, ympäristöterveystiedettä, ympäristöfilosofiaa… Ympäristötieteessä on hallittava koko joukko eri tieteenalojen osaamista ja hallittava laajoja tietokokonaisuuksia ja sitä miten eri asiat ja tekijät vaikuttavat toisiinsa. Systeemiajattelu on ehdottoman hyödyllinen muidenkin tieteenalojen piirissä. Mikään asia maailmassa ei ole irrallaan muusta, kaikki ovat suhteessa ja vuorovaikutuksessa useisiin eri asioihin.