Ecoblogi – A Blog by Daniel Elkama

Voivatko ihminen ja luonto kukoistaa rinnakkain? Voiko ihmisen toiminta hyödyttää luontoa suuresti? Intermediate disturbance (eli keskisuuren häiriön) -hypoteesi (IDH) olettaa, että lajien rikkaus ja monimuotoisuus paikallisessa mittakaavassa on huipussaan  häiriön ollessa keskivälillä voimakuutta (Grime, 1973; Horn, 1975; Connell, 1978). Näin ihmistoiminta usein lisää luonnon monimuotoisuutta.

Tässä postauksessa kerron, miksi ihminen ja luonto voivat hyvinkin elää rinnakkain, ja miten ihmistoiminta jopa lisää suuresti biodiversiteettia esimerkiksi luomalla maisemaan uusia elinympäristöjä uusille lajeille. Tämä kirjoitus keskittyy Suomenlinnan linnoitussaareen Helsingissä esimerkkinä, miten keskisuuri ihmistoiminnan aiheuttama häiriö ekosysteemissä lisää biodiversiteettia hyvin suuresti. Suomenlinna on suorastaan biodiversiteetin keidas.

Suomenlinnan rakentamisen aloittivat Ruotsin kuningas ja ruotsalaiset sotilaat vuonna 1748. Sen oli tarkoitus puolustaa Suomea Venäjän jatkuvilta hyökkäyksiltä. Suomenlinna on rakennettu 1700-luvun tyyliin useilla sisäkkäisillä bastionilinnakkeilla. Suomenlinna on täynnä muureja ja sotilasrakennuksia sekä vanhoja puistoja ja puutarhoja, jotka luovat rikkaan ekosysteemin. Ihmisen toiminta ja keskisuuri häiriö on rikastanut alueen luonnon monimuotoisuutta. Beta-diversiteetti on saarilla  alhainen (eli saarten lajisto poikkeaa suuresti ympäröivästä alueesta) ja eläimistö ja kasvisto ovat ainutlaatuisia ja hyvin erilaisia kuin muut Helsingin saaret ja alueet.

Myöhemmin linnoitus joutui venäläisten sotilaiden miehittämiseen, kun Venäjä valloitti Suomen vuonna 1809. Merilinnoitus on nykyään yksi Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta ja yksi maamme suosituimmista nähtävyyksistä niin historiallisesti kuin luonnossakin.
Varsinkin historiansa vuoksi Suomenlinnan ekologia on mielenkiintoinen. Suomenlinnasta löytyy lukuisia harvinaisia kasveja, kuten istutettuja puita ja muita kasveja, erityisesti puutarhoista karanneita vieraslajeja, jotka nykyään kasvavat villinä eri puolilla saaria, joissa niille on sopivia paikkoja. Laivojen jne. painolastihiekoissa oli myös monien eksoottisten lajien siemeniä.

Yksi selvimmistä syistä Suomenlinnan ekosysteemien ja luonnon monimuotoisuuden rikkauteen on se, että maisema on ihmisen vaikutuksesta pirstoutunut useiksi eri biotoopeiksi. Maiseman ja häiriön yhteys on selvintä, kun häiriö pilkkoo homogeenisen ekosysteemin maisemaksi, jossa on eri ikäisiä tai erisuuruisista häiriöistä johtuvia muutoksia ja uusia biotooppeja (Paine ja Levin, 1981; Roxburgh et al., 2004).

Suomenlinnassa on monia muinaisia puistoja ja perinteisiä biotooppeja, joissa on harvinaisia, jopa 300-vuotiaita puita ja monenlaisia kukkivia kasveja, perhosia ja erityisesti maatalous- ja kulttuuriympäristölle tyypillisiä lintuja, kuten naakka, tikli, viherpeippo, pääskyset ja varpunen. Nykyään Korkeasaaren eläintarhan paenneista valkoposkihanhista on syntynyt myös suuri jopa tuhansien hanhien populaatio. Muureissa on luolamaisia käytäviä, jotka tarjoavat lepakoille sopivan ekolokeron ja elinympäristön. Saarten eteläkärjessä Kustaanmiekalla on monipuolinen kaupunkiniitty, jossa kasvaa lukuisia kukkivia kasvilajeja, jotka ovat eksoottisia, jopa ainutlaatuisia Suomessa. Monet ovat Ruotsista, Virosta, Keski-Euroopasta tai Venäjältä. Esim. voit nähdä syreenejä, nurmilaukkoja, pietaryrttejä, morsinkoja, hajuherneitä ja etelän puita.

Osa Suomenlinnasta karuna saaristona muistuttaa ekologisesti tunturia, ja siellä pesii esimerkiksi lapintiira. Jotkut ovat ulkosaaristotyyppisiä luotoja, joissa pesii esimerkiksi merimetso ja haahka. Suomenlinnassa kohtaavat saariston luonnolliset biotoopit, jotka vaihtelevat myös metsäisistä saarista avomereen, sekä kulttuuri- ja perinnebiotoopit. Suomenlinnassa alkuperäinen luonto siis kohtaa ihmisen luomat perinnebiotoopit.

Tästä johtuen voidaan sanoa, että ihmisen toiminta on suuresti rikastanut alueen luonnon monimuotoisuutta. Ilman ihmisen toimintaa ja sen aiheuttamia häiriöitä saarten biodiversiteetti olisi paljon vähäisempii. Saarilla on ihmisen ansiosta satoja kasvilajeja enemmän kuin siellä luontaisesti olisi ja vähintään muutama kymmentä lintulajia enemmän. Ihmistoiminta, puutarhat, rakennukset, muurit, niityt jne. ovat luoneet lukuisia harvinaisille lajeille sopivia ekologisia lokeroita, ja historia, kuten laivat, joiden painolastihiekka tai hevosten heinä toivat mukanaan vieraslajien siemeniä, ovat  mahdollistaneet luonnon monimuotoisuuden suuren lisääntymisen.

Suomenlinna on luonnon monimuotoisuuden hot spot Helsingissä ja myös koko Suomen mittakaavassa. Suomenlinnan luonnon suojelu on erittäin tärkeää, jos haluamme säilyttää tämän monimuotoisuuden laboratorion ja luonnon monimuotoisuuden keitaan aivan kaupungin sydämessä. Saaria kohtaavat monet ympäristöongelmat, kuten liiallinen matkailu, roskaantuminen ja eroosio, jotka uhkaavat tätä ainutlaatuista ekosysteemiä.

Daniel Elkama