Mitä enemmän auringon energiaa ja vettä, sitä enemmän biomassaa. Suurempi määrä valoa ja lämpöä sekä vettä mahdollistavat suuremman perustuotannon (npp). Siksi tropiikissa, jossa on valoisaa ja lämmintä vuoden ympäri ja sataa paljon vettä, on valtaosa maailman metsistä ja biomassasta. Trooppisissa metsissä on laskettu olevan jopa 70 % globaalista biomassasta. Samoin biodiversiteetistä suurin osa, 75 %, keskittyy trooppisiin metsiin.
Nettoperustuotanto tarkoittaa sitä kuinka paljon uutta biomassaa tai tarkemmin fytomassaa kasvit tuottavat vuodessa tietyllä alueella. Tropiikissa nettoperustuotanto on noin 2-3,5 kg/m2 ja pohjoisissa havumetsissä keskimäärin 0,4-1 kg. Tundralla ja aavikolla vain noin 0,01-0,4 kg. Tämä on vain hiilen määrä, muuten biomassa on kaksinkertainen veden ym. painon takia. Koko biosfääriin on sitoutunut 600 Gt hiiltä, josta noin 80 % eli 450 Gt on fytomassaa eli kasvibiomassaa ja tästä noin 90 % on metsissä, suurin osa puissa. Maapallon maapinta-alasta metsät peittävät vain 30%. Trooppiset metsät peittävät maapallon maapinta-alasta noin 10 miljoonaa m2 eli 10 %, koko maapallon pinta-alasta vain noin 3 %. Biosfääri sitoo vuodessa noin 60-70 Gt hiiltä, tästä merien osuus on vain 5 Gt ja suurin osa on metsien hiilensidonnan seurausta. Trooppisten metsien hiilinielu on noin 40 % eli 25-30 Gt.
Tästä voimme nähdä, miten valtavan tärkeä hiilinielu ovat nimenomaan trooppiset metsät. Pohjoiset metsät ovat biomassaltaan jopa 10 % globaalista biomassasta ja niiden pinta-ala on jopa 14 miljoonaa m2. Boreaalinen metsä kasvaa isoksi ajan kuluessa, paljon hitaammin kuin trooppinen metsä. Kasvua hidastaa kylmä ja pimeä talvi. Kuitenkin vähitellen niiden biomassa kasvaa suureksi ja ne ovatkin erittäin tärkeä globaali hiilivarasto. Boreaaliset metsät ovat intensiivisen metsätalouden aluetta ja niiden hiilivarasto ja biomassa ovatkin vähentyneet puoleen metsätalouden ja öljyn ja kaasun porauksen ym. takia. Yli 300-vuotiaat ikimetsät ovat vähentyneet huomattavasti: esimerkiksi Etelä-Suomessa on ikimetsiä jäljellä alle 1 % entisestä. Vielä muutama vuosisata sitten ikimetsiä oli Etelä-Suomen pinta-alasta puolet. Suomen metsät eivät ole enää Luonnonvarakeskuksen mukaan hiilinielu, vaan hiilen lähde. Suurin syy ovat avohakkuut ja se, että metsät muutetaan paperiksi, kartongiksi ja muiksi lyhytaikaisiksi tuotteiksi, joista hiili palaa pian takaisin ilmakehään.
Biotalous, jossa metsää hyödynnetään voimaperäisesti on virhe. Avohakkuiden jälkeen hakattu boreaalinen metsä on 30 vuotta hiilen lähde, vaikka metsä hieman kasvaakin. Tämä johtuu siitä, että tuuli ja sade vievät mukanaan maaperän hiiltä. Maaperän hiili on metsääkin paljon suurempi hiilivarasto. Metsä sitoo kokoajan maaperään lisää hiiltä, kun lahopuu, lehdet ja neulaset maatuvat maaperäksi. Metsä ei tarvitse hakkuita ollakseen hiilinielu. Kun metsä vanhenee, sen hiilensidonta ei missään vaiheessa lopu. Esimerkiksi Helsingin yliopistolla on paljon tutkimusta aiheesta. Vanhat metsät sitovat hiiltä loputtomiin, sillä niissäkin on aina kuolleiden tilalle tulevia uusia kasvavia puita ja ennenkaikkea vanhoissa metsissä syntyy uutta maaperää jatkuvasti, johon sitoutuu hiiltä lahoavasta biomassasta. Paras tapa kasvattaa hiilinieluja ja -varastoja on siis metsien suojelu.
Noin 75 % maailman lajeista on endeemisiä trooppisten metsien lajeja. Maailman kukkakasveista jopa 2/3 elää sademetsissä. Endeeminen laji tarkoittaa lajia, jota esiintyy vain ja ainoastaan tietyssä paikassa, esimerkiksi vain tietyssä vuorenrinteen sumumetsässä. Kun sademetsiä tuhotaan, häviää valtava määrä endeemisiä lajeja. Pienetkin hakkuut voivat hävittää lukuisia harvinaisia lajeja. Luontokato ja lajikato ovat pahimpia trooppisissa metsissä. Brasiliassa oikeistopopulistipresidentti Bolsonaron ekstraktivistinen politiikka, jossa pyritään aggressiiviseen laidunten ja peltojen valtaamisee ja luonnonvarojen hyödyntämiseen, oli äärimmäisen vahingollista. Samaa on nähty monessa muussa maassa. Ekstaktivistinen ja kolonialistinen luonnonvarojen hyödyntäminen ovat johtaneet suuriin tuhoihin. Afrikassa ja Aasiassa sademetsien häviämisen suurin syy on usein polttopuun keruu sekä peltojen ja laidunmaiden raivaus, myöskin kaivosteollisuus ja öljynporaus. Indonesiassa suurin syy on öljypalmuplantaasien perusfaminen. Etelä-Amerikassa suurin uhka on laidunmaan raivauksen lisäksi hakkuut, joista valtaosa on laittomia. Tropiikissa metsä häviää usein pysyvästi, kun ohut maaperä huuhtoutuu pois sateiden takia. Jäljelle jää lateriittiaavikkoa. Sademetsiä häviää vuodessa 37 000 km2 eli lähes Viron kokoinen pinta-ala. Kymmenessä vuodessa häviää yli Suomen tai Saksan kokoinen ala sademetsiä. Tämä on hälyttävää. Tällä vauhdilla kaikki sademetsät ovat hävinneet 250 vuoden kuluttua kokonaan.
Suomessakin hakkuut ovat tällä hetkellä usein ekstraktivistisia ja Saamenmaalla ja myös muutenkin voidaan puhua kolonialismista, kun suurk metsäyhtiö tulee ja kaataa kyläläisten rakkaat lähimetsät. Metsähakkuiden määrä on Suomessa kaksinkertaistunut parissa vuosikymmenessä. Samalla metsien biodiversireetti on heikentynyt ja biomassa vähentynyt. Vaikka meillä on pinta-alallisesti paljon metsää, 70 %, niin suurin osa metsistämme on nuorta ja monimuotoisuuden kannalta köyhää puupeltoa. Saksassa ja Ranskassa on alle kolmasosa metsää pinta-alallisesti, mutta niissä on enemmän metsää kuin Suomessa puukuutioina mitattuna. Syy on, että niissä on paljon vanhaa metsää. Suomessa vanhat metsät on enimmäkseen hakattu lukuunottamatta Pohjois-Lappia. Biodiversiteetti ja erityisesti monen lajin yksilömäärä ovat laskeneet jyrkästi alaspäin: hömötiaiset ovat vähentyneet puolella, samoin mustikat, muutamassa vuosikymmennessä. Noin 10 % metsälajeista on uhanalaisia.
Hyvinvoiva ja terve metsä on monimuotoinen, mosaiikkimainen eri luontotyyppien tilkkutäkki, eri-ikäinen ja kerroksellinen. Siellä on kaikenikäisiä puita ja paljon kuollutta lahopuuta. Monimuotoinen metsä on vastustuskykyisempi ulkoisille uhille, kuten myrskyille, mersäpaloille ja hyönteisinvaasioille, koska siellä on paljon yhteyksiä, symbioosia ja vuorovaikutusta. Metsä toimii systeeminä ja kokonaisuutena. 2016 jopa todistettiin metsän vahvojen puiden auttavan heikompia antamalla niille sokereita symbioottisten mykorritsasienten välityksellä. On myös havaittu puiden varoittavan toisiaan tuhohyönteisistä ym. Suomessa ja monessa muussa intensiivisen metsätalouden maassa valtaosa metsistä ei ole enää tällaisia, vaan enemmän tai vähemmän puupeltomaista. Puupellon ainoa funktio on tuottaa puukuutioita metsäteollisuuden tarpeisiin. Biodiversiteetti ja siitä riippuvaiset ekosysteemipalvelut romahtavat. Metsät mm. puhdistavat ilmaa epäpuhtauksista, tuottavat happea, sitovat hiiltä, viilentävät ilmastoa monin tavoin mm. vettä haihduttamalla, osallistuvat veden kiertokulkuun, puhdistavat vettä, estävät tulvia, tarjoavat pesiä ja ekolokeroita pölyttäjille, linnuille ja muille eläimille, mahdollistavat matkailua ja tarjoavat sieniä ja marjoja…
Ekosysteemipalvelut ovat suoraan verrannolliset biodiversiteetin kanssa, ja metsken tuhoaminen siis kostautuu ihmiselle, myös taloudellisesti. Lyhytnäköinen voittojen tavoittelu ei ole kestävää, eikä pitkällä aikajänteellä taloudellisesti kannattavaa. Ekosysteemipalvelujen arvo on biljoonia euroja. Kun syödään ekologista pääomaa, sitä ei ole enää muutettavissa taloudelliseksi päomaksi ja voitoiksi. Järkevintä ja kestävintä metsätaloutta olisi jatkuvan kasvatuksen menetelmä ja keskittyminen puurakentamiseen ja puusepä tuotteisiin bulkin ja sellun sijaan. Jatkuvan kasvatuksen menetelmässä keskitytään ekosysteemipalvelujen toimivuuteen ja kaadetaan vain sieltä täältä isoja puita. 40 vuoden (tai siitä yli) aikajänteellä tämä on myös taloudellisesti kannattavinta, kun mitataan puukuutioiden määrää.
Kun metsä voi hyvin, myös ihminen hyötyy eniten. Kestämätön metsätalous on oman oksan sahaamista itsensä alta. Metsät ja erityisesti puut ovat avainasemassa ilmastotyössä sekä hiilinieluina että varastoina, mutta myös muuttuvaan ilmastoon sopeutumisessa, esimerkiksi tulvien estämisessä ja ilmanlämpötilan viilentämisessä. Metsät ja puut ovat Taru Sormusten Herrasta enttien tavoin maailman suojelijoita.
Daniel Elkama
Lisää aiheesta
Metsäkato
Ecoblogi - A Blog by Daniel Elkama 
Jätä kommentti