Suurin ympäristöteko, mitä voit tehdä, on ryhtyä kasvissyöjäksi, mieluiten vegaaniksi. Tiesitkö, globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä yli 30 % tulee lihantuotannosta? Tämä on enemmän kuin kaikki maailman liikenne yhteensä. Kilo naudanlihaa on ilmastopäästöiltään jopa 50 kertaa suurempi kuin kilo perunaa. Kolmasosan maailman ilmastopäästöistä tullessa lihantuotannosta se on siis suùrin yksittäinen ilmastonmuutokseen vaikuttava asia. Lihantuotanto on syynä myös lukuisiin muihin ympäristöongelmiin. Lihantuotanto on ilmaston ohella yhteydessä vesipulaan, metsäkatoon, biodiversiteetin köyhtymiseen ja luontokatoon, maankäytöstä johtuvaan elinympäristöjen tuhoutumiseen, vesistöjen pilaantumiseen ja rehevöitymiseen, nälänhätään ja zoonooseista johtuviin pandemioihin, mukaanlukien koronapandemia. Lihantuotannon ympäristöhaitat ovat mittavat ja eläinten tehotuotanto julmaa ja epäeettistä. Kaikki tämä vieläpä turhan takia, koska voisimme saada kaiken ravinnon kasvisruuasta, ja tämä olisi vieläpä meille terveellisempää. Ihminen ei tarvitse eläinperäistä ravintoa. Meidät on luotu kasvissyöjiksi, katsotaan vaikkapa tylppiä hampaitamme ja kynsiämme. Emme näytä petoeläimiltä. Kädelliset, joista polveudumme, söivät lähinnä hedelmiä ja kasviksia. Ainoa silloin tällöin metsästävä lähisukulaisemme on simpanssi.
Syy, miksi ihminen syö lihaa on proteiini. Ihminen hankki proteiinin pitkään metsästämällä ja kalastamalla, jolloin ympäristövaikutukset jäivät pieneksi. Noin 10 000 vuotta sitten ihminen keksi maanviljelyn. Tämä mahdollisti kasviproteiinin tuotannon: vilja, siemenet, pavut, herneet, linssit. Kuitenkin ihminen alkoi myös pitää karjaeläimiä satojen menetyksen varalta sen ajan epävarmassa maailmassa. Ihmiset söivät kuitenkin lihaa hyvin vähän, yleensä pari kertaa kuussa. Ensimmäiset laajat ympäristöongelmat, kuten vesipula, metsäkato ja eroosio, synnytti maatalous. Näistä kärsivät jo monet varhaiset sivilisaatiot ja nämä olivat niistä monien tuhon syynä. Moni kulkutauti liittyi karjaeläimiin ja epähygieenisiin oloihin. Lihantuotanto toi mukanaan monia ongelmia ja nykyään se onkin suurin yksittäinen ympäristöongelmien aiheuttaja.
Globaalisti ihminen viljelee noin kolmasosaa maapallon maapinta-alasta. Maatalous kattaa puolet siitä alasta, joka on hedelmällistä ja tuottavaa. Tästä tuottavasta alasta loput on lähinnä metsää, kolmasosa maapallon maapinta-alasta, ja viimeinen kolmannes on esimerkiksi viljelykelvotonta vuoristoa, jäätikköä, tundraa ja aavikkoa. Globaalista viljelyalasta jopa 80 % käytetään lihakarjan (naudat, siat, siipikarja) rehuviljan tuottamiseen. Tässä menee valtavasti energiaa ja resursseja, kuten vettä, hukkaan: vain 1/10 karjan syömän viljan, soijan ym. rehun sisältämästä energiasta saadaan talteen, samoin hyvin pieni osa proteiinista. Loput karja kuluttaa lähinnä liikkumiseen, elintoimintoihin ja lämmöntuotantoon. Lihantuotantoa voikin sanoa hukkaproteiinintuotannoksi, koska se hukkaa valtavat määrät proteiinia verrattuna kasviproteiinin tuotantoon. Kasviproteiini on paljon terveellisempää kuin lihan proteiini ja soijassa on proteiinia enemmän kuin lihassa. Kasviproteiinina soija on ekologisimmasta päästä, toisin kuin jotkut luulevat. Sen vedenkulutus on hyvin pientä, samoin ilmastopäästöt. Suomessa soija on vieläpä usein eurooppalaista luomusoijaa. Kasvissyöjät eivät tuhoa sademetsiä. 99 % soijasta menee karjaeläinten rehuksi ja tämä on aina mahdoklisimman halvalla tehotuotettua riistosoijaa. Toki kotimainen härkäpapu on vielä soijaakin ekologisempaa. Soijan sisältämä fytoestrogeeni on eri kuin naishormoni estrogeeni, eikä fytoestrogeenistä ole miehen terveydelle mitään haittaa. Moni asia koskien veganismia on täysin myytti.
Lihantuotanto hukkaa siis maa-alaa, vettä, ravinteita, proteiinia ja energiaa. Jos tuo lihantuotantoon käytetty 80 % viljelyalasta käytettäisiin suoraan ihmisravinnon tuottamiseen, meillä olisi noin 3 kertaa se määrä ruokaa, mitä tällä hetkellä eli globaali ruuantuotanto kasvaisi 300 %. Tämä ratkaisisi pitkälti nälänhädän, kaikki maailman nälkää näkevät voitaisiin ruokkia ja ruokaa riittäisi yllin kyllin. Yksi surullisimpia ympäristöhaittoja liittyen lihaan on se, että karjatilojen ja lihantuotannon vaatiman viljelysmaan tieltä raivataan ja poltetaan metsiä. Joskus näissä metsissä vieläpä asuu alkuperäisasukkaita. Luonnon eläimiä kuolee ainakin valtavasti. Brasiliassa esimerkiksi rehusoijaviljelmien tieltä on hävinnyt valtava määrä trooppista metsää. Usein takana ovat länsimaiset häikäilemättömät monikansalliset firmat. Afrikassa esimerkiksi Madagaskarilla 80 % ainutlaatuisista luonnonmetsistä on hävinnyt laidunnuksen takia. Aasiassa metsät hupenevat pihvikarjan tieltä. Ylilaiduntaminen pahentaa eroosiota, tuhoaa maaperää ja aiheuttaa aavikoitumista esimerkiksi Afrikan sarvessa ja Sahelin alueella. Australiassa, Afrikassa ja USA:ssa on monin paikoin pohjavesi loppunut lihakarjan juomaveden hankinnan takia tai saastunut niiden lannasta. Joskus karjatilat ovat niin isoja, että niitä pitää tarkkailla lentokoneesta, miljoonia nautoja aitauksissa. On karua, että maailmassa on tuotantoeläimiä kymmenen kertaa enemmän kuin luonnoneläimiä. Luonnoneläinten populaatiot ovat romahtaneet muutamassa vuosikymmenessä 70 %. Suurimmat syyt tähän ovat maankäyttö, merkittävimpänä maatalous, ja ilmastonmuutos. Lihantuotanto siis lisää voimakkaasti luontokatoa ja biodiversiteetin vähenemistä.
Peltoja viljellään enimmäkseen tehoviljellen ja lannoitteita käyttäen. Lihantuotantoon/ rehuviljan viljelyyn menee suurin osa lannoitteista ja nämä pilaavat ja rehevöittävät vesistöjä. Moni järvi on suurelta osin kuollut rehevöitymisen seurauksena, pohjalla happikato. Itämeri sairastaa, mistä kertovat esimerkiksi valtavat sinilevälautat ja happikato. Suurin yksittäinen syy Itämeren rehevöitymiseen on Suomen rehuviljan tuotanto. Lannoiteitahan ei oikeasti tarvitsisi lainkaan, kuten luomuviljelyssä ei niitä käytetä, lukuunottamatta viherlannoitusta/kasvinosia. Maanviljely ei ole riippuvainen eläinten lannasta, kuten joskus väitetään. Maaperää säästävä viljely, viherlannoitus, vuoroviljely ja pellolla olevat typpeä sitovat rikkakasvit, kuten apilat, riittävät pitämään maan hedelmällisenä. Afrikassa luonnon normaaleja syklejä jälkittelevä agroekologinen viljely on jopa kaksin-kolminkertaistanut sadot.
Parhaimmillaan agroekologinen viljely voi tehdä pellosta hiilinegatiivisen hiilinielun, joka hiilipäästöjen sijaan sitoo hiiltä maaperään. Tällöin esimerkiksi kasvinosia jätetään pellolle ja käytetään vuoroviljelyä tai peltomersäviljelyä. Agroekologinen viljely myös lisää pölyttäjiä, kuten mehiläisiä, säästää vettä ja lisää biodiversiteettia. Ekosysteemipalvelut kokonaisuudessaan paranevat huimasti. Biodiversiteetin ja ekosysteemipalvelujen paraneminen parantaa myös satoja. Esimerkiksi, kun pölyttäjiä on enemmän tai vesi kiertää normaalisti, sato kasvaa.
Lihakarja pilaa erityisesti Globaalissa etelässä pinta- ja pohjavesien laatua. Lannasta ja karjatilojen epähygieenisistä oloista päätyy bakteereita ja viruksia juomaveteen. Aasian loputtomilla siipikarjatoreilla syntyy influenssoja ja pandemioita. Itse asiassa kaikki vuotuiset kausi-influenssat ovat alunperin zoonooseja ja lähtöisin Aasian toreilta. Jos luopuisimme eläintuotannosta, myös valtaosa hengitystieinfektioista ja flunssista katoaisi.
Lihantuotantoon liittyy myös erittäin vakavia eettisiä ongelmia. Nykyisessä tehotuotannossa siat ovat usein niin pienissä karsinoissa, että ne eivät voi kääntyä. Stressaantuneena ne usein pureskelevat toistensa häntiä poikki. Porsaat kastroidaan repimällä ja naudat nupotetaan eli niiden sarvet katkotaan tylpiksi ilman kivunlievitystä. Kanojen nokat saatetaan tylpistää polttamalla. Kananmunantuotannossa kukkotiput heitetään syntymänsä jälkeen elävänä liukuhihnalle ja silputaan kuoliaaksi silppurilla tai tapetaan kaasulla. Usein teurastamoiden työntekijät kiduttavat eläimiä huvin vuoksi, hakkaavat lapiolla ja polttavat niitä. Tumppaavat niihin tupakoita. Eläimet huutavat ja itkevät paniikissa ja kauhuissaan. Kuulostaa kuin kauhutarinalta. Mitään onnellisia kanoja tai luomupossuja ei ole. Eläintuotannon arki on julmaa ja karua, ja eläimet kärsivät. Karjaeläimiä on ja niitä teurastetaan vuosittain miljardeja. Tämä on suunnatonta kärsimystä.
Eläimet ovat tietoisia ja tuntevia olentoja. Possu on aivan kuin lemmikkikoira tai -kissa. Niitä ei ole tarkoitettu kärsimään tai ihmisten ruuaksi, vaan elämään omaa lajityypillistä elämäänsä. Tiesitkö, että sika tarvitsee oikeasti hyvin ison elinympäristön, mitä se voi tutkia ja etsiä sieltä ravintonsa, maata tonkimiseen ja mutaa telmimiseen sekä olkia pesän tekoon. Sika on yhtä älykäs ja tunteellinen eläin kuin koira ja tarvitsee paljon seuraa ja virikkeitä. Sikojen luontainen elinympäristö on laaja metsä, jossa ne elävät laumoina.
Eläinetiikka tai ympäristöetiikka ei ole mikään uusi ilmiö, vaan ikivanha. Ensimmäinen vegaaniyhdistys perustettiin jo 1800-luvula Englannissa. Moni uskonnollinen liike, kuten adventistikristityt ja teosofit puhuivat eläinten oikeuksista 1800-luvulla. Raamatussa ihminen asetettiin viljelemään ja varjelemaan Edeniä ja itse asiassa Raamatun mukaan ihminen luotiin kasvissyöjäksi, jonka ravintona tuli olla ”maan siementä kantavat ruohot (viljat, palkokasvit ym.) ja hedelmää kantavat puut.” Kristitty, joka ei välitä luomakunnasta ja sen hyvinvoinnista, ei elä kuten kristityn kuuluisi. Juutalaisuudessa opetettiin auttamaan kärsiviä eläimiä. Buddhalaisuudessa ja harekrishnalaisuudessa on ollut ikiaikainen perinne olla vahingoittamatta ja tappamatta eläviä olentoja. Eläinten tilannetta ja asemaa voidaan verrata orjiin: jo parisataa vuotta sitten eläinten oikeudet nähtiin edistyksellisten ihmisten silmissä samanlaisina puolustettavina kuin orjien oikeudet ja vaadittiin eläinten ja orjien vapauttamista. Eläinten sorrossa on kyse spesisismistä, lajisorrosta. Kuuluisia kasvissyöjiä on lukuisa joukko, niin tiedemiehiä, kirjailijoita, taiteilijoita, näyttelijöitä, muusikoita kuin urheilijoita: Buddha, Zarathustra, apostolit Johannes, Jaakob ja Pietari, Pythagoras, Isaac Newton, Leonardo da Vinci, Darwin, Tolstoi, Gandhi, Einstein, Kellog, Paavo Nurmi, John Lennon, Natalie Portman, Chris Martin, Billie Eilish… Kasvissyönti näyttääkin yhdistävän lahjakkaita, älykkäitä, empaattisia ja tunteellisia ihmisiä. Empaattinen ja älykäs ihminen ei voi katsoa sivusta eläinten kärsimystä ja niiden rääkkäämistä.
En väitä, että lihaa syövät ihmiset olisivat aina pahoja, julmia tai välinpitämättömiä: usein kun ihminen syö lihaa, kyse on tietämättömyydestä ja kulttuurin aiheuttamasta tottumuksesta. Jo lapsi yleensä rakastaa eläimiä ja useimmat ihmiset myöntävät eläinten olevan ainakin jollain tavoin arvokkaita, he eivät kuitenkaan usein kykene näkemään samankaltaisuutta koiran, laululinnun, siilin, kanan ja sian välillä. Tässä on kyse toiseuden ajattelutavasta. Usein ihmiset eivät ole myöskään tietoisia tehotuotantoon liittyvistä kauheuksista tai kognitiivinen dissonanssi rajoittaa heidän tietoisuuttaan. Tämän takia eläimet joutuvat kuitenkin kärsimään ja elämään maanpäällisessä helvetissä. On myös iso joukko ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti lainkaan välitä eläinten kärsimyksistä tai jopa nauttivat siitä. Nämä ihmiset ovat yksiselitteisesti pahoja. Pitkälle mennyt toiseuden ajattelu ja toisten arvon kieltäminen on maailmassa hyvin yleistä ja siitä syntyvät rasismi, köyhien oikeuksien polkeminen, homofobia, pakolaisiin kohdistuva viha ja spesismi, lajisorto. Nämä yhteiskuntaan juurtuneet rakenteet ja ajattelutavat tulisi kaataa ja kitkeä pois. Ne ovat vahingollisia ja ylläpitävät erillisyyttä, sortoa ja väkivaltaa. Spesisismiin liittyen avain toiseuden aidan tai muurin kaatumiseen on se, että nähdään eläin tietoisena ja tuntevana olentona, kuten minä ja sinä ja me kaikki ihmiset, ja nähdään ne arvokkaina oman elämänsä subjekteina. Eläimillä on kaikkia samoja perustunteita kuin ihmisellä, ne tuntevat iloa, surua, pelkoa, uteliaisuutta, rakkautta. Eläimet ovat myös hyvin älykkäitä, vaikkei niiden arvo tähän perustukkaan. Kahlehdittujen sirkusnorsujen tiedetään itkevän. Talitiaisilla tiedetään olevan yli 170 eri ääntä, jota ne yhdistävät lauseiksi. Delfiineitä tutkineet biologit havaitsivat jopa, että ne antavat toisilleen nimiä.
Eläinten vapauttaminen vaatii samanlaisia ponnisteluja ja yhteiskunnallista liikehdintää kuin orjien vapauttaminen vaati aikoinaan. Kun näemme toisen arvokkaana, opimme tuntemaan myötätuntoa ja rakastamaan. Se on ainoa tie, miten voimme murtaa toiseuden ja lajisorron muurin. Jospa kaikki ihmiset kykenisivät näkemään eläimet lapsen silmin, miten lapsi näkee tärkeän nallekarhu- tai dinosauruspehmolelunsa tai rakkaan lemmikin.
Daniel Elkama
https://www.worldwildlife.org/pages/why-wwf-cares-about-meat-poultry-dairy-and-seafood
https://wwf.fi/ruoka/ruuan-ymparistovaikutukset/
https://wwf.fi/wwf-lehti/wwf-lehti-1-2016/vahemman-lihaa-lautaselle/
https://www.bbcgoodfood.com/howto/guide/what-would-world-look-if-everyone-went-vegan
Ecoblogi - A Blog by Daniel Elkama 
Vastaa