Ecoblogi – A Blog by Daniel Elkama

Kun ongelma on yksinkertainen, siinä on vähän osatekijöitä ja sen vuorovaikutukset ovat lineaariset. Tällöin ongelman ratkaisu on helppoa löytää. Ympäristö- ja kestävyysongelmat ovat kuitenkin hyvin harvoin yksinkertaisia ja lineaarisia. Sosioekologinen järjestelmä on hyvin monimutkainen, siinä on lukuisia muuttujia ja vuorovaikutuksia. Esimerkiksi luontokatoon ja ilmastonmuutokseen vaikuttaa valtava määrä eri tekijöitä, eikä niiden ratkaisuksi voi esittää yksinkertaisia toimenpiteitä, kuten vaikkapa populistipoliitikot tekevät. Luonnon ekosysteemit ja myös yhteiskunta ovat hyvin monimutkaisia täynnä erilaisia suhteita ja vuorovaikutuksia: luonnossa ja yhteiskunnassa mikään ei ole irrallaan ja kaikki vaikuttaa kaikkeen ainakin jollain tavalla. Tämän vuoksi niiden toiminnan hahmottaminen ja ongelmien ratkaiseminen vaatii systeemiajattelua. 

Kompleksisuutta on kahta tyyppiä: ontologinen ja epistemologinen kompleksisuus. Ontologinen tarkoittaa monia alayksiköitä riippuvuuksia ja muuttujia ja niiden välisiä dynaamisia vuorovaikutuksia. Epistemologinen tarkoittaa, että järjestelmän ymmärtäminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Suuri epistemologinen kompleksisuus voi olla todella huono asia kestävyysongelmien hallinnassa. Silloin epävarmuus on niin vahvaa, että emme voi ymmärtää järjestelmää ja sen toimintaa kunnolla, emmekä löydä ratkaisua ongelmiin. Varsinkin kun järjestelmä on kaoottinen ja mahdoton ymmärtää, olemme täysin sokeita. Esimerkiksi sään ennustaminen on joskus hyvin vaikeaa ja sen ennustaminen viikon päähän on jo lähes täysin mahdotonta. Hyvä uutinen on, että useimpia kompleksisia järjestelmiä voidaan ymmärtää huolellisen tutkimuksen avulla.Kun tunnemme yhteiskunnan ja luonnon lainalaisuudet perinpohjaisesti, voimme ratkaista hyvinkin monimutkaisia ongelmia.

Ontologinen monimutkaisuus voidaan ymmärtää erittäin huolellisella tutkimuksella. Jos tiedämme kuinka kaikki osat ja alayksiköt toimivat ja ovat vuorovaikutuksessa, voimme ymmärtää järjestelmän toimintaa isossa kuvassa ja varmistaa ennusteiden ja mallien ja hallita sitä. Ilmastojärjestelmä on esimerkki ontolgisesti hyvin kompleksisesta järjestelmästä, sää on melkein kaoottinen eli sen epäjäjestys, epävarmuus ja holismi ovat huomattavia. Holismi tarkoittaa tilannetta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen jollain tavalla. Emme voi ennustaa säätä kuin yhdeksi tai kahdeksi päiväksi. Sen jälkeen epävarmuus on niim valtava, että ennustaminen käy mahdottomaksi.

Sosioekologinen järjestelmä on hyvin monimutkainen, kuten myös talous. Molempia voidaan kuitenkin ymmärtää systeemiajattelun avulla. Systeemiajattelussa näemme, miten osatekijät ovat vuorovaikutuksessa ja miten ne vaikuttavat toisiinsa. Mitä monimutkaisuus oikein on ja mistä se tarkemmin johtuu? Kompleksisessa järjestelmässä järjestelmän alayksiköt ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa epälineaarisesti dynaamisesti. Kompleksisessa systeemissä on monia yhteyksiä, riippuvuuksia ja palautteita eli takaisinkytkentöjä, jotka voivat heikentää tai vahvistaa systeemin ilmiöitä. Esimerkiksi ilmastoon liittyen ilmaston lämmetessä haihtuu enemmän vettä ja tämän takia muodostuu enemmän pilviä, valkoiset pilvet heijastavat auringon säteilyä taksisin avaruuteen ja viilentävät maata. Harmaat ja tummat pilvet taas absorboivat eli imevät auringon lämpöä. Toinen hyvä esimerkki on ikiroudan sulaminen arktisella alueella. Tämä vapauttaa ilmakehään metaania, joka katalysoi eli kiihdyttää ilmastonmuutosta huomattavasti. Kompleksisessa alayksiköissä esiintyy myös spontaania käyttäytymistä. Tämä on usein hyvinkin ennalta-arvaamatonta

Voimme jakaa kompleksisuuden neljään käsitteeseen: yksinkertainen, monimutkainen, monimutkainen ja kaoottinen. Yksinkertaisesta kaoottiseen häiriö, vuorovaikutukset ja epävarmuus lisääntyvät. Yksinkertaiset ongelmat ovat lineaarisia ja helppoja hallita. Ei ole monia tekijöitä, jotka muuttavat tai ole vuorovaikutuksessa keskenään. Epävarmuus kulkee aina käsi kädessä kompleksisuuden kanssa. Kaoottisessa järjestelmässä on niin paljon holismia, että emme voi ennustaa paljon mitään. Epävarmuus on läsnä monissa kestävyyskysymyksissä. Usein meillä on valtava tiedon epävarmuus ja se vaikeuttaa järjestelmän hallintaa ja oikeiden valintojen tekemistä. Pystymme hallitsemaan epävarmuutta hankkimalla lisää tietoa ajan myötä.Tämän takia esimerkiksi ilmastotutkimusta on tehtävä koko ajan valtavasti lisää.Tiede on löytänyt monia uusia asioita, jotka vaikuttavat voimakkaasti ilmastoin, esimerkiksi Helsingin yliopistossa on tutkittu mustaa hiiltä, joka aiheuttaa varsinkin jäätiköiden sulamista. Toinen esimerkki on puista ilmaan vapautuvat orgaaniset aerosolit, jotka osallistuvat pilvien ja sateiden syntyyn ja tätä kautta viilentävät ilmastoa.

Useimmat kestävyysongelmat ovat niin sanottuja viheliäisiä ongelmia, "wicked problems", jotka ovat todella monimutkaisia. Ratkaisut synnyttävät usein uusia ongelmia, esimerkiksi ydinvoiman käyttö ilmastopäästöjen hillitsemiseksi on typerää, koska saastuttavat uraanikaivokset ja ydinjätteet ovat uusi vakava ongelma, jonka ydinvoiman käyttö aiheuttaa. Viheliäisten ongelmien ratkaisu vaatii usein monia ihmisiä muuttamaan ajatteluaan tai suuria muutoksia taloudessa tai yhteiskunnassa.

Jos haluamme hallita kestävyyskysymyksiä ja ratkaista ongelmia, tarvitsemme lisää tietoa. Tiede on tässä avainasemassa. Talouden nobelisti Elinor Ostromin teorian mukaan voimme ratkaista ja hallita kestävän kehityksen ongelmia vain yhtä kompleksisilla teoilla ja toimilla kuin itse järjestelmä, jota haluamme hallita on kompleksinen. Ostrom kirjoitti monimutkaisista hallintajärjestelmistä, joissa on monia tasoja hallita yhteisiä resursseja, kuten yhteismaita. Pstromin teoria, jonka hän esittää teoksessaan Governing the Commons, on yhdistelmä sääntöjä ja lakeja, aktiivisia subjekteja ja instituutioita sekä valvontaa. Joten voimme siis hallita monimutkaisuutta ja epävarmuutta vain monimutkaisella hallintajärjestelmällä, jossa on monia alayksiköitä ja osia. Populistipoliitikot saattavat esittää yksinkertaisia ratkaisuja tyyliin, ilmastonmuutos ratkeaa, kun vain istutamme puita ja käytämme ydinvoimaa. Nämä eivät alkuunkaan ratkaise ilmastonmuutosta. Ilmastokriisin ratkaisu vaatii lukuisia eri toimenpiteitä ja kattavaa hallintaa. Ilmastonmuutos vaatii muutoksia niin yksittäisten ihmisten ajattelussa ja käyttäytymisessä, taloudessa, teknologiassa, instituutioissa kuin suuria yhteiskunnallisia muutoksia valtiollisella tasolla (esimerkiksi lainsäädännössä) ja globaalisti. Erityisesti se vaatii globaalia ajattelua ja yhteistyötä ja tieteen kontribuutioita, luottamusta tieteeseen ja disinformaation poistamista. Kestävyysongelmat eivät ole Gordionin solmuja. Taistelu ilmastonmuutosta ja luontokatoa vastaan käydään monilla rintamilla.

Yhtä monimutkainen on maailmanrauhan ylläpito. Maailmassa on globalisaation myötä yhä enemmän vuorovaikutuksessa olevia osatekijöitä, muuttujia ja riippuvuuksia. Tämä johtaa siihen, että syntyy entistä helpommin kriisejä ja konflikteja, ja ne muuttuvat entistä helpommin globaaleiksi. Jos maailman maat ja tahot pyrkisivät yksimielisyyteen, yhdistymiseen ja yhteyteen, saavuttaisimme maailmanrauhan. Kuitenkin maailmassa on iso määrä valtioita, jotka ajavat vain omia intressejään ja monipoolista maailmaa. Tämä johtaa väistämättä eri intressien törmäämiseen ja konflikteihin. Yksipoolinen maailma, jota edustaa esimerkiksi YK, ja jota määrittää yhteistyö ja yhteiset säännöt, turvaisi maailmanrauhan ja hyvinvoinnin globaalisti.