Ilmasto on äärimmäisen kompleksinen fysikaalinen systeemi, jossa lukuisat osatekijät vaikuttavat toisiinsa. Maan ilmakehä, kivikehä, vesikehä, biosfääri ja kryosfääri eli jäätiköt sekä ihmisen luoma teknosfääri vuorovaikuttavat keskenään monin tavoin. Talous, yhteiskunta ja hmisten mieli vaikuttavat ilmastoon. Tässä kompleksisessa systeemissä on lukuisia erilaatuisia ja volyymiltaan vaihtelevia vuorovaikutuksia, luuppeja ja takaisinkytkentöjä. Esimerkiksi lämmennyt ilmasto arktisella alueella sulattaa ikiroutaa ja vapauttaa metaania, joka taas kiihdyttää ilmaston lämpenemistä edelleen. Pilvet viilentävät ilmastoa.  Jäätiköiden sulaessa niiden albedo eli heijastuskyky katoaa ja maa ja ilma lämpenevät edelleen. Puista irtoavat hiukkaset ja aerosolit  viilentävät ilmastoa. Puut eivät siis vaikuta vain hiilinieluna… Ilmastossa moni asia riippuu vahvasti jostain toisesta tekijästä ja pienikin muutos tai jonkin asian katoaminen voi saada aikaan suurta tuhoa.

Kaaos on äärimmäisin kompleksisuuden tila, jossa monimutkaisuus, satunnaisuus, epävarmuus ja ennustamattomuus ovat valtavan suuria. Systeemit jaotellaankin kaaoksen suuruuden perusteella yksinkertaisiin, monimutkaisiin, kompleksisiin ja kaaoottisiin systeemeihin. Ilmasto ei ole kaaoottinen. Siinä on monia tasapainottavia ja stabiliteettia ylläpitäviä mekanismeja. Ilmastosysteemi on kehittynyt sellaiseksi kuin se on miljardien vuosien kehityksen tuloksena. Biosfääri ylläpitää ilmastoa itselleen sopivana ja suotuisana. Näin esimerkiksi hapen ja hiilidioksidin määrä ilmakehässä pysyy elämälle optimaalisena. Ongelma on ihminen, joka ylikuluttaa, polttaa luonnon kierrosta sivuun siirtämää hiiltä ja tuhoaa hiilinieluja eli käytännössä metsiä.

Ilmasto ei ole kaaoottinen, mutta se on hyvin kompleksinen ja holismi ja kaaos ovat siinä erittäin suurta. Pienikin muutos herkässä systeemissä voi saada sen epätasapainoiseen, arvaamattomaan tai vahingolliseen tilaan. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on ns. ”viheliäinen ongelma”. Tällä tarkoitetaan sitä, että ratkaisut ovat usein vaikeita löytää tai toteuttaa. Systeemiajattelu on avain. Kun ymmärrämme ilmaston ja sosioekologisen systeemin toiminnan, voimme löytää tehokkaita ratkaisua. Ratkaisut eivät siis ole mahdottomia gordionin solmuja, vaan ne löydetään systemaattisella tieteelliselä analyysilla ja tutkimuksella. On ymmärrettävä, mitkä osatekijät ja asiat vaikuttavat ilmastosysteemiin ja miten, ja miten ne vuorovaikuttavat keskenään.

Ilmastonmuutosta ei voiteta yksinkertaisilla ratkaisuilla. Nobelisti Elinor Ostrom esitti, että kompleksisen ongelman ratkaisujen on oltava tasoltaan yhtä kompleksisia kuin itse ongelma. Tarvitaan siis lukuisia ilmastotekoja, kuten uusiutuva energia, sähköinen liikenne, kulutuksen vähentäminen, uusi talousjärjestelmä, uusi infrastruktuuri, kasviproteiinin tuotanto, puiden istutus, ekosysteemien suojelu, asenteiden muuttaminen, koulutus, tieteen kehitys… vain muutaman mainitakseni. Ennenkaikkea on ymmärrettävä systeemiä kokonaisuutena ja löydettävä vaikuttavimmat keinot. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii koko ajattelutapamme ja maailmankuvamme muutosta. Päästöjen vähentämisen lisäksi olennaista on ilmastonmuutokseen sopeutuminen, miten tulemme pärjäämään muuttuneen ilmaston kanssa. Tuhoisat sään ääri-ilmiöt ja hasardit, kuten tulvat, helleaallot ja metsäpalot ovat kaikkein suurin ongelma, mitä joudumme ihmiskuntana ilmastonmuutoksen takia kohtaamaan. Luonnolle suurin tragedia on ekosysteemien ja lajien häviäminen.

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa nousee usein esiin kaaosteorian läsite ”tipping point” eli keikahduspiste. Se on eräänlainen systeemin muuttumisen piste tai kynnys, jonka jälkeen paluuta entiseen ei ole, ainakaan tuhansiin vuosiin. Olemme nyt tuossa pisteessä. Vuonna 2025 ilmoitettiin, että mm koralliriutat tuhoutuvat pysyvästi merten lämpenemisen (meri imee osan ilmaston ylimääräisestä lämmöstä) ja hiilidioksidista johtuvan happamoitumisen seurauksena. Tämä on yksi ilmaston keikahduspisteistä. Lun koralliriutat häviävät, voi olla mahdotonta saada niitä enää takaisin. Ehkä voimme säilyttää osaa koralleista suurissa akvaarioissa tulevaisuuden varalle kuten Huippuvuorten ”tuomiopäivän holvissa” säilytetään siemeniä? Olin pari vuotta sitten Lapissa kaunilla palsasuolla. Palsat ovat suon kumpareita, joissa on jääsydän. Ainutlaatuinen ekosysteemi. Monet palsoista olivat jo sulaneet ja lässähtäneet kasaan. On arvioitu, että 5 vuoden päästä entisenkaltaisia palsasoita ei enää ole.

Muita merkittäviä keikahduspisteitä ovat mm. Golfvirran heikkeneminen, Amazonin sademetsän häviäminen ja Grönlannin jäätiköiden sulaminen. Pahimmillaan kohtaamme nämä jo tulevina vuosikymmeninä. Jäätiköiden sulaminen on vuosisatojen prosessi, mutta muut pysyvät muutokset voivat tulla hämmästyttävän nopeasti. Tosin jo nyt Grönlannin jäätiköt sulavat kauhistuttavalla vauhdilla. Kun ihmisen sydäntä yritetään käynnistää uudelleen sydänkohtauksen aikana defibrillaattorilla, tulee jossain kohdassa raja vastaan, jolloin se ei enää onnistu. Luonto on luonut esimerkiksi Amazonin sademetsän ja koralliriutat miljoonien vuosien aikana. Ihminen voi ne tuhota peruuttamattomasti muutamassa vuosikymmenessä. Tämä on todella surullista ja synkkää.

Hyvä uutinen on, että voimme vielä estää monien tuhoisien keikahduspisteiden ylittämisen. Kaikki mitä saamme pelastettua, on voittoa. Maailma ei ole tuhoon tuomittu. Varmaa on kuitenkin, että tulemme näkemään erittäin ikäviä ja surullisia asioita: ilmastonmuutos tulee tappamaan miljoonia, sadat miljoonat joutuvat pakolaisiksi, monet lajit häviävät ja lukuisat ekosysteemit tuhoutuvat. Voimme kuitenkin vielä pelastaa suurimman osan luonnosta. Jokainen pelastettu ihminen, eliölaji tai ekosysteemi on voitto ja arvokasta, ja todellakin haluan korostaa, että vielä on toivoa pelastaa suurin osa kauniista luonnostamme. Tämä edellyttää aktiivisia ja nopeita toimia ja koko oman yhteiskunnallisen systeemimme muuttamista. Jokainen meistä voi kantaa kortensa kekoon. Maapallo tulee muuttumaan paljon, mutta paljon hyvää ja kaunista voidaan pelastaa. Me  kirjoitamme tulevaisuuden käsikirjoituksen. Me luomme tulevaisuuden.

Daniel Elkama