Ecoblogi – A Blog by Daniel Elkama

Stockholm Resilience Center esitti vuonna 2009 Johan Rocksrömin mallin planetaarisista rajoista. Siinä on 9 eri indikaattoria, jotka mittaavat lähes kaikkia ympäristöongelmia. Ainoastaan oikeastaan tärkeinä jäävät ulkopuolelle valosaaste, melu, säteily ja viihtyvyys sekä esteettisyys. Planetaariset rajat ovat: makean veden käyttö, maankäyttö (mukaanlukien aavikoituminen, metsäkato ym.), biodiversiteetti, ilmastonmuutos, pienhiukkaset, kemiallinen saastuminen, ilman aerosolit ja pienhiukkaset, otsonin määrä, merten happamoituminen ja biogeokemiallisset typen ja fosforin virrat (erityisesti rehevöityminen). Moni näistä indikaattoreista on pahasti ylitetty.

Maapallon pintaa peittää ohut biosfääri ohuena vihreänä kalvona, joka on herkkä kulutukselle, herkkä katoamaan. Maan ilmakehä on ohut, eikä kestä saastumista. Asumme kuin lasisessa talossa, jossa ei pidä heitellä kiviä. Loppujen lopuksi elämme pienellä planeetalla, joka on vaarassa takiamme.

Elämme pallolla, joka on rajallinen ja jolla on tietyt rajat, joita ei voi ylittää. Rajaton kulutus johtaisi maapallon tuhoon. Ekologinen jalanjälkemme tai hiilijalanjälkemme eivät voi kasvaa ikuisesti, koska meiltä loppuu maanpinta ja ilmakehä. 90% ympäristöongelmista johtuu siitä, että otamme luonnosta materiaa (luonnonresirsseja), käytämme niitä (esimerkiksi poltamme) ja palautamme niitä luontoon jätteinä. Tämä lineaarinen talousmalli ei toimi, vaan tarvitsemme kaiken kierrättävän kiertotalouden tilalle, joka myös ottaa luonnosta vain vähän uusia resursseja. Jätteiden määrä tulisi olla minimissä.

Planeettamme ja sen resurssien rajallisuus aiheuttaa sen, että meillä on tietyt reunaehdot, jotka asettavat meille rajat. Vettä ei saa käyttää enempää kuin se uusiutuu. Ilmaan ei saa päästää hiiltä enemmän kuin kasvillisuus sitä sitoo, koska muuten ilmasto lämpenee. Planetaariset rajat -mallilla voimme visuaalisesti nähdä, missä kohdin rajat on ylitetty ja kuinka pahasti ja missä ne ovat lähellä ylittyä. Voimme mitata näillä 9 eri indikaattorilla, miten vakavia ongelmat ovat globaalissa mittakaavassa. Ympäristömuutos on muutos ympäristön tilassa, maan- tai luonnonvarojen käytössä tai fysikaalis-kemiallisissa olosuhteissa. Näitä ympäristömuutoksia nämä 9 indikaattoria mittaavat. Niitä mitataan esimerkiksi kenttätutkimuksilla, laji- ja biotooppikartoituksilla, ilmakehän ja maaperän koostumusta ja kemiaa tutkimalla, vesinäytteillä sekä satelliiteilla ja kaukolartoituksella.

Planetaariset rajat ovat ylittyneet pahasti biodiversiteetin kohdalla, menossa on sukupuuttoaalto, joka johtuu erityisesti maankäytöstä ja muuttuvasta ilmastosta. Maankäyttö on myös vaarallisella tasolla, etenkin metsäkato, luontokato ja aavikoituminen ovat vakavia. Metsäluonto ja sen monimuotoisius köyhtyvät valtavalla vauhdilla. Hakkuita on liikaa erityisen tuhoisia ovat avohakkuut, jotka tuhoavat alueelta kaikki eläimet ja kasvit. Niidenkin eläinten, jotka selviävät on vaikea löytää uutta kotia. Myös vesien käyttö on ns. maatalouden kasteluvesien eli vihreän veden kohdalla liiallista. Monin paikoin kasteluvesi on loppumassa. Juomavettä sentään vielä enimmäkseen on tarpeeksi. Ilmastonmuutos on jo hyvin vaarallisella tasolla, sään ääri-ilmiöt, kuten myrskyt, tulvat ja kuivuudet uhkaavat miljoonia ihmisiä. Viime vuonna kolmasosa Pakistanista peittyi tulvaan. Muutama vuosi sitten Australiassa tuhoutui metsäpaloissa Belgian kokoinen alue metsää. Afrikan sarvessa on ilmastonmuutoksen aiheuttamasta kuivuudesta johtuva humanitaarinen kriisi. Kemiallinen saastuminen on äärimmäisen vakavalla tasolla. Äärimmäisen. Maailma on täynnä myrkkyjä. Kaivokset, öljyn ja maakaasun poraus, maanviljelyssä käytetyt torjunta-aineet, teollisuusjätteet, maailma saastuu koko ajan pahemmin. Biogeokemialliset typen ja fosforin virrat kasvavat järkyttävää vauhtia. Niiden määrät ovat äärimmillään. Syynä on erityisesti lihantuotannon vaatima rehun viljely. Tämän vuoksi Itämeri voi äärimmäisen huonosti.

Kuten näemme, tilanne on erittäin tai vähintään melko huono ja vakava useilla indikaattoreilla. Elämme ympäristökriisin aikaa. Kriisin, joka voi lopulta johtaa planeettamme tuhoutumiseen. Ilmastonmuutos on oikeastikin niin vakava uhka, että se voi tuhota jopa 95% maapallon elämästä ryöstäytyessään käsistä. Näin kävi permikaudella satoja miljoonia vuosia sitten, jolloin ilmastonmuutos tappoi 95% maapallon elämästä. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii hiilipäästöjen saamista nollaan. Uusiutuva energia, erityisesti tuulivoima, aurinkovoima ja vetyteknologia ovat tässä avainasemassa. Lisäksi on ehdotonta, että suojelemme maailman hiilinielut ja metsät. Montrealin sopimuksessa sovittiinkin jo että jokaisen maan on suojeltava 1/3 luonnostaan. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan tavoitteeksi on otettava, että maan pinta-alasta suojellaan vähintään 1/2. Tämän lisäksi on istutettava valtavasti uutta metsää. Puut ovat parhaimpia hiilensitojia. Niitä tarvitaan lisää erityisesti tropiikkiin, jossa sademetsiä tuhotaan tällä hetkellä ennennäkemättömällä vauhdilla. Ihminen on tuhonnut maailman metsistä jo puolet. Tämä on johtanut myös siihen, että puolet biosfäärin hiilestä on nyt ilmakehässä. Ennen biosfäärissä oli hiiltä 1000 Gt, nyt vain 560 Gt. Pariisin ilmastosopimus 2015 globaaleine tavoitteineen oli äärimmäisen tärkeä mittapaalu. Samoin YK:n samana vuonna sopimat globaalit Agenda2030 -tavoitteet. Agenda2030 vastaa suoraan planetaarisiin rajoihin liittyviin sekä sosiaalisiin ongelmiin. Selkeät ja kunnianhimoiset tavoitteet ovat äärimmäisen tärkeitä. Tuore IPCC:n raporttikin herättää toivoa. Me päivitämme ilmasto- ja ympäristökriisin, jos toimimme nyt. On hienoa nähdä, miten erityisesti nuoret ovat lähteneet Greta Thunbergin tavoin liikkeelle. Greta ansaitsisi Nobelin palkinnon.

Ilmaston ohella toinen erityisen suuri ongelma on luontokato eli biodiversiteetin kato, ekosysteemien, lajien ja geenien. Tähän on suurin syy maankäyttö, erityisesti metsien tuhoaminen. Monen ison lajin, kuten norsun tai suden uhanalaisuus johtuu lisäksi erityisesti metsästyksestä tai salametsästyksestä. Luontokato saadaan loppumaan vain suojelemalla isoja alueita luonnonsuojelualueina ja rauhoittamalla lajeja, vähentämällä hakkuut minimiin ja vähentämällä peltoalaa. Montrealin sopimus oli tämän kannalta erittäin tervetullut. Kuten Pariisin ilmastosopimuksessa myös Montrealin sopimuksessa määritettiin selvästi mitattavat rajat ja tavoitteet. Ilman näitä valtioiden toimet jäisivät luultavasti vain hienoiksi sanoiksi ja puheeksi.

Kate Raworthin donitsitalousmalli on kehitetty planetaaristen rajojen pohjalta. Siinä ekologiset tekijät eli planetaariset rajat luovat ehdot ihmisyhteiskunnan olemassaololle ja rajat taloudelle sekä sosiaaliset tekijät, kuten köyhyyden poistaminen ja rauha, sosiaalisen perustan onnellisille ihmisyhteisöille. 17 Agenda2030 -tavoitetta voidaan asettaa eri puolille donitsia. Ekologinen kestävyys on kaiken perusta. Ilman luontoa ei ole ihmisyhteisöä. Luonto kannattelee koko ihmisyhdyskuntaa. Tarvitsemme ja olemme riippuvaisia luonnon tarjoamista palveluista, ekosysteemipalveluista, jotka perustuvat luonnon tehokkaaseen ja hyvään toimintaan. Näitä ovat esimerkiksi veden kiertokulku, hyönteisten tekemä pölytys ja ilmaston stabiliteetin ylläpito. Ekosysteemipalveluiden arvoksi on laskettu enemmän kuin koko maailman bruttokansantuote. Onkin tärkeää arvottaa myöskin rahallisesti ekosysteemipalveluita, jotta voimme laittaa hintalaput saastuttajille ja rajat päästöille ja esimerkiksi veden käytölle. Vaikka luonnolla onkin itseisarvo, meillä on oltava määriteltynä myös rahallinen arvo, jotta saamme paremmin suojeltua ekosysteemipalveluita.

Ekosysteemipalvelut ovat suoraan verrannollisia biodiversiteetin suuruuteen. Mitä suurempi biodiversiteetti, sitä suurempi on ekosysteemipalveluiden tuotto ja sitä paremmin ne toimivat. Esimerkiksi puiden suojelu estää tulvia, suojelee veden normaalia kiertoa sekä puhdistaa ilmaa. Suuri määrä pölyttäviä mehiläisiä parantaa luonnon tilaa, mutta myös ihmisten pellolta korjaamia satoja. Vaalitaan ja suojellaan biodiversiteettia.

Daniel Elkama

https://www.stockholmresilience.org/research/planetary-boundaries.html

Luonnonvarojen kannalta kestävä talous