Montrealin biodiversiteettikokouksessa onnistuttiin sopimaan maailmanlaajuiset tavoitteet luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi. Montreal oli jatkoa Kiinan Kunmingin kokoukselle, josta kirjoitin aiemmin. Sopimus ja sen tavoitteet ovat samankaltainen ja yhtä merkittävä instituutio kuin Pariisin ilmastosopimus ja sen numeraalisesti määriteltyä tavoitetta suojella 30 % maapallon maapinta-alasta ja 30 % meristä voidaan pitää Pariisissa sovitun maksimissaan 1,5 asteen maapallon keskilämpötilan nousun kaltaisena konkreettisena ja mitattavana päämääränä. Ympäristöä koskevissa instituutioissa on erittäin tärkeää määrittää juuri sellaisia tavoitteita, jotka ovat mitattavia, muuten usein jäädään vain juhlavien maljapuheiden tasolle ilman konkreettisia tekoja ympäristön suojelemiseksi. Tarvitaan täsmällisesti määriteltyjä tavoitteita, periaatteita ja indikaattoreita.
Biodiversiteetti on jäänyt osin ilmastonmuutoskeskustelun jalkoihin, vaikka biodiversiteetti on aivan yhtä tärkeä kuin ilmasto. Kuitenkin luontokato on ympäristöongelma, johon ollaan herätty viime vuosina. Lajit ja ekosysteemit katoavat ennennäkemätöntä tahtia. Puhutaan sukupuuttoaallosta. Syynä on ihmistoiminta ja erityisesti maankäyttö. Ihminen käyttää liian suurta osaa maapallon pinta-alasta omiin tarkoituksiinsa. Ekologinen jalanjälkemme on aivan liian suuri. Suurimpia syitä elinympäristöjen ja ekosysteemien tuhoutumiseen ovat ihmisen ravinnon ja raaka-aineiden hankinta, maatalous, metsätalous ja kaivostoiminta. Metsien häviäminen ja hakkuut sekä peltojen raivaaminen lihakarjan ruokkimiseksi tuhoavat biodiversiteettia, samoin kaivokset, jotka vaativat valtavasti pinta-alaa ja tuhoavat avolouhoksissa ekosysteemin käytännössä kokonaan.
Suomalaisen ekologinen jalanjälki on yli 7 hehtaaria, tämä tarkoittaa, että yhden suomalaisen elämään tarvittavan ruuan ja luonnonvarojen tuottamiseen vaaditaan 700 m x 100 m alue maapallon tuottavasta pinnasta. Biokapasiteetti eli kestävä taso olisi 1,6 ha eli jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät, kuten suomalaiset, tarvittaisiin yli 4 maapalloa. Globaali keskiarvo on 2,6 ha. Amerikkalaisen ekologinen jalanjälki on jopa yli 8 ha. Maapallon väestön ja talouden kasvaessa myös ekologinen jalanjälki kasvaa. Maapallon pinta on kuitenkin äärellinen, eikä kestä loputonta kasvua, vaan rajat tulevat aina jossain vaiheessa vastaan. Kun ihminen valtaa itselleen alaa, muiden lajien elintila kapenee. Viemme tilaa muulta luonnolta, ja aivan liikaa. Montrealin sopimuksen epäonnistuminen oli se, ettei saati läpi tavoitetta ihmiskunnan ekologisen jalanjäljen puolittamisesta. Kuitenkin suojelualueiden kasvattaminen estää nykyisen ekologisen jalanjäljen kasvamisen kohtuuttomasti.
Ihminen käyttää luonnon bruttoperustuotannosta eli syntyvästä kasvien kasvusta, eli uudesta fytomassasta noin puolet. Tämä on valtaisa määrä. Ihminen on hävittänyt maailman metsistä puolet, samoin kaikesta elävästä biomassasta. Tästä voidaan arvioida, että ihminen on hävittänyt maailman kaikista eliölajeista todennäköisesti lähes puolet.
Ekosysteemipalvelut ovat luonnon tarjoamia palveluita, kuten veden ja ravinteiden kierto, ilmaston stabiliteetin ylläpito ja ravintokasvien pölytys. Nämä ylläpitävät paitsi luonnon ekosysteemeitä myös koko ihmisyhteiskuntaa. Ilman ekosysteemipalveluita meillä ei ole puhdasta juomavettä, eikä ruokaa. Biodiversiteetillä on yhteys ekosysteemipalveluihin: mitä suurempi biodiversiteetti sitä paremmin toimivat ja tuottavat ekosysteemipalvelut. Suuri biodiversiteetti tekee ekosysteemeistä myös vastustuskykyisempiä ulkoisille uhille.
Montrealin sopimuksessa tärkeä päätös oli noin kolmasosan suojeleminen maapallon pinnasta, koska biodiversiteetti riippuu suojelualueen koosta. Paitsi määrä, on tärkeää on myös laatu. Siksi tärkeää on ennallistaminen. Suojelualueiden on oltava paitsi isoja myös sisäiseltä monimuotoisuudeltaan ja laadultaan hyviä.
Maapallon maapinta-alasta on tällä hetkellä suojeltu noin 17 %. Nyt tämä ala tuplaantuu ja sillä on merkittävä vaikutus biodiversiteetin suojelulle. Suomen pinta-alasta suojeltua on noin 14 % lähinnä Pohjois-Suomen erämaista. Olennaista on myös missä suojellaan, koska on tärkeää suojella harvinaisia biotooppeja, lajeja ja ekosysteemeitä. Esimerkiksi Etelä-Suomessa biotoopit ja ekosysteemit ovat täysin alisuojeltuja. Montrealin sopimus kulkee käsi kädessä EU:n biodiversiteettistrategian ja ennallistamisasetuksen kanssa. Kasvit ja eläimet tarvitsevat kodin, metsä on niille koti, luonnonsuojelualue on niille koti. Ilman kotia ne ovat kodittomia ja vaarassa hävitä. Suojellaan siis elämää ja sen selviytymistä tulevaisuuteen.
Daniel Elkama
Ecoblogi - A Blog by Daniel Elkama 
Jätä kommentti